sunnuntai 22. elokuuta 2010

Herneraviolit valkopapukreemissä


Onkin vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi tuli otettua osaa kuukauden ruokahaasteeseen. Elokuussa Pumpkin Jam aka Kurpitsamoska heitti peliin niin houkuttelevan aiheen, että pakkohan siihen oli osallistua. Herneestä saa aikaan vaikka mitä! Eniten meidän kyökissämme siitä kokataan lisukkeita, keittoja tai munakkaita, mutta tällä kertaa halusin valmistaa jotakin hieman.. hmm.. haastavampaa. Semola eli durumvehnäjauho odotti pastanvääntäjää keittiökaapin pölyyntyneellä hyllyllä ja kutkutteli mielikuvitustani siinä määrin, että päätin kokeilla jotakin aivan uutta. Tuorepastaa hernetäytteellä! Olisi ollut aivan mahtavaa päästä käsiksi tuoreisiin herneisiin, mutta täällä Po-joen laaksossa kokin on tyydyttävä pakastettuun tavaraan.



Lauantainen aamupäivä osoittautui epätavallisen äänekkääksi kadulla tapahtuneen putkivuodon vuoksi. Melua eivät tuottaneet yksinomaan porakoneet, pumput ja moottorit, vaan myös calabrialaiset työmiehet, joiden suureen ääneen oli ilmoitettava kulmakunnalle läsnäolostaan. Kuvassa näkyy ikkuna, jonka ääressä yleensä pakerran ja lienee sanomatta selvää, etteivät edes kuulosuojaimet olisi antaneet tarvittavaa opiskelurauhaa... joten... onko viikonlopun askartelu-paskartelu nyt perusteltua, häh?



RAVIOLIT

Valmista pastataikina tämän ohjeen mukaan. Suosittelen käyttämään 55 grammaa kananmunaa ja ruokalusikallisen e.v. oliiviöljyä 100 grammaa jauhoja kohden. Tee taikinasta pehmeää, etenkin, jos työskentelet kaulin kädessä. Pastakone on turha keksintö! ;)

TÄYTE

Kuullotin puolikasta sipulia voissa (ripottelin suolaa päälle ja annoin muhia kannen alla, kunnes olivat läpikuultavia), lisäsin pannulle kourallisen pekonisuikaleita ja vartin verran liotettuja herkkutatteja. Kun pekoni oli kypsän näköistä, kaadoin pussista pakasteherneitä muutaman kourallisen verran. Annoin niiden sulaa, jonka jälkeen nostin liekkiä ja lirautin sekaan valkoviiniä. Annoin sen haihtua, lisäsin vettä ja panin taas kannen kiinni, kunnes herneet olivat kypsiä. Maustoin persiljahakkeluksella ja mustapippurilla. Soseutin. Lisäsin tahnaan pari lusikallista ricotta-juustoa ja yhden munankeltuaisen. Tarkistin suolan.



Kaulin pastan niin ohueksi, että siitä näki läpi. Otin muotilla kiekkoja, jotka täytin ja joiden reunat kostutin, että tarttuivat hyvin kiinni. Panin ne paksulle vehnäjauhopedille lepäämään ja pakastin raviolit pussissa heti kun viimeisetkin olivat valmiita. Täytepastaa ei oikein voi kuivattaa huoneenlämmössä, kuten nauhapastalle on tehtävä. Jääkaapissakaan en suosittele säilyttämään, vaan pakkasessa. Täytteen kosteus saa nimittäin tuhoja aikaan. Täytepastaa perinteisesti valmistetaan myös ilman muottia, havainnekuvia löytyy täältä. Entä mitä tehdä rippeille? Itse leikkasin ne kahteen eri kasaan: vasemmalla suurimmat retaleet eli maltagliati, "huonosti leikatut". Niitä voi pakastimesta ottaa kiehumaan ja sekoittaa minkä tahansa pastakastikkeen sekaan. Oikeanpuolimmainen kasa koostuu pienimmästä silpusta, jonka niinikään pakastin. Sen aion keittää viileänä syksyisenä iltana ja nauttia kirkasliemisen kasviskeiton seassa. Ei ole olemassa ruokaa, jota ei voisi kierrättää!



VALKOPAPUKREEMI

Yön yli liotettuja valkoisia papuja keitetään painekattilassa noin 40 minuuttia. Keitin ne yhdessä porkkanan, sellerinvarren, puolikkaan sipulin, valkosipulinkynnen ja merisuolan kanssa. Rosmariininoksan voi sujauttaa myös kattilaan, ken muistaa. Jahka pavut ovat kypsiä ja ihania, pannaan paistinpannu liedelle, matalalle liekille ja nakellaan sille siivutettu valkosipulinkynsi, riivitty rosmariininoksa (tai kaksi tai kolme) ja hieman raastettua sitruunankuorta. Kun valkosipuli on kypsä, lisätään pavut ja oikeastaan kaikki muu, paitsi porkkana ja selleri. Valkoviiniä voi tällekin pannulle roiskia ja taisinpa itse lisätä sekaan vielä nokareen liemikuutiotakin. Ihan vaan hetken verran pyöritellään seosta pannulla, sitten se soseutetaan millä tahansa tavalla. Lisätään niin paljon kasvislientä, kermaa tai muuta, että koostumus on hyvä: riittävän notkea, pehmeä ja samettinen. Siivilöidään kastike, maustetaan tarvittaessa vielä suolalla, pippurilla, sitruunamehulla, silputulla rosmariinilla, paitetulla pekonisilpulla, tms. Lisäsin nokareen voita valmiin kastikkeen sekaan. Idea: kastike tällaisenaan olisi aivan mahtavaa sosekeittoa, kannattaa ehdottomasti kokeilla!



Raviolit heitetään jäisinä iloisesti kiehuvaan suureen vesikattilaan (jossa paljon vettä, sekä riittävästi merisuolaa ja tilkka oliiviöljyä). Lorautin valmiin annoksen päälle vielä nauhan sitruunamehulla kirpakaksi maustettua neitsytoliiviöljyä. Mustapippuria ja silputtua tuoretta rosmariinia pintaan - ja ei kun kauhomaan!



Ilmakuva ja poikkileikkaus. Paketti, jonka maut sopivat todella hyvin yhteen.
Ja kokeilkaakin sitten sitä valkopapusosetta!



Loppuun lomakuvia Suomenlinnan lautalta. Kaunis, kauniimpi, Suomi!




perjantai 20. elokuuta 2010

Sienitäytteiset broileritaskut



Lomat on sitten lomailtu. Johan tässä ollaankin jo melkein viikon päivät ehditty pakertaa, niin että kyllä tämä elämä ihan rutiinilta taas maistuu. Syksy on tosin täällä päin siitä mukavaa aikaa, että gastronomisia maalaisjuhlia ja markkinoita riittää useammallekin viikonlopulle. Monet pippalot menevät meiltä ikävä kyllä sivu suun, sillä lukuvuoden viimeiset tentit odottavat tenttijäänsä vielä syyskuun lopussa. Myöhäissyksyn markkinahumua ollee kuitenkin luvassa parin seuraavan kuukauden sisällä!

Broileritaskuja väännettiin jo ennen lomalle lähtöä. Postaus jäi tänne keikkumaan kun aika ei antanut periksi saattaakseni sitä julkaisukuntoon. Niin oli maukasta, että päätin naputella tämän supersimppelin reseptin blogia koristamaan joka tapauksessa - olkoonkin vähän jälkijunassa.

Tällainen täytetty versiohan voi kätkeä sisäänsä ihan mitä tahansa - itse valitsin täytteeksi herkkusienimuhennoksen Emmental-juuston kanssa. Erikoisia uutuuksia ei siis ole luvassa, mutta simppeli ohje, jolla syntyy takuuvarmasti meheviä ja maistuvia broilerirullia. Varsisellerisoosi ansaitsee erityismaininnan: komppasi kanan makua sitten niin ihanasti, että!



Kuullota voissa silputtua sipulia, lisää sitten pilkotut sienet pannulle. Ruskista, kunnes neste on haihtunut. Sekaan voi pirskottaa myös viiniä niin halutessaan. Itse heitin sekaan tilkan rusinaista Marsala-viiniä. Mausta maun mukaan, esimerkiksi mustapippurilla, suolalla ja persiljalla. Leikkaa kokonaiseen broilerin rintafileeseen tasku, ripottele sille vähän suolaa ja pippuria, täytä se. Lisäsin siis mukaan vielä siivun Emmentalia.



Sulje rullat narulla tai cocktailtikuilla, jauhota ne ja paista välittömästi hyvin kuumalla pannulla siten, että pinnasta tulee kullanruskea. Lisää vihanneksia makua antamaan, esimerkiksi silputtua varsiselleriä. Heitä pinnalle vielä tilkka valkoviiniä ja anna alkoholin haihtua. Laske sitten lämpötilaa, lisää 1cm korkeudelle nestettä eli kanalientä ja sulje kannella. Anna kypsyä hiljaa pulputellen 10-15 minuutin ajan. Lisää tarvittaessa lientä. Käännä taskuja silloin tällöin!



Valmiit rullat maustetaan vaikka tuoreella persiljahakkeluksella ja nautitaan kauden kasvisten kera. Ripaus sitruunamehua tuo mukavan aromin broiskuille. Se myös sopii mainiosti varsisellerin ja persiljan kanssa yhteen.



Varsisellerikastike oli aivan ihanaa. Kannattaa valmistaa sitä runsaasti!



Keväisiä tankoparsoja pelastettiin lautaselle ennen pakastimen sulatusta.



Poikkileikkaus kanarullasta. Kuvan tarkoitus oli todistaa, että liha todellakin on mehevää sisältä.



Kuvia taas Torinon keskustasta.



Piazza San Carlolla etelästä aikoinaan tänne pohjoiseen muuttaneet papat viihdyttävät musisoinnillaan ohikulkijoita.