Tuoretomaattipasta

Ei olla laskettu kuinka monta kertaa ollaan kyseistä pastaa nautittu lounaaksi, mutta vakuutan, että monta! Tämä on todellakin se yleisin pastakastike meidän keittiössämme, etenkin näin "kesäaikaan". Mikä siinä sitten on niin hyvää? Jos tomaatit ovat maukkaita, basilika tuoretta ja pasta laadukasta (tuorepasta on tottakai parasta, mutta ihan perus-Barillakin maistuu hyvin), tämä on makuyhdistelmä, joka paitsi sointuu suloisesti yhteen, myös antaa tilaa komponenteilleen. Vehnä oikeasti maistuu tomaatin ja basilikan rinnalla! Ennen muuttoa Italiaan kuvittelin pastan olevan höystettävissä vain joko jauhelihakastikkeella tai vaihtoehtoisesti paksulla kermapohjaisella kana- tai lohikastikkeella. Tai en edes kuvitellut - mielsin asian niin, sen enempiä miettimättä. En ollut pasta-ihmisiä, vaikkei maussaan mitään vikaa ollutkaan - siitä vain jäi aina niin raskas olo. Täällä Italiassa taas pasta tyypillisimmillään nautitaan ilman proteiineja. Lounaaksi, vaikka. Tai alkuruoaksi. Ja ah, miten hyvä ja raikas olo jää masuunkin sellaisen aterian jälkeen, jolla pysytellään ainoastaan joko hiilareiden tai protskujen seurassa. (Paitsi anopin sunnuntailounailla, jolloin pastaa edeltää voitaikina-alkupala ja joka päättyy tiramisuun, uh..). Epäilen useissa paikallisten uskomuksissa olevan vinhaa perää: appelsiinimehua ei voi nauttia samalla aterialla maidon kanssa, eikä cappuccinoa juoda jälkiruoaksi. Sen vuoksi pastaakin odottaa sama kohtalo: let's keep it simple!

Sitäpaitsi, kuten paikallisen kokkisodan dinosaurus Beppe Bigazzi totesi, ei se ole pasta mikä lihottaa: kaikki riippuu tavasta, jolla pastan maustaa. Atkins on niin passé!

Hienonnettua valkosipulia kuullotetaan oliiviöljyssä. Lisätään pieniksi kuutioiksi silputut tomaatit. Kuvan luumutomaatit ovat pomodori da sugo, eli kastiketomaatteja. Niissä on superpaksu kuori, jonka sain vinkeästi kuorimaveitsellä irti - niin oli kiinteää hedelmäliha! Normaalisti tomskut kaltataan kiehuvassa vedessä, mutta erään trattoria-kokin kikka oli pilkkoa vihannes niin pieneksi, ettei kuoria edes huomaa seassa. Suosittelen viimeksimainittua - suomalaisissa tomskuissa on niin ohuet kuoretkin, ettei niitä mielestäni tarvitse poistaa.

tärähtänyt kuin kuvaajansakin

Annan kastikkeen kiehua noin kymmenisen minuuttia. Sillä välin pastavesi lämpenee kiehuvaksi. Lopuksi maustan kastikkeen merisuolalla ja tuoreella, silputulla basilikalla. Kahta en säästele: valkosipulia ja basilikaa! Rouhaus mustapippuria ja vot!

Annoksen ylle voi raastaa pikkuisen parmesaania. Kokeile ja ihastu! Suosittelen erityisesti lounaaksi, sillä hiilihydraatit antavat energiaa iltaan asti. Huomaan esimerkiksi eron salaattilounaan ja pastalounaan jälkeen illansuussa, lenkille lähdettyäni: viimeksimainitun vaikutuksen alaisena olen ihan kone! Lenkin jälkeen taas raikas, mutta runsas ja ruokaisa salaatti takaa hyvän olon ja kunnon yöunet! Katsotaan sitten, kun syys saapuu: väistyvätköhän salaatit kuumien soppien tieltä - ja tomaattikastikkeet vaihtuvat carbonaraan?

Huomenna suuntaamme Astiin! Lupailin postausta viinimessuilta ja maalaisruokamarkkinoilta - vaikka niihin jo vuosi sitten tutustuimmekin - mutta tiedossa onkin muutamia uusia tuulia. Kameran akku on jo latauksessa ja seuraavien Asti-aiheisten kuvien myötä toivotan mukavaa viikonloppua - ja painun pehkuihin, laittamaan omankin akkuni lataukseen!

Makuina fragolino-rypäle ja viikuna.

Astissakin taidetaan parkkeeraamisen jalo taito.

Torino näyttää Astin jälkeen iiisolta!