Gorgonzola-polentaa & tuoremakkaraa Barberassa, i persi pien, häppeningiä kirjojen ja suklaan merkeissä sekä unelmataloja kuutamossa

Oli tässä taannoin tarkoitus suoria Ingriaan, 48:n asukkaan vuoristokylään Torinon maakunnassa, Gran Paradison luonnonpuiston laitamilla. Siellä järjestettiin polenta(eli maissipuuro)juhlat ja olisin NIIN mielelläni reissannut sinne päiväksi antamaan vähäisen tukeni katoavalle kylälle (jolla on oma kaupunginjohtaja: ihan pimeetä, tiedän) ja maistelemaan ihan oikeaa polentaa, oikeissa maisemissa. Harmi vain, että ainoa linja-auto lähti matkaan sunnuntaiaamuna kello kuusi, paluu kotona iltakahdeksalta. Rankan arkiviikon päätteeksi - ja seuraavan korvilla - moinen ohjelma lepopäivänä tuntui varsin kohtuuttomalta. Niinpä kutsuimme Ingrian Torinoon ja väkersimme oman pikapolentamme, maustaen sen sinihomejuustolla ja nauttien punaviinissä kokattujen tuoremakkaroiden kera. Kyseiset makkarat elikkä salsicciat ovat eksyneet blogiini jo aiemmassa postauksessa Astin ruokajuhlien tiimoilta. Ingria-illallisen kruunasi piemontelaisherkku "persi pien" eli pesche ripiene eli täytetyt persikat. Resepti löytyy rullaamalla sivua reippahasti alaspäin - sitä ennen kuvia päiväkävelyltä sekä ilman muuta reseptit lautaselliselle Ingriaa.

Sattuipa niin, että tuona päivänä Torinossa oli kirjamarkkinat.

120 torinolaista kirjakauppiasta ja 40 pientä piemontelaista painotaloa levittäytyvät opuksineen pylväskäytävien varrelle.

Ainakin kaksi vuotta takaperin yli 80 000 teosta myytiin kahdessa päivässä - kävijöitä oli 250 000. Me kerran löysimme nipun Corriere della Sera -sanomalehden sunnuntaipainoksia, joissa koko kannen peittävissä maalauksissa kuvattiin Suomen talvisotaa, sotalapsia jotka heiluttivat Ruotsiin suuntaavassa lentokoneessa siniristilippuja, urheita sotilaita taistelutantereella, jne. Taloutemme oli melko tiukilla tuohon aikaan, mutta isänmaallisuus vei voiton ja koska piemontelainen siippanikin vallan herkistyi (meissä kaikissa asuu pieni suomalainen), niin suorimme pankkiautomaatille ja lunastimme lehdet mukaamme! Niissä kaksi kulttuuria kohtaavat aikana, jolloin maantieteellinen välimatka tuntui kymmenkertaiselta tämänpäiväiseen nähden. Olenpa löytänyt myös kyseisen sodan aikana painetun Seitsemän veljestä - eli Sette fratelli -teoksen, jonka ensimmäiselle sivulle on painettu: "Veljillemme, jotka näinä vaikeina aikoina urhoollisesti taistelevat maataan puolustaen, kaukana pohjoisessa...". Tuli jännät vibat tuostakin.

Läpinät sikseen. Suklaamarkkinat sulostuttivat kirjojen keskellä. Olisin voinut koko tiskin ostaa: suklaasta muovattuja "salameja", erilaisia "juustoja", "rypäleitä", "kananmunan puolikkaita", jne.

Vähän fiininpääkin sorttia löytyi.

Suklaapoika vuolee suklaakebapia ja tyrkkää makian lihan sämpylän väliin!

Mies miekkonen päätti panna suun makeaksi. Meikälikkahan ei noista suklaista niin välitä... Nenä: c============================O 

SAN DAMIANON KYLÄN MAKKARASOOSI POLENTAN KERA

Illallinen valmistui kuvan aineksista, määrät kahdelle hengelle: 

150g polenta- eli maissijauhoja, esikypsytettyjä, jos ei huvita tuntitolkulla hämmentää 

köntti voita

köntti sinihomejuustoa (kokeile myös tateilla!)

pätkä selleriä ja toinen porkkanaa

puolikas sipuli

laakerinlehtiä

valkosipulia kynsi tai kaksi

mukavasti tuoremakkaraa (nimeltään salsiccia, ehkä 400g)

puoli pulloa barbera-viiniä

Selleri, porkkana ja sipulit rullataan tehosekoittimessa, käristetään oliiviöljyssä pannulla.

Lisätään muutaman sentin pätkiin pilkottu makkara ja yritetään saada niitä ruskistumaan. Pannuni oli liian pieni ja makkarat jäivät kalseiksi, mutta ei haitta mittä! Viini kaadetaan sekaan ja sekoitellaan. Pannaan kansi kiinni, lisätään laakerinlehdet sekaan ja odotellaan kypsymistä.

Muista vahtia kypsennyksen lomassa, lisää nestettä jos tarvis. Luca Marchiaron säveltämää reseptiä ei ole kokonaisuudessaan julkaistu, mutta ainekset mainitaan San Damianon sivuilla. Itse keitin makkaroita puoli tuntia, mutta luulen, että niitä voisi hauduttaa oikein kunnolla, jotta lopputulos olisi vieläkin mureampi. Jos lukijakunnan eksperteillä on vinkkejä hihassa, niitä otetaan vastaan iloiten.

Valtavan hyvää syntyi kyllä myös puolen tunnin keittämisellä. Valmistetaanpa sitten polenta.

A pioggia, eli sateena ripotellen valutetaan ryynit kiehuvaan, suolattuun veteen. Koko ajan sekoittaen. Vettä taisi olla reilu pari desiä, ehkä kolme. Keitetään pakkauksen kertoman mukaan. 

Lopuksi sekoitetaan yhteen voiköntin ja gorgonzolan kanssa. Annostellaan. Ken tykkää kakkusista, sellainen on vallan helppo muovailla muotin avulla, sillä liisterinen maissipuuro jämähtää muotoonsa minuutissa. 

Käytin ruusumuottia ruoalla leikkimiseen.

Wagnerit syövät tämän näköisiä annoksia.

PERSI PIEN - PESCHE RIPIENE - SUKLAATÄYTTEISET PERSIKAT

Otetaan persikka syöjää kohti, pestään, halkaistaan ja poistetaan kivi. Kaavitaan sisustaa hieman, lusikoidaan liha kulhoon ja sekoitetaan yhteen kera keltuaisen, murskattujen amarettikeksien, hienon sokerin, kaakaojauheen, rommilurauksen ja rouhitun suklaan. Versioita on niin vallattoman monia, etten kirjoita edes määriä: kokki päättäköön itse! Aineksetkaan eivät ole tarkkoja: kylissä aikanaan tarvikkeina oli kaakaojauhe, sokeri ja rommi. Itse korvasin rommin Marsala-viinillä, mutta muukin makea viini kautta likööri ynnämuu sopii mainiosti.

Jos suklaata mielii käyttää, niin on parempi valita sellaista, jolla on ainakin yhtä jalo nimi kuin tällä! Niin, persikanpuolet täytetään seoksella ja ne asetellaan voideltuun uunivuokaan vieri vieren. Vuoan pohjalle voi lurauttaa lasillisen moscato-viiniä, niin halutessaan. Kypsennetään puolisen tuntia kuumassa uunissa, n. 180 asteessa.

Eihän sitä sulattelematta voinut kotona kölliä, moisen aterian jälkeen. Ylitimme kaksi katua ja menimme tallustamaan pitkin hienostokorttelin hiljaisia katuja. 

Vaikka asummekin samassa kaupunginosassa, niin ne kaksi poikkikatua jakavat kaksi maisemaa, jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä!

Dramaattisen oloiset verhot yläkerran ikkunassa. Kuva on hieman tärähtänyt kun miespolo nyki paparazzia hihasta. "Ens kerralla jätät sen kameras kotiin".