Valokuvamaratoni - kohteena Genova

Rasti seinään: kaksi vuotta se vei, mutta nyt se merenranta on nähty! Lauantaina matkasimme Genovaan asti (170km, herranjestas) tapaamaan Abruzzon-mummoa. Hän on siellä evakossa tyttärensä luona. Mummonkin näin ensimmäistä kertaa ja jännitin jo etukäteen: "Puhuukohan hän vahvasti murteella? En kyllä varmasti ymmärrä mitään!". Kyllä oli herttainen mummeli, kuin pieni lintu, varpunen. Kohdatessamme ojensin hänelle käteni, kerroin nimeni ja sanoin, että on ilo tavata. Ja sitten: tajusin, etten ollut muistanut kysyä, onko minun annettava poskisuukkoja vai ei! Siinä se heikkojalkainen mummo jökötti tuolissaan, katsoi vain ja hymyili. Päätin antaa suukkojen olla. 

Onneksi minulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia ymmärtää murretta, hän puheli pehmeästi ja hitaasti lausuen (vanhuuttaan kai ei jaksanut vouhkata niin kuin abruzzolaiset yleensä). Mummo seuraa jalkapalloa ja politiikkaa - minut jaksaa aina yllättää, kun tapaan vanhempia rouvia jotka sujuvasti juttelevat joukkueista, niiden pelaajista ja menneistä kisoista. (Itse kuulun siihen ryhmään, joiden mielestä pallo on vain pallo). Meidät jätettiin mummon kanssa jopa kaksin, kaikki muut vain katosivat ympäriltä! Siitäkin selvittiin mainiosti. Täytyy vielä kertoa, että hyvästellessä tuikkasin ne pusut poskiin. Jälkeenpäin käytännöstä kysyessäni minulle sanottiin että "Mitäs sinä murehdit, teet vain niin kuin itsestäsi tuntuu!". En siis edelleenkään tiedä, olisiko ne moiskut kuulunut antaa vai ei!

Genovan asema - tai yksi niistä.

Suuren joen levyinen sadevesiränni halkoo kaupunkia. Vettä ei ollut pisaraakaan.

Tädin parvekkeelta napattu kuva. Nuo harmaat puskat ovat oliivipuita.

Tädin toiselta partsilta näkee kattoja.

Genovassakin on vähän pylväskäytäviä - tämä kuva on Via XX Settembren varrelta.

Ainoa puhtoinen maisema, joka tuli vastaan kaupungin keskustassa. Pidän kuvan väreistä.

Siellä se välkkyy: minun sininen, suolainen mereni!

Sillit suolassa. Olisin kyllä pulikoinut mieluummin tuolla kameran toisella puolen kuin tepastellut hikisissä vaatteissa kuumalla kadulla.

Tuollakaan ei olisi ollut yhtään hassumpaa, keinua laineilla, merituuli kasvoilla.

Näkymä terassiltani! Uskoo ken tahtoo...

Tuolla se minun terassini häämöttää...

Nätti tölli. Huomaa romanttinen käytäväparveke!

Merellistä Genovaa: palmuja ja skoottereita.

Oikealla näkyy talkkarin mökki, kukkulalla nököttää isäntäväen asumus.

Tässä talossa kivat värit! Genovassa ikkunaluukut eroavat torinolaisista korkeista.

Täälläkin hallitaan parkkeeraamisen jalo taito.

Jaloakin jalompi taito!

Talojen välissä pilkistää... kuka tietää, mikä tuo on?