sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Sydämellistä nauhapastaa (taas) ja laajahko ympäristökatsaus




Jos kerrankin aloittaisin postauksen jollakin muulla kuin ruokakuvalla. Illansuussa kävimme näyttämässä fillareita puistotielle ja sattui silmääni tämä kaunis valo. Täällä on vielä melkoisen lämmintä ja pikkukärpäsiä pörräilee parvikaupalla puiston kätköissä. Hirrrveässä vauhdissa niitä saa sitten syljeksiä suusta ja minun silmäni etenkin ovat kuin magneetit niille pörriäisille. Tänään kärpäspaperisilmäni taas muutaman saikin pyydystettyä ja yksi niistä kirveli aivan valtavasti, mutta vaikutti lopulta kadonneen kuin tuhka tuuleen. Ei kuulemma näkynyt mitään, ei. Äsken mietin että vieläkö silputtu sipuli leijuu ilmassa kun ihan samalla lailla simmua kirveli. Tuik, raotin alaluomea ja siellähän se kärpäsen raato mötkötti, melkein kokonaisena, reilut kuusi tuntia luomen alla muhineena. Mukavaa. Kenellä vielä on nälkä? Muuten, ensi kerralla diivan elkein arskat päässä baanalle!

PAPPARDELLEJA TOMAATTI-ROSMARIINIKASTIKKEESSA TARJOILLUIN KANANMAKSOIN JA SYDÄMIN
 


Ulkoilun jälkeen oli tietysti aivan kaamea nälkä ja toinen meistä joka en ollut minä ilmaisi haluavansa huolehtia illan ruokahuollosta. Minut istutettiin tuolille ja joka kerralla kun hieman nostin takalistoani, kuului lieden tienoilta tiukka "Äääp!".



Mikäs siinä tuolilla nököttäessä, rennosta sammakkoperspektiivistä moisia maisemia ihaillessa ja lukuhommilla liiaksi rasitettuja aivoja lepuuttaessa. Nuuhkin yrttien huumaavaa tuoksua, joka ilmassa leijaili ja aina kokkikolmosen silmän välttäessä syöksyin zoomailemaan padalle päin.



Aloitetaan kuullottamalla sipulisilppua oliiviöljyssä, lisätään pätkä chilipaprikaa ja pienityt kananmaksat. Sydämet ovat pakostakin valinnaisia, sillä pienimuotoisen internettutkimuksen perusteella oletan niitä myytäneen Suomenmaalla vain pakasteena koiranmuonaksi. Ovat kuitenkin oikein maukkaita, ne viipaloitiin maksojen tavoin. Määrät ovat "sillai sopivasti". Lisätään pataan myös muutama laakerinlehti ja rosmariininoksa. Ruskistetaan lihat, ruikataan lasillinen punaviiniä niskaan ja paistetaan muutaman minuutin ajan. 



Siirretään sitten tavarat pois pannulta, lautaselle odottamaan. Tyhjennetään purnukka tomaattisosetta tyhjälle pannulle, nakataan sekaan maksojen kanssa paistetut yrtit ja keitellään sopivasti kasaan. Lopuksi kipataan maksat valmiiseen soosiin. Näin tehtiin siksi, etteivät maksat kypsyisi liikaa, jolloin se eivät enää ole mureita, vaan sitkeähköjä.



Keitetään mieleinen pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Leveä nauhapasta oli oikein herkullinen valinta, mutta myös suurikokoinen lysyt pasta ajaa asian.



Nautitaan kynttilänvalossa hyvällä ruokahalulla. Lopputulos oli sanoinkuvaamattoman herkullinen, suosittelen oikein sydämellä! Tässä vielä vähän maisemakuvia viimeisiltä ajoilta:


Lauantaiaamuna olimme oikein reippaita ja kipaisimme puistoon ihailemaan lokakuista aamuaurinkoa.


Muitakin oli liikkeellä, tepastelemassa Valentinon linnan juurella. Linnassa muuten on arkkitehtuurin tiedekunta tai osasto tai mikälie. Mahtavat puitteet, eikö?


Varmaan koko laakson ainoa puu, joka oli saanut ruskan värit ylleen. Kuva otettu tänään.


Sarjassamme "hei haloo?!" Asvaltointipuuhat olivat jääneet vähän kesken...


...vai mitä luulet?


Kumman ottais: vihreen joen vai ruskeen joen?


Sitruunainen on tässä kohtaa sanaton.


Tyttö näki sillalta kuinka pashaa, vesi oli alhaalla jossakii-in..


Torinoa ympäröivät Alpitpa ovatkin saaneet lumivaipan ylleen!


Vuoret taustalla siintää.. 

P.s. Minulle on heitetty kahdelta taholta sellainen haaste, jonka mukaan olisi kerrottava sen seitsemän jutskaa itsestäni... Mutta en tiedä mitä kertoa, oliskos toiveita jommallakummalla lukijallani? (Sitemeter rekisteröi eilisen kävijamääräksi peräti 2!). En kerro varmana en yhtään mitään ennen kuin heitetään seitsemän kysymystä tähän kommenttilootaan än yy tee nyt!  



10 kommenttia:

  1. Iiih, kuollut kärpänen silmäluomen alla muhimassa,,,,,onneksi tuli pois!
    Nättejä nämä sun ympäristökuvat,ja niitä on aina kiva katsella,mutta tuosta joesta heräsi kysymys:Onko siis kyseessä sama joki,joka jotenkuten jaettu kahtia? Ainakin tuossa yhdessä kuvassa näyttää siltä että olisi sama joki.Aika hyi se ruskea....
    Uusi taustakin on blogillasi,hieno tapetti!
    Ja laita nyt vaan ne paljastukset tänne,please!!!!

    VastaaPoista
  2. Täällä ainakin yksi innokas lukija ilmoittautuu! Ruoka- ja muitakin juttujasi on ilo lukea, ja kuvat ovat herkkuja. Mutta paljastuksia kehiin! :) Olisi mukava kuulla vaikkapa siitä, miten/milloin/miksi olet alunperin saapasmaahan ajautunut.

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi vasta nyt: ihania kuvia ja herkullisia reseptejä! Sait minusta vakilukijan :) Anna

    VastaaPoista
  4. Minä käyn täällä säännöllisesti, mutta harvoin annan kuulua itsestäni. Häpeän laiskuuttani kommentoida, kun kuitenkin omaan blogiini niitä kommentteja toivon, jotta tiedän käykö siellä ylipäätään kukaan.
    Kysymys: Mitä kaipaat eniten Suomesta?

    VastaaPoista
  5. Minäkin säännöllisesti käyn ahmimassa tarinoitasi (ja herkkujasi!) :D Kysymyksistä ja vastauksista, sellaiset yhtäkkiä mieleen juolahtavat epätärkeät "paljastukset" ovat hauskoja myös. Vaikkapa, mikä hupsu asia kuvaa sinua parhaiten?

    VastaaPoista
  6. Mutta tehän olette mahtavia! Kiitos tositositosi paljon vinkeistä, pannaan mietintämyssyyn ja lisää otetaan vastaan!

    Yaelian: Joo se on itse Po-joki joka haarautuu eli ei ihan mikä tahansa puro: kulkee moneen paikkaan kyseinen virta (ja merda). 70-luvulle asti sen kaloja syötiin, joten saastumishistoriaa on jo ihan mukavasti takana. Noi ruskeat jutskat voi olla jonkin ylläpidon tahi ruoppauksen peruja, mene tiedä. Erikoista on se, ettei tuo joki ole mikään kanaali tehtaiden varrella, eivätkä saasteet todellakaan ole liikenteen aiheuttamia. Joskus en tajuu (siis koskaan) tätä kansaa. Tuli suru kun katselin lintuja lillumassa siinä joessa. Joo tapetin laitoin piristykseksi syksyyn! Teillä tosin ei taida kovin syksyä pidellä vielä?

    Kiitos statisti ja kiitos Anna, minusta on ihan käsittämätöntä että blogillani on "lukijoita" vaikka onhan niitä lukijalootassakin jo monia, uskomatonta. Oma aika hurahtaa tähän blogiin eli olen huomannut että muiden blogit ovat jääneet paljon vähemmälle seuraamiselle, nyyh.

    Päitsyli: vilkaisin blogiasi ja mun mielestä Ryttyiset Norot oli kaikkein kauniit niistä sukista! Mielettömän hienot! Ja ensilumi!!!!! Olen sanaton, mulla on ikävä Suomea!

    Kiitos pinea vinkistä, olen ihan surkea itsearvioija: yritän keksiä jonkun väitteen itsestäni ja saman tien mulle tulee mieleen et oikeastaan asia onkin päinvastoin! Kaksijakoinen tai jotain?

    Nyt mun ON JATKETTAVA kouluhommia: piiskaa pyllylleni!

    VastaaPoista
  7. Minäkin heitän vielä sinulle sen haasteen, käyhän kurkkaamassa blogissani :D

    VastaaPoista
  8. Heipsis!!
    Vaikka Sinusta jotain tiedänkin ja blogia kieli pitkällä luenkin (testattiin jyrkin kaa viime kertaiset lihapullat ja hyvvee tuli!!), niin eikun paljastuksia kehiin :)

    Halein, Kiira

    VastaaPoista
  9. Moikka, edellisen postauksen kommenteissa oli jotakin munakoiso-palleroisista, laittaisitko mulle reseptin tannepain? Herra Hota tahtois testata vaikka jaakaapissa lymyillyt koiso menikin jo muihin kokkailuihin. Kiiitooos!

    VastaaPoista
  10. Kääk! Multa on jäänyt vastaamatta vaikka muistin hyvin vastanneeni! Voi anteeksi, korjataanpa vahinko:

    hannn: kiitos jälkijunassa!

    Kiira: Kiva kuulla susta täällä blogissakin! Huomasin jo ajat sitten että olit klikannut ittes lukijakseni, huippua! Hyvä jos pullat maistui!

    Martta: Hyvä ettei jääkaapin munakoiso jäänyt odottamaan vastaustani! Olen mahdoton, senhän jo taidatkin tietää! Etsin sulle reseptin mitä pikimmiten!

    VastaaPoista