Kurpitsagnoccheja kolmella kastikkeella

Www.ilmainensanakirja.fi kertoo "gnocco"n olevan suomeksi yhtä kuin "myky". Kurpitsamykyjä siis nassutettiin tänään lounaaksi. Pitkään on tehnyt mieli kokeilla moisia ja mikäs sen mukavampaa askartelua raukeana sunnuntaipäivänä kuin mykyjen muovailu!

Kuvan gnocchit ovat saaneet ylleen taleggio-juustokastikkeen.

Aloitetaan suuntaamalla kasvimaalle, vihannestiskille tai kätevästi keittiön ruokakomeroon. Otetaan kurpitsa. Vihreä kurpitsa on kauniin oranssi sisältä, muttei lajilla niin väliä. Halkaistaan ja kaavitaan siemenet pois. Itse tuhrasin varmaan tunnin niiden puhdistamiseen, hinkkasin kuumassa vedessä lihoja irti voidakseni sitten paahtaa siemenet uunissa. Kivasti ne siellä poksui, olisiko lämpöä ollut 180 asteen verran. Aukeavat nimittäin kuumassa, ikävä kyllä eivät kaikki. Siinä vaiheessa kun olivat jo käristyneet syömäkelvottomiksi, ainoastaan murto-osa oli paljastanut herkullisen sisuksensa... neuvoja kaivataan.

Tässäpä ainekset sanoisin 4 hengelle, tosin mies miekkonen veteli yksin ainakin 2 ihmisen edestä. Ainekset siis:

350g kurpitsaa

350g perunaa (jos haluaa voimakkaamman kurpitsanmaun, niin 700g silkkaa kurppaa)

200g vehnäjauhoja

1 muna

keko raastettua parmesaania tai muuta

suolaa, pippuria ja muskottipähkinää

Kurpitsa viipaloidaan, poistetaan kuori ja kuutioidaan liha. Tai jos haluaa leikkiä ruoalla, niin voi varata tunnin sisälmyksen kovertamiselle tarkoitukseen sopimattomalla hedelmäveitsellä. Paistetaan kurpitsakuutiot sitten uunissa 180 asteessa noin 10-15 minuuttia, siten, että liha on pehmeää, muttei pinnalta vielä rapeaa. Mikroaaltouunikin käy, noin varttitunti täydellä teholla. Tarkoitus on saada liha kypsäksi ja samalla hieman kuivaksi. Samasta syystä perunat keitetään suolatussa vedessä kokonaisina, kuorineen, jonka jälkeen ne kuoritaan ja muussataan yhdessä kurpitsan kera. Tarkoitukseen sopiva apuväline, joka säästää hermoja, on vempele, jonka nimeä en saa päähän, perunapuserrin ehkä? Sekoitetaan sitten yhteen muiden ainesten kanssa, kuten alla oleva kuva osoittaa:

Vaivataan ja sadatellaan, että miten taikina voikaan olla näin tarttuvaa! 

Vaan kyllä voi! Jahka taikinaa on hieman maistettu (suola sun muut mausteet tasapainossa), käsienpesun ja niiden huolellisen kuivaamisen kautta suoritaan jauholaarille, josta ripsaistaan oiva kerros vehnäpulveria leivinalustalle...

Nostetaan esim. ruokaveitsen avulla kimpale tahmaista taikinaa jauhojen päälle, jauhotaan myöskin kätöset ja pyöritellään kimpaleesta hasselpähkinän (suomeksi sormen-) paksuinen pitko, joka pätkitään 2-3 cm suupaloiksi. Haarukalla saa gnoccheille ominaiset raidat kylkeen, niin halutessaan. Ne kannattaa kieritellä hyvin jauhoissa, nostella vaikka lautaselle (ei päälletysten vaan vieretysten) ja melko lailla saman tien keittää kiehuvassa, erittäin runsaassa vedessä. Eli tämä työvaihe vaatii ripeyttä. Gnocchit (vai sanoisinko mykyt) pulpahtavat sitten kiehuvan veden pinnalle killumaan, jotkut katsovat niiden olevan silloin kypsiä, mutta mielestäni niitä saa keittää vielä minuutin, pari. Ennen koko satsin keittämistä kannattaa keittää kolme palleroa koemielessä, jotta selviää, mikä on raakaa, mikä kypsää ja mikä puolestaan ylikypsää. Kokeilemalla se selviää! Kannattaa sitten keittää vain yhden annoksen verran kerrallaan.

Vaivattomin ja varsin herkullinen klassikkokastike on salvialla maustettu voisula. 

Edit. tämän ylle kuuluisi perinteisesti pöläyttää vielä raastettua savuricotta-juustoa, mutta muukin kypsytetty juusto käy mainiosti, tai vaikkapa raastettu muskottipähkinä! Kiitos vielä, Merituuli!

Raschera- ja gorgonzola(sinihome)juusto sopivat kurpitsan kanssa yhteen erinomaisesti. Kaikenkaikkiaan kaikki juustot käyvät, mutta etenkin suolaisen ja voimakkaan makuiset, jalkahien hajuiset. Sulata pikkukattilassa kökkäre juustoa ja kaada samalla sekaan hintsusti sitä vähemmän maitoa. Se on siinä!

Myös ilmakuivattu kinkku, Etelä-Tirolin Speck, sekä vaikka pekoni tuovat herkullisen vastapainon kurpitsan makeudelle, joka tosin ensisijaisesti tasapainotetaan suolaamalla itse taikina riittävästi. Kuullotetaan pannulla suikaloitu puolikas sipuli, lisätään sitten niinikään suikaloitu punasikuri. Ripotellaan vähän suolaa ja pippuria, kaadetaan desin verran punaviiniä, mielellään sellaista, jota tarjoillaan aterian kanssa...

...meillä "tarjoiltiin" kahden euron Bardolinoa, joka oli tosi hyvää, toim. huom. Keitetään kasviksia kasaan ja siirretään lautaselle odottamaan. Kärtsätään sitten pieneksi kuutioitua kinkkua, joka kypsänä sekoitetaan yhteen kasvien kera. Soosi on siinä!

Tyy in wan: Salviagnocchit punasikuripedillä, keranaan pekonikikkareita. No kerrotaanpas vielä, että oliko ne hyviä. No olihan ne. Aika tuhteja myös, ottaen huomioon voipainotteisen kastikesuuntauksen. Itse nauttisin moisia mieluiten alkuruokana, joita seuraisi vähärasvainen liharuoka raikkaan salaatin saattelemana. Niin no, noinhan ne on tarkoituskin syödä, eikä siis yhden ruokalajin lounaana.. mutta joka tapauksessa kerrassaan herkullista!