Joka syyskuun toinen sunnuntai on humupäivä Astissa, samannimisen maakunnan pääkaupungissa Torinosta itään. Ollaksemme korrekteja juhlallisuudet ottavat maukkaan varaslähdön jo päivää ennen: tämän vuoden osalta sunnuntainen maalaisparaati jäi meiltä väliin, kun kiirehdimme herkuttelemaan markkinoille jo eilen, lauantaina. Männeinä vuosina on tullut ikuistettua paraatin parhaita paloja, joista pari näytettä alla:
Jokaisella kylällä on vaununsa, joka kulkee kuinkas muuten kuin traktorivoimin.
Ukot nauttivat rypälemehua.
Rypäleet matkaavat kohti mehumaijaa.
Pyykit kuivuvat isäntäväen huiliessa.
Paraatissa edustetut kylät ottavat illalla hoitaakseen koko Italian suurimman ulkoilmaravintolan tarjoilun: viitisenkymmentä toinen toistaan koreampaa herkkukojua tarjoaa edustamansa kylän perinneherkkuja - kyläläisten valmistamana, kuinkas muuten. Öisiä murkinamarkkinoita ennen ehtii monenlaista, esimerkiksi...
...kävellä ihan tosi vahingossa sellaisen jäätelöbaarin ohi, jonka ovessa lukee: meillä myydään brachetto-jädeä. Uskomaton sattuma! Brachetto on paikallinen punkku ja muutenkin oli tarkoitus mennä tutustumaan Douja d'Or -viinifestareiden antiin, niin olkoon menneeksi! Kas kun pienimpään kokoon on valittava kaksi makua, oli toki maistettava moscato-viinistä valmistettua jäätelötä myös. Oooohh, aijai, nyt vetoomus valiolle, nam!
Pehmeästi aloitettu seikkailu viinin ihmeelliseen maailmaan sai jatkoa viinimessuilla. Kuvassa kohoavaan roomalaistorniin olisi päässyt etukäteen ilmoittautumalla maistelemaan ja olisihan sinne muuten vaikka voinutkin, mutta pisti miettimään että miten hemmetissä sieltä pääsee ehjänä alas?
Niinpä tuli pysyteltyä maan kamaralla. Astin historialliseen keskustaan on kyhätty moinen rakennelma, jonne ei ole sisäänpääsymaksua, vaikkei ryystely nyt ihan ilmaista olekaan. Edullisemmat vaihtoehdot kustantavat 1,50€, ne arvokkaammat 2,50€/lasi, eli 12cl. Tarjolla on toki asiaankuuluvasti myös rapeakuorista leipää sekä grissini-leipätikkuja.
Setä pelästyi paparazzia.
Ruljanssi alkaa jonottamalla viinilippua kassalla. Maksettuaan mieluisen määrän lippusia vierailija voi suoria tiskille, jossa sommelier kautta baarimikko täyttää lasin lippusta vastaan. Vaan missä lasi? Ou nou. Eh.. Vierailija palaa kassalle, jossa myydään niitä laseja myös, huomaten jonon kasvaneen kolminkertaiseksi.
Upouusi viinilasini käärittynä kivaan kaulapussukkaan, jossa sitä voi kanniskella viinin juotuaan. Kataloogiin on listattu kaikki messuille päässeet ilojuomat, joista voi valita maisteltavansa.
Olin utelias maistamaan Oscarin pokannutta Chianti Classico Riservaa (josta 2,50€ on naurettava hinta verrattuna ravitsemusliikkeiden normitaksaan tai kokonaisen pullon hintalappuun). Mieleeni on painunut takavuosina lukemassani dekkarissa kuvailtu toscanalainen maajussi lämmittelemässä takkatulen ääressä nauttien maalaisleipää ilmakuivatulla kinkulla, huuhtoen särpimen alas tottakai lasillisella chiantia. Kinkun se hyväkäs olisi tarvinnut, suuta kuivasi niin penteleesti.
Myöhempänä illalla täällä nautitaan jazzista ynnä muista herkuista. Pöydät varataan kuulemma useita kuukausia etukäteen.
Täällä on kotoisa olo: tulee ihan Alko mieleen!
Olisikohan tämä hyvää, kun on kerran oskunkin pokannut? Olimme mainoksen uhreja ja kannoimme kotiin Alto Adige Cabernet Lagreinin. Hieman epäilyttää, sillä viinihän kuuluu valita etiketin mukaan: mitä kauniimpi, sen parempi. Ja ko. ei ole mitenkään häävi. Asiantuntevat makunystyrämme toki selvittävät jatkossa, onko palkinto mennyt oikeaan osoitteeseen vai ei.
Hämärtää. Jokohan pian pääsee syömään?
Ovi
Pyhä ylensyöntijuhla alkakoon! Tarjonnan runsautta tosin tasapainoittaa mukavasti jonojen pituus, jonka ansiosta ähky ei pääse hevin yllättämään. Seilasimme väenpaljoudessa kuin päättömät kanat, kunnes lykästi ja maasta löytyi alueen kartta. Siansorkkaa? Paistettuja sammakoita? Tryffelitagliatelleja? Nääh.. Kieltä vihreässä kastikkeessa!
Lingua in salsa verde, eli keitettyä lehmänkieltä persilja-valkosipuli-kastikkeessa. Liekö soosin alla yhtään mitään?
Kieli keskellä suuta haarukoin kieltä kohti suuta. (Anteeksi mauttomuus mutta oli ihan pakko!)
Se mikä siisteydessä hävitään, maussa voitetaan - ja moninkertaisesti! Voi juku, täällä taidetaan ruoanlaiton salat!
Juhlinta tapahtui Mussolinin pippelitornin silmäin alla. Ettei se vaan historia toistaisi itseään, mitä Italian perverssijohtajiin tulee!
Jono Italian malliin
San Damianon kyläläiset tarjoavat meille...
Barbera-viinillä maustettua tuoremakkaraa, sekä vanhan muodin mukaista omenatorttua. Kuva osoittaa, että ravintola-annoksen kokoisia herkkulautasia kaupataan suorastaan polkuhintaan. Paikallisten tuottama tuhti viini sisältyy ilman muuta ateriaan, tosin kaulassa kanniskeltavasta viinilasista on maksettava 50 senttiä (ei mitään muovimukeja, nääs).
Kelmeä kuva ei paljasta makkaran makua - kuinka hyvältä se maistuikaan! Ikinä koskaan en ole saanut maistaa moista, sekä aromeja että rakennetta myöten kaikki kohdallaan. Täyden kympin suoritus! Italialaiset tuoremakkarat maustetaan yleensä sekä viinillä, että yrteillä kuten fenkolilla, muskottipähkinällä, valkosipulilla, chilipippurilla, korianterilla, pippurilla ja suolalla.
"Omenatorttu kuin ennen vanhaan" piti sisällään pähkinänpaloja ja karvasmantelin makua.
Lautasmeressä kahlaten (täällä me kaikki kunnioitamme ympäristöä sekä toisiamme) jatkoimme karttapaperin tutkimista: aasinliharavioleja? Villisikasalamia? Viinitarhurin jänistä sienten kera? Tattirisottoa? Eijei, jo riittää suolaruoka, mutta neidille kelpaisi vielä sokeripala suuhun. Bunèt? Kastanjatorttu? Suklaa-amarettitäytteiset uunipersikat?
Kylä nimeltä San Caterina di Rocca d'Arazzo tarjosi Savoian kuningashuoneen antiikkivanukasta. Jonottamisen jäljiltä mieskin alkoi olla jo ihan nälkiintynyt ja päätti maistaa vielä (!) herkullisen näköisiä agnolotteja lihakastikkeessa.
Kuva ei tee oikeutta parhaalle, mutta parhaalle, koskaan ikinä ennen maistamalleni täytepastalle. Epäilen mausteina olleen kaikkien liharuokien peruspilarit: porkkana, sipuli ja varsiselleri. Valkoviinilläkin saatoi olla osuutensa tässä yksinkertaisessa elämyksessä.
Suklainen mannaryynin tapaisia sisältävä vanukas oli myös erittäin maukasta.
Viimein vatsat olivat piri pintaan täynnä ja kellon viisarikin osoitti jo kohti juna-asemaa. Siellä matkaajia kohtasi karvas pettymys, sillä yhdentoista juna oli poistettu listalta! Seuraavaan on tunti aikaa, mikä siis neuvoksi? Katuja pitkin tallustamaan, askeleita mittailemaan? Ruoansulatuksen kannalta terveellinen vaihtoehto, juu, mutta illan teemana ei ole liikunta, vaan...
...viini! Pienellä piazzalla nököttää "3 bicchieri" (kolme lasia) -niminen viinibaari, jonka terassilla on oikein mukavaa odotella junan lähtöä. Lokaalin nimestä ja houkuttelevista hinnoista huolimatta kolmanteen lasiin emme sentään yltäneet.
Näkymä terassilta
Vähän tuli naureskeltua sillipurkkibussille, kunnes oli taas huomattava vahingonilon olevan HUONO ilo: pilkka napsahtaa aina... minnes muuallekaan!
Näkymä kahden laiturin välissä, yhtä ja samaa junaa odottavista juhlijoista. Arvatkaa, mahduimmeko kyytiin?
Onpa teillä kivoja kulinaarisia tapahtumia,kuten esimerkiksi tuo viinitapahtumakin.Täälläkin sellaisia järjestetään. Viinijätski,kuulostaa jännältä,täälläpäin on sellainen punkkujäde kuin campari-verigreippi ja älyttömän hyvää onkin.
VastaaPoistaVoi vitsi, tulipa vesi kielelle! Vaikka en niin kielesta pidakaan, mutta ne kaikki muut...
VastaaPoistaOoh, campari-jäätelöä en olekaan koskaan maistanut, maistuisi kyllä! Juu, tapahtumaa on jos jonkinmoista. Pitäisi kunnostautua enemmän sillä saralla. Parin viikon päästä eräässä pikkiriikkisessä vuoristokylässä olisi polentajuhlat, saas nähdä, josko pääsisi taas humuilemaan. Riippuu myös säästä! Tänään satelee vettä, taisi syksy saapua.
VastaaPoistaOli eka kerta kun maistoin paljon kehuttua kieltä (3 vuotta sitten en koskenut liharuokiin vielä lainkaan) ja hyvin kokattuna se oli todella miellyttävän makuista ja rakenteeltaan mureaa. Kovat reunat oli poistettu myös. Kilon painoista kieltä keitetään tunnin verran porkkanalla ja varsisellerillä maustetussa vedessä. Sen jälkeen se valutetaan ja siivutetaan muutaman millimetrin ohuisiksi siivuiksi. Soosi päälle ja kieli poskeen vaan!
aivan loistavan oloinen häppeninki. hyvä vinkki tulevaa Italianmatkaa varten. mitään ei siis ole suunnitelmissa, mutta maahan rakastuneena siellä tulee käytyä silloin tällöin :).
VastaaPoistaPinean blogissa "Kirjeitä keittiöstä" oli taannoin tehty kieltä ja mietinkin silloin pitäisikö testata. mietintä jatkuu...
Täytyykin kurkistaa Pinean blogiin. Itse en juu ole myöskään kokannut.. ainakaan vielä.
VastaaPoistaKannattaa tonkia internetin kiemuroista mahdollisia ilmoituksia pikku tapahtumista (Sagre-nimellä kulkevat nuo pyhät ruokajuhlat) siellä matkanpään lähettyvillä, mutta turistiloukkoja välttäen. Turisteille aina syötetään ravintoloissakin kaikki vanha moska, nähty on kyökin puolella. Ravintolat kannattaa valita mieluiten pienistä kylistä ja kaupungeista (agriturismot maaseudulla!) tai ainakin isojen kaupunkien sivukaduilta, alueilta, jossa ei liiku muita turisteja. Paikalliset erikoisuudet/perinteisyydet on siitä hyviä, että kylän mammat kun ovat äitiensä opettamina vääntäneet sitä yhtä ja samaa apetta juhlasta toiseen, niin pieleen ei oikeastaan voi mennä. (Nimimerkki "anoppikin kokkaa hyvät tomaattipastat, juuri muuta en ole siellä maistanut").
Kohta pääsen minäkin viininkorjuuseen ja kaikkiin siihen kuuluvaan hulinaan. Mitähän se 'mannaryynin näköinen' mahtoi olla? Pakkaan mukaani puolukoita, koska ruokavieras odottaa lappapuuroa. Tähän asti olen raahannut maanaryynit Suomesta, kun en tiedä, mitä vastaavaa Italian kaupoista etsisin. Kiitos taas ja sinulle olisi haaste tämän päivän postauksessani.
VastaaPoistaKiitos haasteesta, menin sitä blogiisi vilkuilemaan ja siellähän vierähti hyvä tovi. Jopa on kinkkinen aihe! :)
VastaaPoistaMannaryynin näköinen oli hieman kellertävää väriltään, otaksuisin kyseessä olevan joko maissijauho (polenta) tai ehkä semolina di grano duro eli durumvehnäjauho, jota en ole tosin kuullut käytettävän muuhun kuin pastan vääntöön, siispä lukitsen vastaukseni maissijauho. Enpä itsekään ole mannikseen törmännyt näillä main, varmaan ei auta kuin Suomesta raahata! Me palaamme Italiaan aina laukut pinkeinä kulta-katriinasta (aamukahvi on suomikahvi, lounaalla italiakahvi on pop) ja kaurahiutaleista - Suomeen taas lennetään viinit ja juustot matkassa.
On varmaan ihanaa lennellä kahden kodin väliä, sadonkorjuusta toiseen!
Isäni suku on Keski-Suomesta, mutten ole koskaan kuullut puhuttavan 'lappapuurosta'. Onko se keskisuomalainen puuro lainkaan? Sen on kai oltava yhtä ja samaa kuin (ainakin) kymenlaaksolaisittain 'vispipuuro'?
Hyvää matkaa kun sen aika koittaa!
Ajattelin kokeilla maissijauhoja lappapuuroon/vispipuuroon/vatkapuuroon - hyvällä lapsella on monta nimeä. Silti otan mannaryynejä matkaan ja näytän jossain kaupassa alkuasukkaille. Jospas löytäisivät jotain vehnästä tehtyä vastaavaa. Kulta-Katriinaa minulla on vuoristomajalla vuoden tarpeeksi. Tuliaisia Suomesta. Kaurahiutaleita, ruisrouhetta, puuroutuvaa riisiä, kuivattuja sieniä, marjoja, kylmäsavulohta yms herkkuja sullon kohta matkalaukkuun. Pehmikkeeksi lankoja ja kankaita. Vaatteet ja sen sellaiset kun ovat siellä valmiina. Toiseen suuntaan kulkee kaikenlaiset mausteet, kirppareilta löytyneet pitsiliinat, Limoncello, Vin Santo, erilaiset ruokaherkut. Olen siis tavallaan kuljetusalalla!
VastaaPoistaPs. Italiassa on vain yksi yökötti. Nimi alkaa aakkosten toisella kirjaimella ja tyyppi tykkää itsestään valtavasti. Yök!!!
Muista sitten päivittää blogiisi, mitä maissijauhoista syntyi. Ja mitä kauppiaat sanovat manniksista!
VastaaPoistaAi joo, ruikkareita mekin tänne etelään roudataan, pakastetaan ja makaroonimieheni ehtii popsia melkein kaikki ennen kuin ehdin apajille! Vähän epätavallinen makkerooni.
Tuosta peeässästä (oikein puistattaa), että ongelma mielestäni on se, että liian suuri osa paikallisista tykkää itsensä lisäksi hänestä myös. Olen törmännyt surullisen moneen täkäläiseen, joka on ihan samasta muotista valettu Silvio-kullan kanssa. Eihän tavallinen kansa ymmärrä akateemipierujen mongerruksesta yhtikäs mitään (lue:vasemmisto), Silvio rocks, toiminnan mies, joka tulee kentälle johtamaan joukkueensa kohti vittoriaa!
Ollaan vähän ajateltu perustaa ihan uus puolue, nimeksi sille annettais "Partito del buon senso". Tuuks messiin? :D