Totuuden nimissä on kerrottava että

Minut haastettiin raottamaan synkkien salaisuuksieni raskasta samettiverhoa kertoen 10 kaskua itsestäni. Titityyn Lissu oli asialla. Kas täällä me menemme - here we go:


I Puolitoistavuotiaana olin vannoutunut Dingo-fani. Häkkisänkyni ylle oli ripustettu jopa bändin juliste, vaikken nyt olekaan kovin vakuuttunut, ymmärsinkö sen päälle paljonkaan. Musiikki oli se tärkein, sillä Autiotalon kuullessani alkoivat kuulemma ketarat jytäämään.

II Olen kiinnostunut monista asioista - ja kaikista yhtä aikaa. Aloitan uusia projekteja jatkuvalla syötöllä, mutta niiden päätökseen saattaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Esimerkki: 8-veenä joulun alla sain päähäni pakottaa itseni vääntämään Päivän Runo joka joulukuiselle päivälle. Alku lähti lupaavasti, muistan runon pääpiirteissään vieläkin:

Kristallilumi peittää joka paikan.

Oi! nyt se sulaa pois.

Mutta sitä tulee lisää.

Kuu loistaa ja tähdet valaisee koko huoneen.

Ja koivut on tiheää helminauhaa.

Arvata saattaa, että jouluun tultaessa runojen lopullinen lukumäärä oli yhden käden sormilla laskettavissa. 

III Olen innokas kuvataiteilija - olohuoneemme pursuaa aloitettuja maalauksia. Nappulana koko kämpän valtaavien roolileikkien ohella kynä oli paras 'kaveri'. Yhdistävä silta roolileikkien (parasta oli kuvitella olevansa ylellisesti jalokiviin ja turkiksiin kääriytyvä femme fatale, äidin vanha leikkipistooli käsilaukussa ison "dollaritukun" kera) ja kuvataiteilun välillä oli meikkaaminen. Jo parivuotiaana sain isiltä ekan huulipunan: täytyyhän neidin näyttää neidiltä! Kymppivuotiaana istuin tuntikaupalla peilipöytäni ääressä, kirjastosta lainattu fantasiameikkikirja vierelläni. Maskeeraajaa minusta ei tullut, vaikka pidänkin puuhasta yhä, legendaarisista varhaisteini-ikäisenä isäpuolelleni lausumistani sanoista huolimatta: "JA minähän en meikkaa!!". Hän muistuttaa siitä yhä!

IV Maanmainio Aku Ankka on kasvattanut minua ihmisenä - olen asiasta vuorenvarma. Allekirjoittaa: H.A.K.A.J.E.P.P.I. (Hänen Arvoisa Korkea-Arvoisuutensa Jonka Ei Pitäisi Pelleillä Internetissävaantehdäjotainjärkevää).

V Olen kissaihminen koko sydämestäni. Muuten en eläimistä niin välitä, mutta kissat! Nuo salaperäiset, jalot itsenäiset sielut, jotka eivät paljasta salaisuuksiaan muille. Ellei niitäkin haasteta. Ovat kauniita myös ja hyvin kasvatettuina kultaisia. Oma 15-vuotias Nappini asuu perheeni hoivissa Kotimaan kamaralla. Olemme sielunsisaria, yhdessä kasvaneet.

VI Lapsena unelma-ammattini oli olla köyhän urkuja aka harmonikkaa soittava kukkakauppias. Kyseiset unelmat ovat jääneet taka-alalle, vaikkei niitä nyt haudattu olisikaan. Tutiskaa, jonakin päivänä vielä hanurini raikaa! Yhä rakastan kukkakauppojen tuoksua sekä haitarimusiikkia.

VII Lempivärini on sininen, on aina ollut. Keltaisesta pidän myös, mutta ylleni se ei sovi lainkaan. Ei kertakaikkiaan ollenkaan laisinkaan!

VIII Pidän kaikenlaisesta musiikista: flamencosta, fadosta, jazzista, klassisesta, niin kuin myös raskaastakin rockista, Panteraa ja Slayeria myöten. Nimistä nostalgisimmat minulle ovat The Red Hot Chili Peppers ja kotimaisista Eppu Normaali. Itse en tosin vielä osaa soittaa kuin suutani, vaikka klassisen kitaran omistankin. Olen pyytänyt miestäni lukemattomat kerrat minua opettamaan, mutta allekirjoittanut ei jaksa keskittyä, saati tehdä harjoituksia!

IX Rakastan postikorttien piirtämistä ja maalaamista! Rentoudun läpikotaisin ja unohdan kaiken niitä puuhatessani. En niinkään välitä blogistaniassa suurta suosiota saavuttaneesta osta&kokoa -menetelmästä, myös syystä, että moinen harrastus tuppaa olemaan tyyristä hupia. Vesiväreillä tuherran aina silloin tällöin, esimerkki täällä.

X Minut on lävistetty kahdesta kohtaa - seitsemästä, jos korvanlehdet lasketaan mukaan. Tatuointeja ei onneksi tullut koskaan (vielä) otettua, muutama idea minulla oli aikoinaan ja on myönnettävä, että nyt niitä katuisin, jos olisi tullut toteutettua. Muuten olen aika naturel, mikäli päivittäistä naamanmaalailua ei lasketa: tukkakin on saavuttanut luonnollisen hopeanvaalean jo lähes koko pituudeltaan.

Minun kuuluisi haastaa peräti kymmenen bloggaajaa, mutta muutan hieman sääntöjä ja haastankin teidät kaikki! 

P.S. Illan loppukevennyksenä Mister B:n uusin tempaus. Italian kaikkien aikojen hallitusten paras johtaja (kuten Hän Itse tuossa eräänä päivänä itsestään nöyrästi huomioi) esiintyy tänään tv:n ajankohtaisohjelmassa. Esiintyy? Hän itse? Ihan studiossa asti? 

Yleensä Silvio ei lähde moisiin pilipalileikkeihin mukaan, puhelemaan ärsyttävien toimittajien sun muiden kanssa, jotka käyvät Hänen Korkeutensa hermoille niin, että ukkopahan on aina poistuttava näyttämöltä kesken lähetyksen ovet paukkuen. Tänäänpä esiintyy. Pitää parhaillaan monologia valtion omistamalla tv-kanavalla, erään wannabe-kaverinsa "haastateltavana". Tänään on juhlan päivä, sillä herra Perslööri on saanut ensimmäiset rakennuttamansa talot valmiiksi maanjäristysalueella. JÄNNÄ JUTTU, että normaalisti samaan aikaan toisilla kanavilla esitettävät poliittiset ohjelmat (joissa hallituksen ja opposition rakit sättivät kilpaa toisiaan) on vedetty illan ohjelmistosta. Ettei vaan pääministeri Perskuura olisi ollut juonta rustaamassa, kas kun valtion kanavan eli RAIn hallitus koostuu yleistäen poliitikoista (myös B-manin miehistä) ja on useaan otteeseen ollut syytetty puolueellisuudesta ja sensuurista. 

Muut kanavat pimeiksi, B-mies on ykkösellä!! Milloinkohan me saatais demokratia tänne?

Edit. Tässä aamusumppia hörppiessä tuli mieleen, mitä kuulin Hänen eillisillan lähetyksessä toteavan: "Italia on ollut ensimmäinen valtio koko maailmassa, joka kiitos minun on löytänyt tiensä ulos tästä lamasta. Koko muu maailma on seurannut meidän antamaamme esimerkkiä. Kiitos minun ja tekemäni vierailun Yhdysvaltojen Ameriikkaan, että sain vakuutettua presidentti Bushille, kuinka tärkeää on Valtion tukea yksityistä (pankki)sektoria saadakseen talouden nousuun. Kiitos minun, Itä-Euroopan maat eivät ole menneet konkurssiin, vaan ovat selvinneet talouskriisistä". 

Tarinan loppu jäi arvailujen varaan, ei voinut kuunnella enempää.