Fiini päärynä-purjosoppa (sosekeitto)

Aamulla loistavasti menneen talouspolitiikan tentin kunniaksi keittiörintamalla poissaolollaan loistanut bloggaaja palaa hetkeksi ruotuun. Kuulostaa pöhköltä, mutta tämä on minulle juhlaa - napsutella näppäimiä ja antaa ajatusten juosta. Tänään olen palkkioni ansainnut! Kävi nimittäin niin mainiosti, että löysin tämän keskeneräiseksi jääneen postauksen luonnosten joukosta - valokuvatietokonehan odottelee edelleen varaosaansa, taskukameran vallan pursutessa uusia kuvia ladattavaksi. 

Ei siis hullummin, sillä esittelemäni samettinen soppa kantaa raikkaita ja kesäisiä aromeja, tuoden pientä vaihtelua grillikauden keskelle. Erityisen hyvin voisin kuvitella keiton alkuruoaksi riistaruokien edelle - kannattaa laittaa korvan taa ja palauttaa mieleen viimeistään metsästyskauden alettua!

Toisinaan käy niin että älyttömät ideat osoittautuvat niiksi parhaiksi. Kevään tuomassa purjohurmiossa olin ostanut aimo tukun kyseistä vihannesta kotiin ja jotainhan siitä oli toteutettava. Koskapa jääkaapissani nökötti purjojen lisäksi kaksi hyvin kypsää päärynää, syttyi päässäni idealamppu: kaikkien jännittävien - mutta toimiviksi havaittujen - makuyhdistelmien joukosta on varmaankin löydyttävä myös päärynän ja purjon viehkeä liitto. Keittäjä, joka mieluummin oppii toisten virheistä, kuin kärsii itse kokeilujensa katalista seurauksista, suoritti sitten pientä salapoliisityötä internetin syövereissä. Reseptejä löytyi tosiaan joka lähtöön! Useimmat niistä sisältävät perunaa, jotkin myös kurpitsaa, mutta keittokomerostani ei löytynyt kumpaakaan ja siispä päätin testata sosekeittoa näin:

Panin kattilan pohjalle suurehkon kimpaleen voita, jonka annoin sulaa, lisäten sekaan silputun sipulin pienellä liekillä kannen alle kuullottumaan. Leikkasin muutaman purjon varresta sen valkoisemman osan rinkuloiksi ja panin kattilaan muhimaan noin 10 minuutiksi. Kuorin ja paloittelin pari kypsää williams-päärynää, jotka yhdistin pataan. Pyörittelin niitä hetken, nakkasin kanaliemikuution perään ja kaadoin kuumaa vettä päälle. Paketissa sanovat, että yhdestä liemikuutiosta syntyy puoli litraa lientä, mutta yleensä lisään tarvittaessa suolaa ja mausteita vasta sitten, kun keitto on viittä vaille valmista. Soppa saa kiehua puolikin tuntia - ainakin sipuli ja purjot ovat varmasti riittävän pehmeitä. Lopuksi koko hoito pyöräytetään vaikkapa sauvasekoittimella sileäksi ja lisätään sekaan kerma(vaahto)a, suolaa ja pippuria maun mukaan. Tuorejuusto tai vastaava voisi toimia oikein mainiosti myöskin! Pinnalle ripaisin persiljaa koristeeksi.

Arvosana (päivän teeman mukaisesti, jippii!) olisi ehdottomasti täysi kymppi - keitto oli aivan törkeän hyvää ja teemme sitä varmasti uudestaan sitten kun varpaita taas palelee. Vaikka idea ehkä kuulostaakin vähän omituiselta, takaan, että se toimii! Ehkä se on nimenomaan kanaliemi, joka tuo upean kontrastin päärynän makeuteen. 

Eräänä keväisenä iltana käveltiin keskustassa ja pysähdyttiin lipomaan ihania jäätelöitä sellaisen hörhelö-puodin eteen. Näyteikkunansa pursuavat erilaisia pienoismalleja sun muita keräilykohteita. Oli ilahduttavaa bongata kotoisia nimiä näyteikkunassa!

Barbien kokoinen nukke "Il Padrino" oli tarkkaakin tarkempi kopio Marlon Brandon esittämästä versiosta. Kaikkee ne keksii.

Näistäkin oli sitten otettava valokuva, sillä toisin kuin kuvasta saattaa päätellä, nuo kitarat ovat vartta lukuunottamatta tulitikkurasian kokoisia! Ja jokaista pientä yksityiskohtaansa myöten täydellisiä kopioita Hendrixin ja kumppanien kitaroista. Voisikohan niillä myös soittaa? Muistan kuinka päiväkodissa aikoinaan kaverini kertoi, että hänellä oli nukkekodissaan elävä nukke! Joka päivä hän kuvaili minulle, sinisilmäiselle, kuinka se pieni tyttö kävi pöntöllä, söi ruokaa ja "jos sitä pistäisi tikarilla sydämeen niin se kuolisi". Muutaman viikon kuluttua minulle paljastettiin tarinan olevan täyttä puppua - "Menit lankaan!". Mutta sellainen tyttö olisi varmasti ollut iloinen näyteikkunan kitarasta.

"Italian yhdistämisen vallankumouksen" museo Torinon keskustassa. 

Hauskalta näyttävä pikku puu. Kodittomia nukkumassa sen oksien alla.