Pappardelleja sydämellä - kirjaimellisesti!

Uhmasin tänään keskipäivän varjossa väijyvää 37,4 asteen lämpötilaa sytyttämällä vienon sinisen liekin padan alle, liedelle. Uuh... Sen siitä saa, kun sortuu ostamaan kaiken maailman tarjousherkkuja, ajatellen, että kyllähän niistä nyt jotakin tulee kokattua! Useat hyvät jutut syntyvät vahingossa ja myönnettävä on, että makuelämys korvasi joka ikisen vuodattamani hikipisaran! Kyseessä on kaksi eri pastaa, joiden pääraaka-aineina komeilevat kanan maksat ja sydämet. Toisesta pastakastikkeesta valmistin tomaattisen ja rosmariinin tuoksuisen, toisen mausteina taas toimi lyömätön parivaljakko voi ja salvia. 

Torin anteja, joista pulitin yhteensä 1€. Teelusikka osoittaa rosmariini- ja salviakimpun koon. Tämä on ainoa hyvä syy uskaltautua kojun ääreen mummeleiden armoille - tökkivät kyynärpäillään poloista suomineitoa polviin. Joka kerralla vannon, etten koskaan enää palaa.

Kanan sydämiä ja maksoja, sekä hyvin kypsiä tomaatteja.

Vasemmalla pannulla silputtu sipuli, voinokare, liraus oliiviöljyä, sekä rosmariininoksa.

Oikealla pannulla 25g voita, 2 lusikallista oliiviöljyä, sekä 10 lehdykkää salviaa.

Salviainen versio: Ruskistetaan yllä mainitut ainekset, lisätään pannulle 8 kanan sydäntä ja yhtä monta maksaa, molemmat viipaloituina melko ohuiksi siivuiksi. Maustetaan merisuolalla ja mustapippurilla. Kun neste uhkaa haihtua, lisätään 2 dl kuivaa valkoviiniä. Itse lisäilin viinin osissa sitä mukaa, kun homma kutistui kasaan, mutta "kastiketta" ei ollut vielä syntynyt riittävästi. Keitellään yhteensä noin 5-10 minuuttia, jonka jälkeen siirretään sivuun odottelemaan pastan valmistumista.

Rosmariininen versio: Aloitetaan käristämällä ylempänä mainitut ainekset (kuvateksti). Lisätään pannulle 6 viipaloitua kanan maksaa, ruskistetaan ja kastellaan liha- tai kanaliemellä. Heitetään sekaan 4 silputtua, hyvin kypsää tomaattia (tai tölkillinen kuorittuja tai murskattuja). Keitellään keskilämmöllä, kunnes soosi vaikuttaa sopivalta. Noin 10 minuuttia menee tähänkin.

Kuvassa valmiit kastikkeet.

Sopivin pasta on munasta valmistettu nauhapasta: tajarin, tagliatelle, fettuccine, pappardelle, jne. Keitetään al dente, eli himpun verran ennen pakkauksessa mainittua valmistusaikaa. Mahdollisesti jäähtynyt kastike lämmitetään nopeasti tässä välissä. Pasta valutetaan ja heitetään pannulle soosin kaveriksi. Annostellaan lautasille, pöläytetään pintaan hienonnettua lehtipersiljaa ja hörkitään napaan.

Jaa että kumpi sitten oli parempaa? Emme päässeet minkäänlaiseen ratkaisuun, sillä molemmat veivät kielen mennessään. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia!

Rosmariininen ihanuus

Salviainen jumaluus

Illan loppukevennys on äsken kadulta kuultua. Asuntomme sijaitsee Tanskan konsulaattia vastapäätä ja italiaanolla konsulilla riittää vähän ymmärrystä kansalaisten tarpeelle parkkeerata autonsa konsulaatin ruutuun. Oli taas kutsunut poliisit paikalle. Syyllinen löytyi naapurissamme sijaitsevasta bridge-kerhosta: vanhempi mies, joka 10 minuuttia parvekkeella hoettuaan, että "konsuli on lomalla, se on lomalla, ei ne sitä ruutua tarvitse kun ovat lomalla", tuli hän viimein kadulle hokemaan: "konsuli on mun kaveri, hyvä kaveri, tunnetaan toisemme hyvin, ollaan kavereita". Poliisi tähän: "Hyvä herra, olen kovin pahoillani, mutta meidät on kutsuttu varta vasten paikalle. Luuletteko että meitä muuten huvittaisi tulla tänne asti perjantai-iltana tähän aikaan, vain parkkisakkoja kirjoittaaksemme?". Parinkymmenen metrin säteellä oli viisi autoa parkkeerattu kaksoisriviin (samaan malliin kuin tuo poliisiauto ylläolevassa kuvassa - otin sen Genovassa, itse poliisit olivat kahvilassa). Ehkä kuitenkin kannattaisi sakotella, vai mitä?