Mexican Chili Chocolate Cinnamon Cake

Marraskuun ruokahaasteen HOTHOTHOT kunniaksi, sekä juuri suoritetun tentin palkkioksi väänsin viikonloppuna pikku kakku kakkusen. Siihen ripottelin chiliä ja myöskin kanelia. Suklainen herkku nautittiin kevyesti vatkatun kermavaahdon ja vadelmakastikkeen kera. Chili antoi kivasti potkua ja maku muistuttikin paljon Fasun ihanaista maya-suklaata. Kaneli sopii suklaan kumppaniksi myös älyttömän hyvin, yleensä lisäänkin sitä esimerkiksi kuuman kaakaon sekaan.

Kakku on todella mehevää sisältä

Reseptin kakkuun nimeltä Mexican Chili Chocolate Cinnamon Cake olin kirjannut vuosia sitten jostakin naistenlehdestä kai, lähdettä en lappuun ollut rustannut tosin. Ihmettelin hieman merkitsemääni 0,9 gramman määrää kaakaojauhetta, sekä myöskin lapussa mainittua piimää yhtenä ainesosana. Olin aina halunnut kokeilla kyseistä reseptiä, mutta mitä ilmeisimmin en ollut koskaan perehtynyt tarkemmin sen ainesosiin.

Jos tämä kakku tulee Meksikosta ja lopputulos tulee olemaan suklainen, niin minulla kasvaa sekä häntä että parta.

Heitin reseptin roskalaariin ja päädyin aina yhtä mainioon paholaisen kakkuun, jonka toki maustoin chilipölyllä ja kanelijauholla. Paholaisen kakun ohje puolestaan on jostakin suklaaleivontakirjasta kopioitu, valitettavasti kirjan nimeä minulla ei ole tiedossa. Tässä ainekset käyttämääni 16cm kakkuvuokaan, sekä ainekset 20cm kakkuvuokaan:

140g / 180g tummaa suklaata

140g / 180g voita

1,5tl / 2tl vaniljasokeria

3 / 4 munaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina

110g / 140g hienoa sokeria (jota itse laitoin reilusti enemmän eikä ollut yhtään liikaa!)

50g / 60g rouhittuja manteleita, muuta pähkinää tai vehnäjauhoja

20g / 30g siivilöityjä vehnäjauhoja

veitsenkärjellinen suolaa (jota laitoin kai kaksikin)

kanelia ja chilijauhetta, tai mitä vain maustetta niin halutessaan

Äiti mä söin yhden palan vain!

Näillä main voi myydään söpöissä eri muotoisissa ja -kokoisissa, myös pienenpienissä pakkauksissa, yleensä paperiin käärittynä.

Sulatetaan voi ja suklaa yhdessä, esimerkiksi mikrossa.

Suklaa sulaa lämpimään voihin hieman sekoitellen.

Vatkataan valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisätään hiljalleen vajaa puolet sokerista. Kun kulhoa kallistettaessa vaahto pysyy paikallaan, on se valmista.

Vatkataan toisessa kulhossa keltuaiset lopun sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaamiseen voi käyttää samoja vispaimia, joilla valkuaisetkin oli vatkattu. Keltuaisvaahtoon lisätään suklaa-voiseos varovasti sekoitellen.

Suklaa-keltuaismassaan sihdataan keskenään sekoitetut kuivat aineet, eli vehnäjauhot, vaniljasokeri, hienonnetut pähkinät, suola, chilijauhe ja kaneli. Halutessaan voi pöläyttää hieman leivinjauhetta mukaan myös.

Sekoitellaan jauhot varovasti käännellen. Leveä veitsi tai nuolija sopii työhön hyvin.

Lopuksi sekaan käännellään erittäin varovasti valkuaisvaahto. Työkalu eli veitsi tai muu ujutetaan kulhon reunoja pitkin massan alle, josta se kerta toisensa perään nostellaan ylös.

Tadaa, valmis taikina matkalla jauhottuun tai paperoituun kakkuvuokaan. Vuokani oli 16cm halkaisijaltaan ja tein kolmen munan taikinan. Tavalliseen 20cm vuokaan (tai sydänvuokaan) sopii hyvin 4 munan taikina. En pahemmin pidä korppujauhoisista kakuista, joten vuoraan vuoan leivinpaperilla, jonka liimaan voilla vuoan reunoille kiinni.

Paistoin pientä kakkua noin 165-170-asteisessa (luonteeltaan ärhäkässä) uunissa noin 45-60 minuuttia. Paisto on uunista kiinni, sillä ohjeen mukaan neljän munan kakkua on paistettava 40 minuuttia 190 asteessa. Minun uunissani kakusta tulisi musta kuin lakupekka. Tökkää tikulla kakun keskelle, kun epäilet sen olevan kypsä: jos siihen tarttuu kosteita murusia, se on valmis. Jos tikku on selvästi märkä, jatka paistamista. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, voit peitellä sen leivinpaperilla tai foliolla, sekä ehkä alentaa lämpötilaa.

Valmis kakku ennen koristelua

Chilipalko ja kanelitanko antavat vihjeen kakun sisällöstä.

Chili on vielä hieman kohmeessa.

Kakku oli jumalaista.

Herkkua oli sulateltava. Suuntasimme kaupungille ihailemaan uusia jouluvaloja. Kuvassa piazza San Carlo. Tämän aukion erikoisuus on kuvassa väritetty kahtia jaettu kirkko, joka toisin kuin aukioiden kirkot yleensä, ei dominoi piazzaa. Nämä kirkonpuoliskot ovat samalla korkeudella muiden rakennusten kanssa. Jaa miksikö? Olen oppinut tämän poliittisen maantiedon luennolla, näin tärkeitä asioita täälläpäin funtsitaan: nämä kirkot katsovat kohti kuninkaanlinnaa, joka sijaitsee muutamansadan metrin päässä piazzalta eteenpäin. Eli majesteetti ennen pappisväkeä. Aika metkoja nämä makaroonit.

Sama piazza eri valoilla

Legendaaristen Torinon Hyeenojen kahvila pilkottaa oikealla, toisen keltaisen katulampun kohdalla. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin.

Taikuri Luttusta ei kylmä kylmää. Vaikka aika hyvinhän täällä vielä tarkenee. 

Paljon oli ihmisiä liikkeellä, sillä kauppojen oli ilmoitettu olevan sunnuntaina auki Torinossa ja sen maakunnassa. Meidän keskustan liepeillä sijaitseva katumme tosin uinui autiona, mutta päätimme suunnata keskustaan silmäilemään talvisaapastarjontaa. 30% keskustan liikkeistä olikin auki, eihän täällä mikään mene niinkuin pitäisi. Pällistelimme näyteikkunoita, auki olevissa kenkäkaupoissa kävimme sisällä asti, mutta... minä en löytänyt mitään. Harmistuneena sanoin miehelle: "Miksen ikinä löydä kenkiä täältä Italiasta?". Arvatkaa mitä hän vastasi? No arvatkaa! Hän vastasi näin: "Jaa, luulen ettei italialaiset niin välitä kenkien päälle". 

Oikeasti kansakunta sattuu jakautumaan vahvasti kahtia, joista toinen puoli kylpee mammonassa ja toinen ei. Ensimmäiset haaskaavat ylimääräisensä huoletta merkkiliikkeiden anteihin, täkäläisillä duunareilla taas on hyvin halpa maku. Olen vakuuttunut siitä että meillä Pohjoismaissa on oikeasti todella hyvä kenkätarjonta, jonka hinta ja laatu kohtaavat toisensa.

Paikallistuotteita kaupattiin sunnuntai-iltana.