Isän Pekoninekut, Siskon Maukkaat Makupalat & puoli Suomea kuvina

Päätinkin laittaa kerralla kaikki lomakuvat bloggeriin. Lähden liikkeelle kulinaarisissa merkeissä, mutta vain vihjaillen: pekoninekku kätkee sisäänsä jotakin hyvin herkullista - vaan mitä? Arvoitus selviää puolen tusinan lomakuvan jälkeen...

Elokuun alussa saimme viettää Suomessa ihanan, vaikkakin lyhyen kesäloman, jonka aikana ehdittiin vaikka mitä! Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Kuopiossa, jonne suunnattiin koko perheen voimin ihmettelemään asuntomessujen antia.

Vanhat talot ovat omaa sydäntäni lähellä ja kenties siksi sain päähäni raahata koko porukan Kuopion korttelimuseoon. Hieno paikka, museo koostuu useasta tönöstä ja vanhanaikaisesta pihapiiristä, jonka syreenien varjoissa nautimme myös herkulliset museokahvilan tarjoamat mustikkakukot. Otin valokuvankin, mutten muistanut ladata sitä tänne. Pahus.

Illallisen nautimme Kuopion keskustassa niinikään sijaitsevassa ravintola Kummisedässä, jonka annokset olivat maukkaita, terassi viihtyisä ja palvelu erittäin ystävällistä.

Suosittelen ravintolaa erityisesti kuvan suklaamarkiisin vuoksi - appelsiiniin vivahtava täyteläinen jälkiruoka oli syntisen hyvää. Ehdottomasti paras koskaan maistamani jälkiruoka!

Ruokaa sulateltiin käpöttelemällä satamaa kohti. Sieltä löytyikin kaunis ravintola Wanha satama, jonka takapihalta löytyy lapsille hieno kiipeilyteline ja jonka terassilla on isompienkin mukava istua ja "nautiskella sulosävelistä"... köh.. karaoken muodossa.


Seuraavan päivän vietimme asuntomessuhuumassa, itse ensimmäistä kertaa elämässäni. Osa taloista oli kyllä henkeäsalpaavan komeita, eikä vähiten kauniin sijaintinsa vuoksi.

Matkaevääksi oli ehdottomasti poikettava noutamaan "Kuopijon parhaat muikut" muikkuravintola Samposta. Paikka vaikuttaa olevan hyvin suosittu ja myönnettävä on, että varttitunnin odottelu autonpenkillä kannatti, sillä kuvan ruisjauhossa kieritellyt ja kaiketi voissa paistetut muikut olivat aivan järjettömän herkullisia! Ensikertalainen tämänkin kokemuksen suhteen on aivan myyty!

Kauniissa Kotkassakin ehdimme pyörähtää. Sadetta pidellen meni päivämme siellä, mutta se ei tunnelmaa latistanut! Kotkasta löytyy kalamiehille koski jos toinenkin, kauniita paikkoja. Me jätimme tällä reissulla onget kotiin ja keskityimme nauttimaan sen sijaan Siikakoskella eväsleipiä kaivokatoksen suojissa sateen ropinaa kuunnellen. Oikeanpuolimmainen kuva edustaa Katariinan meripuistoa, jossa lapset nauttivat uudenuutukaisista härveleistä ja kiipeilytelineistä sydämensä kyllyydestä.

Keittiötä en hylännyt lomani aikana. Keittiö hylkäsi puolestaan minut. Olin pitkään pyöritellyt mielessäni cannellonien tekoa. Anoppini niitä toisinaan tarjoilee ja hänen tekeminään ne ovat olleet aina todella herkullisia, siksi häneltä olen reseptinkin pyytänyt. Lomalla sitten päätin käydä tuumasta toimeen ja paistoin pikkuruisella paistinpannulla rapiat 120 lättystä (jotka oli tarkoitus täyttää mozzarellalla ja tomaattisoseella, ennen niiden paistamista uunissa). Paketoin letut yöksi jääkaappiin ja seuraavana päivänä kauhukseni huomasin niiden olevan täynnä mustia pisteitä! Ne eivät näyttäneet homeelta, vaan pieniltä pallukoilta, jotka ajan myötä kasvoivat aina vaan suuremmiksi. Vehnäjauhon olisi pitänyt olla tuoretta, mutta toisaalta pussi oli jo avattu, joten oli kai mahdollista, että jauhojen sekaan olisi kehittynyt jonkin sortin kasvustoa. Jauhot sinänsä näyttivät aivan normaalilta. Onko kenellekään käynyt samoin?

12-vuotias pikkusiskoni puolestaan yllätti meidät iloisesti toteuttamalla (ja toteututtamalla) peräti viiden ruokalajin illallisen! Kokonaisuus oli huolella suunniteltu ja sitä oli hiottu aikaisesta keväästä lähtien. Olin niin otettu! Meidän "vieraiden" oli odotettava puutarhassa, kunnes saimme astua ovesta sisään, jumalaisen tuoksun kutsumina. Löysimme eteisestä kyltin, jonka mukaan oli odotettava pöytiinohjausta. Pikkusiskoni vastasi omalla reseptillään uskomattoman herkullisesta alkupalasta, nimeltään M:n Maukkaat Makupalat (kuva yllä). Loput ruokalajit siskoni oli itse ideoinut, mutta niiden toteutuksesta hän oli nakittanut vastaamaan äidin ja isän! Alkuruoaksi nautimme samettista mustatorvisienikeittoa (aaahh...), pääruoaksi herkullista poronkäristystä, jota en ollut koskaan ennen edes maistanut! Juustolautaset saateltiin pöytään marmelaadipäällysteisten leipäkrutonkien ja omenanlohkojen seurassa. Jälkiruokajäätelölle ei kertakaikkiaan ollut enää tilaa ja niinpä nautimme sen myöhemmin iltapalan muodossa. Ei voi muuta sanoa kuin wau! Kyllä sisko osaa!

Haminan elomarkkinat osuivat sopivasti lomamme ajaksi. Mamma, eli isoäitini, vei meidät lapsenlapset monena syksynä kyseisille markkinoille, joten monen vuoden jälkeen tuntui oikein mukavalta nähdä lapsuudesta tuttuja paikkoja - ja etenkin tunnelmia. Markkinoilta palattiin kotiin perinteiseen tyyliin Viipurinrinkelit ja metrilakut kainalossa.

Pääkaupungissakin ehdimme pyöriä parin päivän verran. Saimme kunnian osallistua kummeina ristiäisiin (terveisiä kummipojalle!) ja nautiskella muun muassa Suomenlinnan kauniista maisemista.

Todella söpöä.

Ravintola Raffaello tuli myös testattua. Rafla.fi:n lahjakortti oli tarkoitus käyttää alunperin Königiin, mutta olimme liikkeellä sunnuntaina, jolloin Helsingissäkin ravintolatarjonta on valitettavan suppea. Kaikenkaikkiaan maukasta, erityismaininta lähtenee kuvan porolle, jota italiaanoni muistelee yhä lämmöllä.

Q-parkin sisäänkäyntiä (turhaan) etsiessämme näin elämäni ufoimmat myrskypilvet! Ne lipuivat niin matalalla, että taivas muuttui silmänräpäyksessä seesteisen kauniista synkän mustaksi - enkä ollut ainoa joka kamera kädessä heilui, kuin avaruuslaivuetta niiden lomasta odottaen. Independence Day ensinnä tuli mieleen. Suuntasimme ensimmäisestä löytämästämme ajorampista alas parkkihallin uumeniin, puhuria pakoon.

Pääsimme onneksi ehjin nahoin kotiin (vaikka matka salamoiden saattelemana tuntuikin varsin hurjalta). Kuvassa kissimirrini, nimeltään Nappi, on salaa livahtanut sängyllemme kehräämään. Koska mummelilla on ikää jo rapiat 16 vuotta, en raaskinut kovin paljon torua, vaan keskityin sen sijaan napsimaan valokuvia. Sori, äiti. :) Eikö teekin mieli mennä kuvan sisään nuttaamaan unesta lämmintä misua?

Kaiken edellämainitun lisäksi suuntasimme myös Keski-Suomeen mummulaan, josta kuvamateriaalia jäi käsiini loppupeleissä yllättävän vähän. Oli niin paljon muuta tekemistä! Ollaan käyty tätilässä, uimassa, saunomassa ja ratsastamassa. Olen möyrinyt puutarhan marjapensailla ja etsinyt mustikoita metsästä. Ollaan syöty sekä Valion että Ingmanin jäätelöt (joista viimeksimainitun vanhanajan mansikka ei kyllä maistunut yhtään miltään!). Hulinaa siis riitti kerrakseen! Mutta loma ei kai tuntuisi lomalta, ellei sillä olisi alku - ja ikävä kyllä - loppu. Järjestimme järven rannalla mukavan lomanpäätösillallisen, yltäkylläisen, sanoisin. Alkuun olin näperrellyt tonnari-kapris-täytteisiä grillattuja kesäkurpitsarullia...

...samankaltaisella massalla täytettyjä kananmunanpuolikkaita...

...jo aiemminkin blogissani esiteltyjä Välimeren paprikakääryleitä (raadin suosikki)...

...sekä grillattuja kesäkurpitsasiivuja Emmentalin ja Parmankinkun ympärille rullattuina.

Syntisen hyviä pekonitikkareita rullasi meille isäni. Kaikessa yksinkertaisuudessaan herkku kasataan taittelemalla (jalattoman) herkkusienen sisään siivu cheddaria ja kääräisemällä lakki pekoniin. Ilmeisesti vähän pienemmät sienet (nämä olivät jättimäisiä) olisivat olleet kätevämpiä grillata. Joka tapauksessa lopputulos oli todella herkullinen!

Äitini puolestaan on mestari grillaamaan lihaa. Omasta mielestään liikaa kypsyneet (minun mielestäni törkeän hyvät) naudan sisäfileet saivat seurakseen kasvismuhennoksen, joka ratatouille-periaatteella keitellään, vaikka mausteekseen saakin "vähän suolaa, vähän etikkaa ja vähän siirappia". Erinomaista!

Kaikkien vatsat olivat jo aivan pinkeinä, mutta pannukahvin seurana, lakkojen ja leipäjuuston jälkeen, illallisseuruetta odottivat kaksi herkullista torttua, joiden reseptit oli suoraan kopioitu ChezJounin sivuilta. Ohjeen taikina riittää kahteen torttuun. Suklaakakku on aivan käsittämättömän jumalaista, en voi muuta kuin suositella! Maultaan rikkaan suklaista, mutta samalla vain vähän makeaa. Juuri niinkuin kuuluukin olla. Aion ehdottomasti leipoa sitä toisenkin kerran. Sitruunakakku oli puolestaan hieman omituinen, vaikkakin ihan syötävää: täytettä onnistuin saamaan aikaiseksi varmaan kymmenenkertaisen määrän itse piirakkavuokaan nähden, eikä siitä kovin kaunista sitten tullut. Kaiken kukkuraksi neljä sitruunaa yhteen kakkuun vaikuttaa aika... kirpsakalta!

Summa summarum: IHANA LOMA! Kiitos kaikille rakkaille siellä Suomessa! Täällä jatketaan tavanomaisissa merkeissä ja muistetaan lukijoita maaseudun ruokajuhla-aiheisin postauksin! Lauantaina suuntaamme Astin Douja d'or -viinimessuille sekä Sagre-juhlaan, jossa maakunnan kylät tarjoavat piazzalla perinneruokiaan polkuhintaan. Tästä linkistä voi ihastella markkinoiden ruokalistaa, hintoineen päivineen. Viimevuotisesta juhlasta onkin postaus täällä. Se vihreä kieli muuten voitti parhaan antipaston eli alkupalan palkinnon! Tänä vuonna olemme alustavasti ajatelleet seuraavanlaista menua: mieheni: carne cruda (raaka liha, maustettuna sitruunanmehulla ja oliiviöljyllä, yms); tagliatelle con tartufo (tagliatellet tryffelisienellä); bollito misto (perinteinen lihapata, jota perinteisesti tarjotaan erilaisten kastikkeiden ja salsojen kera); torta di nocciole (saksanpähkinäkakku). Sitruunainen: acciughe con bagnetto (sardellit eli Välimeren anjovikset liemessä, uumoilen kastikkeen sisältävän ainakin persiljaa ja valkosipulia sekä oliiviöljyä); agnolotti con il plin (paikalliset kuuluisat raviolin tapaiset); rane fritte (friteerattuja sammakoita); bunèt (amarettikeksien ja kaakaon makuinen piemontelaisvanukas).

Tällaiset pro loco -tilaisuudet ovat ruokamatkailijan helmiä, sillä 100% todennäköisyydellä tapahtumista löytää ainoastaan rautaisella ammattitaidolla - tai pikemminkin perinnetiedolla - kokattuja herkkuja, jotka äideiltä tyttärille opetetaan. Näiden emäntien rinnalla ravintolakokit kalpenevat pahan kerran! Esimerkiksi Torinon maakunnan ruokajuhlat on listattu täällä. Italiassa on 110 maakuntaa, joten matkailijalle on missä herkutella!