Jostakin lentolehtisestä osui taannoin silmääni ilmoitus sarjasta ilmaisia konsertteja Supergan kukkulalla, Torinon kyljessä. Eräänä perjantai-iltana suuntasimme sitten paikan päälle, eväät repussa, Heitor Villa-Lobosin musiikkia kuulemaan.
Teemaan olisi sopinut ilman muuta jokin brasilialainen reppuruoka, mutta kaiken tohinan keskellä nappasin kaupasta simppelin patongin, jonka loveen lastasin keittiökaappien kätköstä täytettä: grillattuja munakoiso- ja fenkolisiivuja, tomaattia, kinkkua, salamia, pecorino-juustoa ja artisokan sydämiä. Patskut laukkuun, maskaraa ripseen ja ratikka alle!
Vaihdoimme ajopeliä Sassin asemalla, josta starttaa Italian ainoa hammasratasvaunu aina tasatunnein. Hieman kadehtien seurailin kuljettajien työntekoa - se koostui enimmäkseen rupattelusta, tiedättehän, le partite e il calcio, ne matsit ja se futis.
Asemalla sijaitsee myös sievä pizzeria-ravintola, sekä pienimuotoinen ratikkamuseo. Kuvasta tuli ihmeellisen synkeä, vaikka sää todellisuudessa oli mitä kaunein.
Kello löi seitsemän ja menneitä aikoja henkivä vaunu aloitti nousunsa kukkulalle. Matka kävi halki runsaan vihreyden, sivuten suloisia puutarhoja. Onnenpekka ken kukkulalla asustaa!
Supergan asemarakennukseen kuuluu myös panoraamakahvila, joka valitettavasti oli jo laittanut lapun luukulle kyseisen illan osalta. Kävimme siellä isäni synttärinä viinilasillisella ja olisin mielelläni litkaissut rypälejuomaa uudemmankin kerran. Aseman vieressä on myös sievä hotelli, ei tosin mahtunut kuvaan.
Pieni polku johdattaa asemalta huipulle asti, jota koristaa valtava Supergan basilika. Kyökkikuntamme toimesta kukkulalle on noustu erään kauniin kerran myös lihasvoimin, keväällä sipulipiirasta ulkoiluttaessamme.
Basilikan kyljessä on sisäänpääsy kuninkaiden haudoille, sisäpihalla sijaitsevaan puutarhaan sekä toisen kerroksen ravintolaan.
Istahdimme kiviselle penkille ihailemaan näköalatasanteelta aukeavaa maisemaa alas kaupunkiin, upottaen hampaamme herkulliseen patonkiin.
Jälkiruokaa ei unohdettu matkasta. Peruginan appelsiinisuklaa oli kerrassaan suussasulavaa, jäljelle jääneet palat taipuivat myöhemmin myös kastikkeeksi edellisessä postauksessa esitellyille tarteleteille.
Kellon lähestyessä yhdeksää parkkipaikalla alkoi kuhista. Askeleet kävivät valoa kohden.
Pylväskäytävä kiertää sisäpihaa. Vastarannalla häämöttää aitio yleisöineen.
Esiintyjiä lavalla. Kokoonpanossa kitaristi, pianisti ja sopraano, jotka käsittääkseni kaikki olivat valmistuneet aikanaan Torinon konservatoriosta. Tallensin pari ääninäytettä, joista kitarainen tässä alla. Valitettavasti suosikkiclippini ei lataudu blogiin, useista yrityksistä huolimatta. Osaako joku sanoa, miksi?
Edit. Osaan ihan itse sanoa, miksi: jos videoklippi on puolitoistakertainen enimmäiskokoon verrattuna, ei se mahdu vaikka kuusi pitkää tuntia sitä lataisi... kuten eräs nimeltä mainitsematon tuossa eilisen puolella. Kovapää.
Olin yllättynyt konsertin tasosta ottaen huomioon, että kaikki oli ilmaista. Vox Organalis on jokavuotinen tapahtuma, sarja konsertteja, joiden avulla järjestäjät haluavat palauttaa sulosävelet kiertämään Supergan holveja. Täytynee muistaa myös ensi elokuussa.
Tässä lisäksi ääninäyte sopraanonkin osalta. Kurjaa, ettei se kauniimpi kappale mahtunut blogiin... ainakaan vielä. Täytynee yrittää kutistaa sen kokoa. Nyt kun maailmankaikkeuden karmein poliittisen taloustieteen tentti on suoritettu (eilen), saa palkkioksi päivän verran harrastella, eikö vain?
Yllä näkymä istuinpaikaltani
Poistuimme minuutin verran etuajassa - oli juostava asemalle ennen hammasratasvaunun lähtöä. Pakittaessani nappasin vielä kuvan yleisöstä. Huomaa setä barokkiasennossa!
Yhden valokuvan räppäämiselle aina on aikaa. Tänne pääsee mukavasti myös autolla ja täytyy sanoa, että paikan päällä pyöri enemmän väkeä maisemia ihailemassa kuin konserttia kuulemassa.
Hammasratasvaunu kulkee yön ensimmäisille pikkutunneille asti.
Koreat puitteet ja maisemat myös. Paluumatkalla vaunusta näkee alas laaksoon, jossa Torinon valot kimmeltävät. Ikkunat olivat auki elokuun lämpimässä yössä ja tukka hulmusi tuulessa laskiessamme mäkeä alas!
Bussi kuljetti meidät takaisin keskustaan ja kun kerran kurvasi niin sopivasti Marchettin jätskibaarin läheltä, niin, tuota.. olkoon taas menneeksi, vain tämän kerran: maidoton extratummasuklaa vuorasi maailman maukkaimman vohvelin, kirsikkana kakun päällä nokare metsämansikkaviinirypäleistä taiteiltua sorbettia.
Toi Supergan kirkko ja sieltä avautuvat maisemat ovat kyllä yksi parhaista asioista Torinosta. Rakastuin aikanaan sieltä aukeaviin Alppimaisemiin ja koko kaupunkihan on ihana paikka. Ehkäpä sinne vielä palaan uudestaankin. Suosikkikaupunkina sen mainitse aina kun joku Italian kaupungeista haluaa jotain tietää. Toka suosikki on Genova. Oikein iloista syksyä! Kiva blogi, olen jo pidemmän aikaa seurannut!
VastaaPoistaKiitos ja iloista syksyä myös sinulle! Itselläni ei kovin paljon ole vertailukohteita (suurimpia Pohjois-Italian kaupunkeja lukuunottamatta), jotta osaisin sanoa arviota puolesta tai vastaan - kiva kuulla siis muiden mielipiteitä! Tuli mieleeni, että työskennellessäni juoksulikkana kahvilassa muistan erään illan viimeisen asiakkaan olleen vanhempi herrasmies, joka kahveeta nauttiessaan kertoili meille tarinaansa. Oli työskennellyt vuosikaudet Brasiliassa ja sanoi palaavansa sieltä aina mielellään Torinoon, kaupunkiin, joka hänen mielestään oli elegantimpi kuin mikään muu. Olin ällikällä lyöty, kun itse näin kaikkialla vain pakokaasua, tomua ja koirankakkaa kolossaalisten harmaiden laatikkorakennusten lomassa. Ei edes niitä söpöjä ja kapeita peri-italialaisia mutkittelevia kujia missään! (Ehkä roomalaiskorttelia lukuunottamatta). Siis miten niin elegantti? Viime keväänä kävimme Genovassa ja ymmärsin viimein, mistä syystä elegantti! :)
VastaaPoistaHyviä kuvia hienoista paikoista. Kivaa oli tehdä tämä retki kuviesi kautta tuonne konserttipaikalle ja kiitois noista videoistakin. Ja onnea sen tentin johdostakin!
VastaaPoistaOh, kiitos! Voi taivahan talikynttilät että yhtään ei huvittais mutta seuraava tentti "perustuslait vertailussa" se koputtelee olkapäähän: helpotus tuo väliaikaista vaan! Toivon että seuraavien 2000 sivun jälkeen minulle valkenee ainakin, kuinka ihmeessä Silvio-kullan yhä onnistuu hallita palliaan. (tirsk!).
VastaaPoistaps.Törmäsin sellaiseen expat-blogiin, jonka lukemista ei voi lopettaa kun kerran aloittaa: http://rapo.vuodatus.net/ Onko tuttu? Niin, ja Yaelian, blogissasi mainitsemasi PhotoFunia-sivusto on ihan mieletön: vietin viime viikolla kokonaisen illan siellä pöllöillen, kiitos linkistä!
Auguri vaan tentin johdosta. Toivon hartaasti, että nuo seuraavat 2000 sivua ratkaisevat tuon Silvio-palliongelman (tirsk-tirsk). Sen kunniaksi voisi juoda lasin hyvää kuohuvaa. Tai kaksi. Tai vaikka koko pullollisen!!! Hyvä ystäväni on Torinosta ja hän jaksaa kehua kaupunkia. Itse en ole siellä käynyt - vielä. Joten kiitos taas läppärimatkan ruoka-, musiikki- ja maisema-annista.
VastaaPoistaKiitos kannustavista sanoista! Ainahan sitä toivoa saa. :D Silvio muuten julisti tuossa viikonlopun aikana olevansa koko Italian historian paras päämies. Tähän oppositiojohtaja letkautti: Vahvistan. Heti Mussolinin jälkeen.
VastaaPoistaToinen kypsempi toista!