sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Ligurialainen sipulipiiras seikkailee kukkuloilla





Ihastuin näkemääni piiraaseen Artemisia Cominan blogissa. Aamulla vääntämääni versiota voisi kuvailla sanalla rustiikkinen, mutta myös herkullinen. Sipuli hyvin keitettynä ei rasita vatsaa, eikä liioin herkkiä makuhermoja. Valkoviiniin ja oliiviöljyyn valmistettu taikina on kevyttä ja rapeaa - mutta kuitenkin mehevää. Sopii niin piknikille kuin kahvipöytään!

Tällä reseptillä osallistun ensimmäistä kertaa Pastanjauhannan ja kumppanien ylläpitämään kuukauden ruokahaasteeseen. Toukokuun teemana on piknik! 

Taikina valmistetaan vaivaamalla yhteen 250 g hyvin hienoja, valkoisia vehnäjauhoja, nelisen lusikallista oliiviöljyä, hyppysellinen suolaa ja valkoviiniä niin paljon kuin tarve vaatii. Valkoviinin tilalle sopii myös vissyvesi - tai ihan tavallinenkin vesi. Kimmoisa taikina muovaillaan palloksi ja jätetään peiteltynä lepäämään siksi, kunnes täyte on valmista.

Täyte valmistetaan paistamalla kasarissa oliiviöljyssä 2 kg sipulia (mielestäni vähempikin riittää, itse laitoin puolet). Sipulin voi hyvinkin korvata jollakin muulla kasviksella, esimerkiksi kesäkurpitsalla tai pinaatilla. Mutta mitä kauemmin sipuleja kypsentää, sitä miedompia niistä tulee. Suosittelen lähes tunnin keittoaikaa. Kun sipulit ovat valmiin oloisia, niiden annetaan hieman jäähtyä ja ne sekoitetaan yhteen 2-3 kananmunan ja 50 g raastetun parmesaanin kanssa:




Taikina kaullitaan pari millimetriä ohueksi levyksi ja leikataan rumat reunat pois:




Taikina asetellaan (leivinpaperilla vuoratun) vuoan pohjalle ja reunoille. Reunojen on jäätävä pitkiksi. Täyte lusikoidaan taikinan päälle ja reunat nipistellään kasaan:




Pinta sivellään oliiviöljyllä ja sille ripotellaan karkeaa merisuolaa, focaccian tyyliin. Rosmariininoksa piiraan päällä ei myöskään ole pahitteeksi. Paistetaan 180-asteisessa uunissa puolesta tunnista jopa tuntiin. Riippuu piiraan ja taikinan paksuudesta.




Otetaan uunista ulos, kun tuoksuu hyvältä ja näyttää jotakuinkin tältä:




Piiras pakataan reppuun ja reppu heitetään selkään. Hypätään vaikka polkupyörän selkään ja poljetaan sinne, minne nenä näyttää. Meidän nenämme näytti tänne päin:


Lampaat laiduntavat puistossa - ilman aitausta!


Nousimme kukkulalle. Retkemme muuttuvat yksi toisensa jälkeen aina vaan hullummiksi.


Huutomerkki tiellä. Määränpäämme Supergan basilika häämöttää horisontissa.


Hmm..


Puinen rima kuvan alareunassa on turvakaide.


Nousimme pyörän selässä puuskuttaen niin ylös kuin taisimme. Neljän kilometrin jälkeen jatkoimme matkaamme jalan. Polku näytti tältä.


Mutta myös tältä. Äitienpäivän kunniaksi, oletan!


Pääsimme kuin pääsimmekin perille. Kuvassa Supergan basilika, jonka uumenista löytyy mm. Savoian kuninkaiden haudat.


Muistomerkki FC Torinon kohtaaman lentoturman johdosta. Vuonna 1949 jalkapallojoukkuetta kuljettava lentokone törmäsi kukkulaan ja lähes kaikki pelaajat saivat surmansa.


Juomavetemme hupeni nousun puolivälissä. Huipulla odottava lähde kannusti eteenpäin.


Ja vatsantäytettä tarjosi reppumme rupinen.


672 metrin korkeudessa sipulipiiras maistui NIIN hyvälle!


Supergalle voi myös nousta menneitä aikoja henkivällä hienolla hammasratasvaunulla. Huipulla juna-aseman kupeessa kehräsi tällainen misu, joka antoi silittääkin! Hieman helpotusta kissa-ikävään!


Päivän väri on...


...mikäs muukaan?


Vihreä valtaa joka paikan.


Maisemia laaksoon

Vihreyden keskellä kimaltaa talon katto. Miltähän tuntuisi asustaa täällä?


Tai täällä?


Tai täällä? Hökötys killui joenuomassa jo vuosi takaperin.


Marchetti kutsui tälläkin retkellä palatessamme kotiin.


Palkkio! Tuutti näyttää lähes samalta kuin edelliskerrallakin, mutta makuina tällä erää appelsiinisuklaa ja manteli.


Retkellä kerätyt aarteet. Tuo kirkkaansininen on ostettu vappuretkellämme. Kuvassa ei näy, kuinka ihania ja sileitä kivet ovat. Äidin sydäntä varmaan lämmittää nähdä tämä kuva. Sydän täynnä iloa.. tai kenties vahingoniloa! :)



27 kommenttia:

  1. tätä tulemme tekemään taatusti! ja Sillä Sipuli ;)

    VastaaPoista
  2. Hienoa! Suosittelen lämpimästi! Maistuu muuten ihanalle myös kylmänä!

    VastaaPoista
  3. Yksi sana: wow.

    Kuola valuu sekä eväitä että maisemia katsellessa :p~

    VastaaPoista
  4. Heh! :) Kamera ei kaikkea kuvaa, mutta hiki se oli, mikä paikan päällä valui! Ai noin voi osoittaa hymiöllä, että kuola valuu! Aina sitä oppii..!

    VastaaPoista
  5. Viehättävä blogi ja ihania kuvia! Tänne palaan toistekin. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos käynnistä ja tervetuloa pian takaisin, Dea!

    VastaaPoista
  7. Voi vitsit mikä piknikki. Näytti niin hauskalta tuo teidän retkenne, että tuli vallan hyvä mieli lukiessa. Ja millainen haaste-eväs...ihanaa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos, nemo! Itsekin tulen hyvälle tuulelle, kun tänne kirjoittelen! Vaikka jokaiseen päivään kuuluukin monia harmituksia, niin näillä sivuilla unohdan ne kaikki keskittyessäni kaikkeen positiiviseen! Suosittelen kaikille!

    VastaaPoista
  9. Eväs vaikuttaa kerrassaan ihanalta. Taidan tulevana viikonloppuna ulkoiluttaa tuollaista Lapin tuntureilla....

    VastaaPoista
  10. Lapin villissä luonnossa piiras varmasti maistuu tooodella hyvälle! Raikkaassa ilmassa ruokahalut senkun kasvaa. Ei sillä, että niissä ruokahaluissa mitään vikaa täällä pakokaasukuplassakaan olisi! ;)

    VastaaPoista
  11. oi joo, tämä on kyllä hieno:) Tosi yksinkertainen ja tyylikäs ohje!

    VastaaPoista
  12. Tuota voisi kokeilla niin, että vain osa täytteestä on sipulia. Niin paljon kuin sipulista pidänkin niin suuri määrä karamelisoitunutta sipulia on minun makuhermoilleni liian makea juttu.

    VastaaPoista
  13. Katoinkin tuota Artemisian blogissa mutta nyt ei tarttekaan ottaa sanakirjaa käyttöön kun on tämä sun kirjoittama resepti. Ihania maisemia teilläpäin ja se kisu on hurjan suloinen!

    VastaaPoista
  14. Hei kaikki!

    Sipulin voikin korvata vaikka millä: pinaatilla tai muilla rehuilla, kesäkurpitsalla, juustoilla, parsakaalilla, kukkakaalilla, paprikoilla, paistetuilla sekalaisilla kasviksilla ja keitetyillä munilla.. Tuleeko vielä muuta mieleen? Tokihan paistettu sipuli vivahtaa makealta, mutta parmesaani ja suolainen taikina tasapainotti kokonaisuutta, eikä lopputulos ollut mitenkään öklö. Epäilytti ensin herkähkö vatsani, mutta hyvin se sipuli suli kuitenkin!

    Yaelian: Artemisian blogi on kyllä fiini viimeisen päälle! (roomalaisen intellektuaaliyläluokan huoletonta elämää..) :) Sieltä löytyy ihania reseptejä, joita kaikkia en mitenkään voi toteuttaa, haaveilla vain. Kisu oli niin hurmaava, olisin mielelläni pannut sen reppuuni ja tuonut kotiin. Taitaa viettää mukavampaa elämää siellä kukkulan kuninkaana!

    VastaaPoista
  15. Huh, mikä stoori. Upeaa! Itse kyllä suhtaudun ja vatsani myös hieman varauksellisesti tällaiseen määrään sipulia. Mutta ei kai tällaisen rääkin aikana raittiissa ulkoilmassa pienet päästöt haittaa. Ei kai mikään muuten kiellä laittamasta täytteen sekaan esimerkiksi pilkottua kypsää lihaa, vaikka tähteeksi jäänyttä lampaanpaistia. Jos sellaista nyt yleensä voi jäädä tähteeksi.

    VastaaPoista
  16. Niinpä! Suolaiset piiraat on siitä hyviä, että mistä tahansa jääkaapin jämäruoasta voi vääntää täytteen! Kun hyvin hauduttaa, sipulista tulee oikein sulavaa. Lammas kuulostaa oikein hyvältä! Myös muita lihoja tai vaikka lohta voi käyttää täytteenä.. Vain mielikuvitus on rajana!

    Taikinalle muuten iso plussa sen huumaavan hedelmäisistä tuoksuista - kannattaa kokeilla, sillä mureudestaan huolimatta se on todella keveää!

    VastaaPoista
  17. tosi kivan näköistä ja varmasti makuista!

    VastaaPoista
  18. Mulla on quichen pyörittäjänä pyörinyt mielessä tehdä quiche, jossa olisi mm. teriyaki-kanaa. Tai miksei teriyaki-lohta.

    VastaaPoista
  19. Elsbet: On hyvää, on! Ja näppärä valmistaa, myös!

    ari: Kuulostaa hyvältä! Sopisiko tankoparsa moiseen torttuun?! Meillä "eksoottiset" ainekset on vähän kortilla täällä, joten täytyy pysytellä paikallisissa tuotteissa. Suomesta aina raahataan ruisleivän ohella kookosmaitoja, currytahnoja, sun muita vastaavia. Huvittavaa, eikö?

    Yksi parhaista quicheista, joita olen maistanut, oli naapurin tekemä lohi-gruyere-quiche. Nyt on liian kuuma, jotta maistuisi noin tuhti muona, mutta jahka ilmat viilenee, aion sitä kokeilla. Resepti on varmassa tallessa!

    VastaaPoista
  20. Onnittelut ruokahaasteen voitosta! Tuli totisesti ansiosta tähän osoitteeseen! Nyt jäämme odottamaan seuraavan haasteen aihetta

    VastaaPoista
  21. paljon paljon onnea meidänkin puolestamme ylivoimaisesta voitosta! kertakaikkisen herkkua tämän täytyy olla (ihan vielä ei ole testattu).

    mekin jännitämme seuraavaa haasteaihetta.

    VastaaPoista
  22. Kiitos teillekin! Oli hieno kokemus osallistua ja voitto yllätti totisesti. Toivottavasti pidätte kesäkuun haasteen aiheesta!

    VastaaPoista
  23. Täytyypä kiittää ihanasta reseptistä. Tein tätä piirakkaa pienin muutoksin täytteen osalta mökillä, ja piiras lähes vei tajun. Ei mitään huolta liiasta sipulista! Todella hyvää.

    VastaaPoista
  24. Onpa hauska kuulla! Ei minunkaan mielestäni ollut liian sipulista - kypsyysasteesta se on kiinni! Kiitos että muistit kommentoida kokemuksestasi!

    VastaaPoista
  25. Ai että, kun tuli maittavaa piirakkaa! Lisäsin sipulin joukkoon hieman pinaattia. Sipulin makeutta taitoin "muutamalla" hipsauksella lisäsuolaa. Ensimmäistä kertaa onnistuin jopa kaulimaan taikinan siedettävään muotoon.. Kiitos ohjeesta! Mukava blogi sinulla muutenkin.

    VastaaPoista
  26. Hei Jarmila!
    Hauskaa että piirakka maistui sinullekin! Itse vähän nostalgian kyynel silmäkulmassa tutkailin juuri näitä vanhoja postauksia ja mietin, että tätä pitäisi kyllä uudestaan leipoa. Ehkä pääsiäiseksi?
    Kaikelle on aikansa ja niin oli vain Piemonten päivistäkin luovuttava. Jatkan bloggailua Kataloonian auringon alla, joten tervetuloa myös uutta blogiani tutkimaan! https://tyyneskitchen.wordpress.com

    VastaaPoista
  27. Hei! Taas etsin tämän reseptin, koska on juhlat tulossa. Paras suolainen piirakka ikinä, koskaan! Kiitos!

    VastaaPoista