lauantai 13. maaliskuuta 2010

Tagliatelleja miekkakalan ja kirsikkatomaattien kera




Olipa mainio juttu, että tuli käveltyä sen kalatiskin ohi juuri sinä päivänä, kun miekkakala oli tarjouksessa. Hintaa sillä toki oli edelleen aivan riittävästi (16€/kg), mutta pastaa varten raaka-aineita ei suuria määriä tarvitakaan. Italiassa makaroonit nautitaan mahdollisimman makaroonipitoisina, syödäänhän itse kala tai liha yleensä erikseen pääruokana. Kuten paikallisen kokkisodan mainio gastronomi Beppe Bigazzi vakuuttaa: "Kun pasta on hyvää, nautitaan se ilman mitään. Kuinka? Eieiei, ilman öljyä tai voitakaan. Ilman mitään!". Me harvoin noudatamme käytäntöä ja mieluummin tyydymme yhden ruokalajin valmistamiseen ateriaa kohden - tosin pastaa tulee valmistettua melko harvoin. Kyseisellä reseptillä tyydytettiin kaksi nälkiintynyttä napaa vallan mainiosti, eikä tilaa pääruoalle olisi ollutkaan. 



2 henkeä kohden tarvitaan:

n. 200g pastaa, esimerkiksi tagliatelleja (ihanaa on tuorepasta, jonka voi valmistaa kotonakin: ohje täällä ja toinen täällä)
n. 150 g miekkakalaa (muunkinlainen kala kelpaa varsin hyvin)
kourallinen tai kaksi kirsikkatomaatteja
tuoretta tai pakastettua basilikaa
pari lusikallista pinjansiemeniä (ei mitenkään välttämätöntä)
1 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria
e.v. oliiviöljyä



Miekkakalapastan toteuttamista tarkkailin linssin takaa, mutta panin merkille toimenpiteet: kala pilkotaan pienehköiksi kuutioiksi, kirsikkatomaatit neljäksi lohkoksi. Kuumennetaan pannulla oliiviöljyä, jossa paistetaan ensin kalat, sitten myös tomaatit.



Kaadetaan valkoviini joukkoon ja pidetään pannu yhä kuumana. Suolataan, pippuroidaan, sekä lisätään pinjansiemenet ja basilika, siirretään pannu syrjään ja odotellaan pastan kypsymistä.



Sekoitetaan kaikki yhteen, lisätään ohut nauha tuoretta (siis ei paistettua) oliiviöljyä - et voilà! Se on siinä! Pasta nautitaan kaikessa herkullisessa simppeliydessään kerana lasillisen kokkaamiseen käytettyä valkoviiniä. 



Suositellaan lämpimästi kaikille merenherkkujen ystäville! Variantteja voi toki viritellä monella lailla, jotkut lisäävät pastaan kuutioitua monakoisoa, joka paistetaan kalan lailla pannulla. Savustettua scamorza-juustoakin olen nähnyt kuutioina nautittavan miekkakalapastan kerana - tosin yleensä täälläpäin vältetään yhdistämästä maitotuotteita (siis juustoja) merenelävien kanssa samalle lautaselle - tai aterialle.


Alpit, Torino ja Po-joki





2 kommenttia:

  1. Nam! Vahinko ettei tààllà sisàmaassa ole tuorekalapòytià. Kalapòytià kyllà muttei TUOREkalapòytià. Oletko kokeillut ruokia pakastekaloista? Vahinko ettà Beppe Bigazzi enàà ole Prova del cuocossa. Minulla on yksi hànen keittokirjansa, jota luen kaihoten. Kaikkea ne perinneruoat kissoineen tekevàtkin!

    VastaaPoista
  2. Katsoin prova del cuocoa pari vuotta sitten kun vielä opettelin kieltä - nykyään telkkaria tulee harvoin katseltua. En siis tiennyt että hänet oli oikeasti potkittu ulos ohjelmasta! Vähän tekopyhää..

    Täällä Torinossa kyllä sanotaan olevan koko maan surkeimmat kalatiskit (Milanokin on sisämaassa mutta sinne saapuu päivittäin tuoreet kalat, kuulemma). Ja siis meillähän on täällä mainio Carrefour, jonka tarjontaan tähän asti on ollut aihetta luottaa. Kokeile jotakin suurta supermarkettia (mieluummin ulkomaalaista!), niissä pitäisi olla kohtuullisen tuoreet tuotteet. Pakastekaloissa ei ole mitään vikaa, jos ne ostaa luotettavasta paikasta (tai pakkauksessa) jolloin kuluttajalla on palautusoikeus. Itse en ainakaan noista kadunvarsien pakastemymälöistä ostaisi yhtään mitään, tavara on takuuvarmasti vähintään kerran (LÄMPÖkuljetuksen yhteydessä) sulanut ja siten uudelleen pakastettu.

    Ainakin tämä resepti toimii hyvin millä tahansa finduksen turskalla! :)

    VastaaPoista