maanantai 15. kesäkuuta 2009

Valokuvamaratoni - kohteena Genova





Rasti seinään: kaksi vuotta se vei, mutta nyt se merenranta on nähty! Lauantaina matkasimme Genovaan asti (170km, herranjestas) tapaamaan Abruzzon-mummoa. Hän on siellä evakossa tyttärensä luona. Mummonkin näin ensimmäistä kertaa ja jännitin jo etukäteen: "Puhuukohan hän vahvasti murteella? En kyllä varmasti ymmärrä mitään!". Kyllä oli herttainen mummeli, kuin pieni lintu, varpunen. Kohdatessamme ojensin hänelle käteni, kerroin nimeni ja sanoin, että on ilo tavata. Ja sitten: tajusin, etten ollut muistanut kysyä, onko minun annettava poskisuukkoja vai ei! Siinä se heikkojalkainen mummo jökötti tuolissaan, katsoi vain ja hymyili. Päätin antaa suukkojen olla. 

Onneksi minulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia ymmärtää murretta, hän puheli pehmeästi ja hitaasti lausuen (vanhuuttaan kai ei jaksanut vouhkata niin kuin abruzzolaiset yleensä). Mummo seuraa jalkapalloa ja politiikkaa - minut jaksaa aina yllättää, kun tapaan vanhempia rouvia jotka sujuvasti juttelevat joukkueista, niiden pelaajista ja menneistä kisoista. (Itse kuulun siihen ryhmään, joiden mielestä pallo on vain pallo). Meidät jätettiin mummon kanssa jopa kaksin, kaikki muut vain katosivat ympäriltä! Siitäkin selvittiin mainiosti. Täytyy vielä kertoa, että hyvästellessä tuikkasin ne pusut poskiin. Jälkeenpäin käytännöstä kysyessäni minulle sanottiin että "Mitäs sinä murehdit, teet vain niin kuin itsestäsi tuntuu!". En siis edelleenkään tiedä, olisiko ne moiskut kuulunut antaa vai ei!


Genovan asema - tai yksi niistä.

Suuren joen levyinen sadevesiränni halkoo kaupunkia. Vettä ei ollut pisaraakaan.


Tädin parvekkeelta napattu kuva. Nuo harmaat puskat ovat oliivipuita.


Tädin toiselta partsilta näkee kattoja.


Genovassakin on vähän pylväskäytäviä - tämä kuva on Via XX Settembren varrelta.


Ainoa puhtoinen maisema, joka tuli vastaan kaupungin keskustassa. Pidän kuvan väreistä.


Siellä se välkkyy: minun sininen, suolainen mereni!


Sillit suolassa. Olisin kyllä pulikoinut mieluummin tuolla kameran toisella puolen kuin tepastellut hikisissä vaatteissa kuumalla kadulla.


Tuollakaan ei olisi ollut yhtään hassumpaa, keinua laineilla, merituuli kasvoilla.


Näkymä terassiltani! Uskoo ken tahtoo...


Tuolla se minun terassini häämöttää...


Nätti tölli. Huomaa romanttinen käytäväparveke!


Merellistä Genovaa: palmuja ja skoottereita.


Oikealla näkyy talkkarin mökki, kukkulalla nököttää isäntäväen asumus.


Tässä talossa kivat värit! Genovassa ikkunaluukut eroavat torinolaisista korkeista.


Täälläkin hallitaan parkkeeraamisen jalo taito.


Jaloakin jalompi taito!


Talojen välissä pilkistää... kuka tietää, mikä tuo on?



keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Salaattikooste



Nötkötti (naudanlihaa hyytelössä) hyppäsi herkulliseen salaattiin, jossa myös grillattua kesäkurpitsaa, basilikaa ja tomaattilohkoja. Maustetaan suolalla, balsamicolla ja oliiviöljyllä.


Lähikuva samasta saltsusta.


Tämä on miehen käsialaa: höyrytettyä parsaa, vihreitä papuja, sekä paistettua kesäkurpitsaa ja herkkusieniä, tomaattia, parmesaanilastuja ja nötköttiä. Lehtisalaattiakin on laitettu mukaan mausteeksi tahi koristeeksi. Oikein maukasta!


Murustin uunilohen salaattini sekaan. Joukossa keitettyjä porkkanoita, kevyesti paistettuja kesäkurpitsasiivuja, tomaattia ja salaattia. Maustetaan sitruunalla, suolalla ja oliiviöljyllä.


Paistettu paprika on sitten ihanaa broilerisalaatin seassa. Mukana myös paistettua herkkusientä ja kesäkurpitsaa, kapriksia, kevätsipulia, tomaattiakin muistaakseni, sekä lehtisalaattia. Miehen tekosia taas..!


Tämä salaatti koostuu kesäkurpitsankukkamunakkaasta, viipaloidusta fenkolista, maissista, tonnarista, kapriksista, tomaatista ja salaatista.



Pyöräilykaista Italian malliin












Nuorisokulttuuria tecktonikin merkeissä




Kaikki lähti liikkeelle eräistä telkkarin huumorihahmoista, jotka tulevat lavalle napolilaisdancen tahdissa. Pari päivää sitten kyseinen kappale soi päässäni aamusta iltaan ja ajattelin laittaa vahingon kiertämään... hih! Klikatkaa kuvaa, olkaa hyvät! Käsittääkseni Napolin seutuvilla asustaa jonkin verran suomalaisia - jos joku heistä eksyy blogiini asti, niin lämpimiä terkkuja vaan! :D



Etsiessäni napolilaisklippiä törmäsin kotitekoisiin tanssivideoihin ja löysin nimen nytkynnälle, jota olen usein ihastellut kaupungilla: tecktonik. Nuoriso harjoittelee liikkeitä piazzoilla ympäri Italiaa, musiikilla tai ilman, sekä arkena että pyhänä, yön pimeydessä ja päivänvalossa. Ja minkä nuorena oppii...



...sen vähän vanhempana taitaa... 



...ja isona sitä vasta taitava onkin! 



torstai 4. kesäkuuta 2009

Meren herkut -perunasalaatti & kinkkua melonilla



Päivänsankarin lempiruokaa on meren hedelmät -salaatti! Resepti löytyy postauksen häntäpäästä...


Aamu alkoi näin makoisasti! Eikä tarvinnut edes sormia napsauttaa! :)


Hellepäivän alkupala: meloni halkaistaan, kaavitaan ja leikataan pituussuunnassa lohkoiksi. Ne kuoritaan ja... 


...kääritään suikale ilmakuivattua kinkkua ympärille, mmm...


Meren lonkeroeläimet vipataan kattilaan, jossa kylmää vettä. Sitten levy lämpenemään ja otetaan pois noin varttitunnin kuluttua - kun kiehahtaa. Vettä ei suolata lainkaan, sillä muuten elukoista uhkaa tulla sitkeitä. Vinkki tuli kalakauppiaalta ja toimi erinomaisesti! Säästää samalla energiaa.


Sekoitetaan yhteen napakoiksi keitettyjen perunakuutioiden kanssa. Sekaan lisätään vaikka katkarapuja tai surimipalasia (lisää ne jäisinä, siten keitetyt aineksetkin viilenevät samalla!), silputtua kevätsipulinvartta, sekä persiljaa. Maustetaan suolalla, sitruunalla ja oliiviöljyllä. Supermaiskis - tämä totisesti vie kielen mennessään!


Jälkiruoka löytyi kotikadun varrelta - uusi jäätelöbaari tarjosi ihmeellisiä ihania makuja, joista toinen valkosuklaa-appelsiini-inkivääri ja toinen kukkaistuoksuinen mansikkajäätelö. 




Jos olisi valittava yksi valokuva...



...kertomaan makaronimaasta, valitsisin tämän. Kuva keittiömme katosta kertoo kaiken: kuinka paljon kaunista ja historiallista ympäriltä löytyy ja kuinka "paljon" sitä kaikkea arvostetaan. Jos kämppä olisi oma, olisin jo tehnyt jotakin.


Oli tuossa taannoin puhetta parkkeeraamisesta. Tämä nyt on ihan pientä, kun autojen välissäkin on noin paljon tilaa, mutta antaa vihiä. Tarinan kohokohta on hetki, jolloin mottiin jääneen kärryn omistaja haluaa päästä liikkeelle. Mitä itse tekisit? Soittaisit torvea yhtäjaksoisesti varttitunnin verran, kutsuen muita kuskeja siirtämään ajokkejaan? 


"Siellä rannalla vihreän joen..."


tiistai 2. kesäkuuta 2009

Linssisalaatti ja vähän muutakin





Hyvää syntymäpäivää, Italian tasavalta! Vuoden 1946 kansanäänestyksen tuloksena tyhjäpään sijasta valtiota luotsaa törppö, mutta kansalaiset ainakin saavat nauttia yhdestä vuosittaisesta vapaapäivästä enemmän! :) Tänään siis tuli nukuttua pitkään, opiskeltuakin ihan mukavasti, pakattua eväset reppuun ja kirmattua puistoon loikomaan!


Linssisalaatti oli oikein maukasta. Linssit keitetään kypsiksi, mutta napakoiksi. Sekoitetaan yhteen paistettujen vihannesten, tomaattilohkojen ja basilikan kanssa. Halutessa salaatin voi maustaa oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla (tai sitruunalla) ja suolalla.


Pannukasvikset ovat porkkana, kesäkurpitsa ja paprika.


Kotimatkalla oli TAAS ihan pakko kurvata Marchettin jädebaariin. Vihdoin oli riittävän kuuma lumen rouskuttelulle, vaikka niellessä vähän kurkkua kylmäsikin. Kuvassa minttugranita.


Mukin pohjalta löytyi mantelimaidosta valmistettua granitaa.


Illallinen valmistui hellaa kuumentamatta.


Namski!



maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kesäilta Torinossa



Lyhtypylväs


Kirkko kahdessa osassa - sitä halkoo kävelykatu.


Piazza San Carlolla oli spektaakkeli käynnistymässä


Toimistojen ikkunoita ja puluparvi


Kaupungin puhtaanapito kaikessa suloisuudessaan


Parveke ei ole Romeon ja Juulian, vaan eräiden Tarhapöllön ja Sitruunaisen


Rautakauppa - vielä erinäisiä nuhjuputiikkeja näkyy katukuvassa pilvin pimein, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan jaksavat pihistä hengissä isojen kauppakeskusten levittäytyessä pikkuhiljaa kaikkialle.