Kaunottaren ja Kulkurin lihapullaspaghetti - ja vähän Kummisedän myös

Oi mikä yö - ja oi voi mitkä mätöt! Tuo italoamerikkalaisten tietääkseni ainakin kahteen elokuvahistorian helmeen ujuttama herkku valmistui ensimmäistä kertaa keittiössämme, erinomaisella menestyksellä myös! Maltoin kerrankin seurata tarkkaavaisesti reseptiä, joka on poimittu giallozafferanon sivuilta. Muokkasin tarinaa ainoastaan punaviinin verran, sekä vahingossa mukaan livahtaneen yhden ylimääräisen valkosipulinkynnen osalta, löyhkistä vaan. Rrrakastan valkosipulia! Ja tästä illasta lähtien jumaloin myös pehmoisia lihapullia, joita ei paisteta koviksi lainkaan: ne nakellaan raakoina tomaattikastikkeeseen porisemaan. Anelen polvillani, hyvät lukijat: tätä reseptiä on jokaisen herkkusuun kokeiltava ainakin kerran elämänsä aikana! Ja kasvissyöjille vaihtoehtoja on tarjolla pilvin pimein: jauhelihan voi korvata vaikka millä aina munakoisosta herneisiin! Kyseisellä aterialla osallistun kuukauden ruokahaasteeseen, jonka tällä erää järjestää blogi nimeltä Herkku & Koukku. Äänestys on käynnissä kuun loppuun asti TÄÄLLÄ, kyseiseltä sivulta löytyy koko joukko toinen toistaan herkullisempia leffaruokia - käy kurkkaamassa! Kulinaarimuruja-blogista sivun vasemmasta laidasta (scrollaa alaspäin) löytyy koko ruokahaastehistorian voittajalista!

Illallinen niin kokattiin kuin nautittiinkin Kaunottaren ja Kulkurin hengessä. Voisin lyödä vaikka vetoa, että lopputulos olisi kelvannut myös Tonylle ja Joelle. Samainen ruokalaji esiintyy ilmeisesti myös Kummisedässä, taikka ainakin trilogian jonkin osan käsikirjoituksessa? Lapsi ei vielä ole päässyt piirrettyjä pidemmälle, vanhemmat ja viisaammat voivat sitten oikaista. Kyseinen keskustelunpätkä joka tapauksessa innoitti lisäämään punaviiniä soosiin, sokerin tosin jätin sikseen, samoin kuin myös makkarat ja tomaattipyreen. Clemenza Mikeylle:

"Heh, come over here, kid, learn something. You never know, you might have to cook for 20 guys someday. You see, you start out with a little bit of oil. Then you fry some garlic. Then you throw in some tomatoes, tomato paste, you fry it; ya make sure it doesn't stick. You get it to a boil; you shove in all your sausage and your meatballs; heh…? And a little bit o' wine. An' a little bit o' sugar, and that's my trick." 

JÄRKYTTÄVÄN HYVÄT LIHAPULLAT JA TOMAATTISOOSI

Seuraavassa ainekset puolelle Little Italylle, itse puolitin määrän meille kahdelle ja puolet jäi vielä yli:

500g jauhelihaa

100g vanhaa maalaisleipää

50g parmesaania

50g pecorinoa

3 kananmunaa

muskottipähkinää

suolaa ja pippuria

kolme ruokalusikallista persiljasilppua

kolme valkosipulinkynttä

runsas kourallinen tuoretta basilikaa

oliiviöljyä reilu luraus

litra tomaattisosetta tai murskaa

Silppua yksi valkosipulinkynsi, möyhennä leivänkanttu vaikka tehosekoittimessa ja sekoita ne yhteen persiljan, juustoraasteiden, munien ja raastetun muskottipähkinän kera. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa vaikka korppujauhoja, jotta taikinasta tulisi riittävän kiinteää. "Pehmitetty muovailuvaha" voisi lähennellä sopivaa koostumusta:

Kun taikina on levännyt viileässä ainakin tunnin verran (maut tasoittuvat), voidaan leipominen aloittaa: Ota työpöydälle laakea lautanen ja kylmää vettä sisältävä kippo. Kasta kipossa kätöset aina pullanpyörittelyn lomassa, niin on helpompaa. Nostele pallot lautaselle:

Lihapullat odottelevat hetken aikaa, pannaanpa sitten soosi aluilleen...

Puolita kaksi valkosipulinkynttä ja kuullota niitä mahdollisimman laakealla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää sitten tomaattisoosi. Oma soosini oli "appiukon" kasvimaalla kasvanutta ja järkyttävän hyvää, upean väristäkin vielä. (Tähän anoppi kiljahtaisi: "Ei tomaattisoosi kasva kasvimaalla, sen olen keittänyt ja pullottanut MINÄ!"). Hyvää työtä, hyvää työtä. Jahka soosi kiehuu (sitä voi hieman vedellä laimentaa), nakellaan pannulle yksi kerrallaan varovasti lihapullat. Niitä ei saa keittää kylki kyljessä, muuten ovat vaarassa muhjaantua.

And a little bit o' wine.

Keitetään soosia puolisen tuntia, viisi minuuttia ennen pastan kypsymistä lisätään basilika kastikkeeseen, sitten spaghetti, joka al dentenä vipataan pannulle, sekoitetaan ja mätetään lautasille. Annostelun on tapahduttava periameriikkalaiseen (vai ehkä italialaiseen) tyyliin a la rekkamies! Silleen ettei pöydästä jaksa ylös nousta!

Jösses että oli herkullista, nälkä tässä katsellessa tekee paluutaan.

Romanttinen kattaus Kaunottaren ja Kulkurin malliin.