Kesä-heinäkuun pähkähullu ruokahaaste on täällä!

Ensikertalaisella taisi olla onnea matkassa Pastanjauhajien järjestämässä toukokuun ruokahaasteessa! Ligurialainen sipulipiiras toi voiton kotiin, jonka johdosta allekirjoittanut kiittää ja kumartaa: suuret kiitokset sekä järjestäjille, että äänestäjille, unohtamatta muita osallistujia, joiden kokoamasta reseptirepertuaarista löytänee itse kukin monia herkullisia ideoita kesäiselle piknikille! 

On aika siirtyä kesäkuun puolelle haasterintamalla, joka minulla on ilo ja kunnia julistaa julki: aiheena on JAZZ (kaikkine alalajeineen)! Ajattelin ensin soul-keittiötä, mutta jatsissa löytyy haastetta sitäkin enemmän! Abstrakti aihe on kunnianosoitus kuuman kesän upeille festareille, puistokonserteille ja terasseille, se myös antaa tekijälle vapaat kädet ja mielikuvitukselle siivet: jokainen bloggaaja-kokkaaja voi tulkita aiheen omalla tavallaan. Pannaan aurinkoinen kesäkeittiö swingaamaan, vaikka sitten Sinatran tai Fitzgeraldin tahtiin!

Mitä sääntöihin tulee, pitäydyn Pastanjauhajien laatimissa, jotka kopioinkin tähän juuri mitään muuttamatta. Suonette anteeksi, en ole (vielä) riittävän perehtynyt haastemaailmaan ruvetakseni menettelytapoja radikaalisti mukailemaan. Säännöt, olkaa hyvä:

Osallistuminen

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Lukijat, joilla ei vielä ole blogia, nyt mars äkkiä moinen luomaan! Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.
Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.
Haasteruoka tulee postata 1.6.-23.7.2009 välisenä aikana.
Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan.
Ilmoittautuminen päättyy 23.7.2009 klo 24:00 jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.
Kesä-heinäkuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta, että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.7.2009 jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.
Äänestysaika päättyy 30.7.2009 klo 24:00.
Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee onnetar voittajan.
Kesä-heinäkuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 31.7.2009.

Elokuun ruokahaaste

Kesä-heinäkuun 2009 ruokahaasteen voittaja järjestää elokuun 2009 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

No niin, matkija-apina esittää tärkeän kysymyksen kaikille lukijoille ja erityisesti ruokahaasteveteraaneille, joilla hommasta on enemmän kokemusta: ONKO TOIVOMUKSIA, mitä kesä-heinäkuun haasteeseen tulee? Haastetta on nyt venytetty heinäkuulle asti, niin että saavat lomailijat rauhassa rentoutua - ja lomilta palattuaan haasteeseen osallistua! Mikäli itse aiheessa ilmenee epäkohtia, elkäätten epäröikö siitä minulle ilmoittaa! Toivon lämpimästi aiheen inspiroivan monia bloggaajia - myös kesälomaa viettäviä!

Riisisalaatti, vol. 2

Salaatti on pop, kun kesää pukkaa! Riisinen sellainen on mukava pakata piknikillekin, sitä kun ei lämpö saati kolhut haittaa. Tämä versio on nautittu ihan arkisen lounaan merkeissä, näpsä kun on valmistaa.

Keitetään sopivasti (täysjyvä)riisiä suolatussa vedessä, yhdessä vihreiden, pätkittyjen papujen kanssa. Kun keittoaikaa on viitisen minuuttia jäljellä, joukkoon heitetään porkkanaviipaleita. Sekoitetaan yhteen grillattujen kesäkurpitsaviipaleiden (tai grillattujen paprikoiden), oliivien ja kapristen kanssa. Tonnikala sopii myös salaattiin mainiosti. Nautiskellaan iloiseen napaan!

Speckiin käärityt parsaniput

Kyllä nyt tulee päivitystä blogiin oikein olan takaa. Tämäkin postaus hieman takautuvasti - piadinoista ylijääneet kylmäsavukinkut eivät ihan näin kauaa odotelleet uusiokäyttöä. 

Puhdistetut parsatangot keitetään suolatussa vedessä kypsiksi - vaan ei löllöiksi. Niiden ympärille kääritään kinkkusuikale ja niput paistetaan voissa. Tarjoillaan sitruunan, basilikan ja parmesaaniraasteen tai -lastujen kera. Viimeisin jäi meiltä tosin lisäämättä..

Torinoa valokuvina

Valokuva-arkistoistani löytyi pari keväällä otettua kuvaa ja ajattelin laittaa ne tänne. Tuo taustalla häämöttävä piikki on "Torinon Eiffeltorni" eli Mole Antonelliana. Vasemmalla pilkistää roomalaisten rakentama, myös kuninkaallisten neitojen kämppänä palvellut Palazzo Madama.

Sama palatsi keskiajalla. Kuva löytyi töllin nettisivuilta. Tuo pienempi kuva päätti jäädä asumaan sivun oikeaan laitaan. Juuri nyt ei tule mieleen, kuinka sen saisi sieltä houkuteltua toisaalle. Äh, olkoon.

Väittävät väestön ikääntyvän.. mistä lie saaneet päähänsä?

Kauppagalleria San Federico

Lihapullasalaatti

Eräänä sunnuntai-iltana pyöritimme tarjousjauhelihasta ja keitetyistä sipuli-, paprika-, kesäkurpitsa- ja munakoisokuutioista koko uunipellillisen lihapullia. Ne paistoimme ja pakastimme - kiireisinä arkipäivinä ne on kätevä sulattaa ja popsia vaikka tällaisen salaatin seassa:

Sisältää lehtisalaatin ohella tomaattia, grillattuja kesäkurpitsoja, punasipulirinkuloita, kapriksia, lihapullia, oreganoa, suolaa, neitsytoliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa.

Riisiä kasviksilla

Tulipa keksittyä värikäs otsikko tälle herkulliselle lounasruoalle. Lautasella nököttää keitettyä täysjyväriisiä, joka tarjoillaan tällä erää pannukasvisten kera. Paloittelin puolitoista paprikaa ja pyörittelin niitä kuumalla pannulla pienessä oliiviöljytilkassa. Maustoin ne sardellifileillä ja roiskaisin hieman valkoviiniä niskaan. Annoin alkoholin haihtua ja lisäsin sen verran vettä, etteivät päässeet kärähtämään. Sama munakoisoille, jotka kuutioin ja paistoin yhdessä sipulirenkaiden kera. Molemmat kasvikset höystin persiljasilpulla. 

Lounas oli oikein maittava, eikä lainkaan raskas. Kiitos ideasta kuuluu torinolaiselle lounasbaarille, jossa työskennellessäni kannoin moisen annoksen päivittäin moneen pöytään. Täällä päin kun ei olla vielä keksitty buffettarjoilua, kello 12 ja 15 välinen aika ravintoloissa on silkkaa kaaosta. Kumma juttu.

Kasvikset käyvät myös alkupalasta - rapeakuorisen leivän kera tarjoiltuna.

Herkkusalaatti täysjyväpastasta ja kuvia Torinon yöstä

Huh että voi olla kuuma! Helteisen viikonlopun lounas oli sitä vastoin jääkaappikylmä. Mehevä salaatti rakennettiin kasaan kotipossuni (oink!) toimesta, seuraavista aineksista - käytännössä kaikesta siitä, mitä kaapista sattui löytymään: täysjyväpennejä, kylmäsavukinkkua (Etelä-Tirolin speckiä joka löytyi tarjouksesta), oliiveja, kevyesti paistettua kesäkurpitsaa, tomaattia, paistettua paprikaa ja punasipulia, purkkimakrillia sekä basilikaa. Vitsit, että olikin herkullista! 

Illallinen olikin sitten pakastinkylmä. Alppien ympäröimässä kaupungissa ei juuri tuuli väreile, joten ilmojen lämmetessä paikallaan seisova kuumuus saa helposti olon tuntumaan tukalalta. Helpotuksen tuo kylmän suihkun ohella Marchettin mainio jäätelöbaari, jonne iltasella olikin suunnattava. Pyörän selässä näin vilauksen apteekin lämpömittarista, joka iltakymmenen aikaan näytti +30 asteen lukemia. Elokuussa moinen olisikin ihan normaalia, mutta nythän on vasta toukokuu!

Yön väri on keltainen, joka heijastuu katulampuista kaikkialle. Siksi kuvassa smaragdinvihreä pistaasijäätelökin näyttää ihan tylsältä. Toinen valitsemani maku on gianduia, joka valmistetaan Piemonten hasselpähkinöistä ja suklaasta. Voisin muuttaa kyseiseen jäätelöbaariin asumaan, se on ihana! Asiakas näkee koko ajan, kuinka jäätelöä valmistetaan ja hinnat on tosi edulliset muihin keskustan puljuihin verrattuna (1,50€/tuutti). Lisäksi jädeihin käytetään paikallisia tuotteita. Voih, miksei aina voi olla karkkipäivä?!

Murazzeiksi kutsutaan kivettyä joenpieltä Torinon keskustassa, joka jää metrikaupalla katutason alapuolelle. Ennen Po-joen todellista saastumista vuosina 1950-1970, Murazzeilla säilytettiin kalastusveneitä. Sittemmin paikalle on pystytetty koko rypäs erinäisiä kesäklubeja, joiden ympärille keskittyvä juhlinta takaa työpaikan lukuisille virkavallan edustajille. Onko 40 vuotta liian lyhyt aika yhden kaiteen rakentamiseksi joen varrelle?

Vastarannan lukaalissa välkkyivät diskovalot. Sen yllä valvoo Monte dei Cappuccinin luostari.

Valentinon linna vilkkuu puiston varjoissa. Linnassa sijaitsee arkkitehtuurin tiedekunta - luulisi miljöön motivoivan opiskelijaa!

Kevätperhosia ja heppajeppejä

Pikkusiskolta tuli postia! Kirjekuori oli täpötäynnä kaikkea kivaa: kymmennumeroisia päässälaskuharjoituksia, mahdottomia arvoituksia (en osannut ratkaista tätä: "Mikä salaisuus piilee lauseessa: LEO IS LOOSE ?"), höpöhöpökirje ja jopa porkkananpunainen hiustupsu! Kirsikkana kakun päällä tämä piirros, joka toivottaa perhosenkeveää kevättä kaikelle kansalle!

Tämä kuva on omistettu heppahullulle siskolleni. Eräänä päivänä pyöräillessäni puistossa bongasin ratsupoliisit odottelemassa opiskelijamielenosoituksen alkamista. Huomaa visiirikypärät päässä!

Speckillä täytetty piadina, eli kinkkurieska

Tänään lounaalla herkuttelimme keittiön kaapissa kauan lymyilleillä lättysillä. Olen aikaa sitten ostanut ne tarjouksesta ja idea oli odotella siksi, kunnes ilmakuivattu kinkku tai Etelä-Tirolilainen savustettu ja pippuroitu versio, speck, olisi vuorostaan tarjouksessa. Olemme odottaneet... ja odottaneet. Tänään odotus palkittiin - ja hyvin palkittiinkin!

Piadina, eli lätyskäleipä, on peräisin Romagnan alueelta, Adrianmeren rivieralta. Samantapaisia leipiä esiintyy vähän joka puolella maailmaa, Suomea myöten. Kansainvälisesti tunnetuin versio taitaa olla Meksikolainen tortilla, joka valmistettaneen useimmiten maissijauhoista. Romagnalaisen piadinan ainesosat ovat vehnäjauho, laardi (tai oliiviöljy), suola ja vesi. Kypsennys tapahtuu perinteisesti terrakottalautasella paistaen, mutta kuten äitini sanoisi: "Mistä se leipä itse tietää, missä se paistetaan?!". Nykyään piadinakioskit valmistavatkin lättynsä metallialustoilla. Muurikkapannulla voisi saada aikaan maistuvia leipiä myös! Laitankin tähän taikinaohjeen:

Kilo vehnäjauhoja, 4 g ruokasoodaa, 300 g laardia (joidenkin mielestä 100 g riittää) tai puoli lasia oliiviöljyä ja sopivasti suolaa sekoitetaan yhteen. Lisätään sen verran vettä, että taikina notkistuu. Kaulitaan hyvin jauhotulla pöydällä pyöreäksi lätyksi ja paistetaan vikkelästi hyvin kuumalla pannulla. Ilmakuplat pistellään haarukalla - letun voi myös pistellä jo ennen paistoa.. Pitkällä lastalla tai vastaavalla lettua käännellään ympäri ämpäri paiston aikana. Valmiin lätyn voi täyttää vaikka tomaatilla ja mozzarellalla (muista suolata ne!), grillatuilla kasviksilla tai kinkulla.

Jasmiini kukkii meidän partsilla.

Meidän lettumme ovat peräisin lähimarketista. Kuvassa käyttämiämme aineksia.

Oma rieskani sisälsi näitä. Harmi, että muuan hiiri oli pistellyt poskeensa melkein kaikki kesäkurpitsat, kun hetkeksi selkäni käänsin. Sellaisia ne hiiret ovat! :)

Kansi kiinni ja pannulle ruskettumaan!

Poikkileikkaus ihanasta lounaastani. Pinnalta rapsakka ja sisältä mehevä. Ihan samanlaisia muuten myytiin paljon eräässä torinolaisessa lounaskahvilassa, jossa työskentelin. Siellä maistoinkin tätä herkkua ensimmäisen kerran. Olin puljun juoksutyttö ja minua kutsuttiin"likaksi"; yleensä lounaani oli edellisviikon risottoa, joka odotteli keittiön kuumuudessa lautasella liesituulettimen päällä, kunnes oli vuoroni lounastaa (kaikkien muiden jälkeen). Piadinaa maistoin eräänä pyhäpäivänä, jolloin olimme myyneet kaikki "vanhat" riisit ja pastat kaiken maailman turisteille (pitäkää silmät auki kun matkaatte!) ja pomoni, eli toinen "torinon hyeenoiksi" kutsutusta sisaruksesta kysyi: "Mitä haluat syödä?". En ollut uskoa korviani. Hoo moilasena osoitin kahvilan tiskillä keikkuvaa piadinaa. Raskas päiväni oli pienellä pelastettu!

Hiirellä oli isompi nälkä. Vai onkohan kyseessä kaniini, kun noin paljon rehuja mutustaa..

Salaattimaniaa!

Arkistoni tarjoavat pari viimekesäistä salaattihittiä: Oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja suolalla maustettu salaatti, jossa kolmea eri salaattilajiketta (punainen salaattisikuri, lehtisalaatti ja rucola), kuorimaveitsellä lastuiksi suokaloitua porkkanaa, Lidlin ihanaa purkkimaissia, tomaattilohkoja ja samaisen Lidlin herkkutonnikalaa. Tämä on juuri niin hyvää kuin miltä näyttää, mmm...

Toinen kesäherkkujen kuningatar koostuu munakkaasta, tonnarista, keitetyistä porkkanoista ja tietysti mehevästä lehtisalaatista. Pinnalle lurautetaan nauha oliiviöljyä, toinen balsamiviinietikkaa ja ripaus suolaa. "Mmm" toistamiseen!

Kesäkurpitsa-papumunakassalaatti

Kyllä nyt pukkaa simppeliä lounasvinkkiä arkistojen uumenista. Grillatut kesäkurpitsat, kaprikset ja munakassuikaleet tekevät vihreästä salaatista mukavan ruokaisan. Taisimme lisätä megasalaattiimme vielä tonnikalaa ja tomaattilohkojakin! Ei kun lounastelemaan!

Oooikein herkullinen munakas syntyy käden käänteessä! Tässä varsin perusteellinen ohje:

Pannulla oliiviöljyssä kuullotetaan sipulirenkaita. Sardellifileet sopivat mukaan erittäin mainiosti. Lisätään pannulle vihreitä papuja ja annetaan niiden hieman kypsyä. Rikotaan riittävästi munia syvälle lautaselle. Maustetaan ne suolalla, pippurilla ja persiljalla. Lätkytellään munien rakenne rikki. Lisätään taikinaan pavut pannulta, pyöräytetään sekaisin ja kaadetaan seos takaisin öljytylle pannulle. Paistellaan miedolla lämmöllä ja käännetään ympäri, kun pannua kallistettaessa munakkaan pinnalla ei enää juoksentele nesteitä. Valmis munakas suikaloidaan ja nautitaan raikkaan salaatin kera!

Samettikeitto perunalla, kesäkurpitsalla ja basilikalla

Keitto raikas kuin aamukaste! Tämä soppa on myös näppärä valmistaa ja varsin herkullista lusikoitavaa!

Silputaan pienehkö sipuli ja kuullotetaan silppua hetki oliiviöljyssä. Lisätään pannulle puolisen kiloa pestyä ja kuutioitua kesäkurpitsaa, sekä neljänneskilo kuorittua ja kuutioitua perunaa. Lisätään vettä siten, että kasvikset peittyvät. Keitellään, kunnes kypsyvät. Sen jälkeen kasvikset pyöräytetään tehosekoittimessa yhdessä muutaman basilikanlehden kanssa. Minttukin sopii mainiosti soppaa maustamaan. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Sauvasekoittimella tulisi varmaan vieläkin samettisempaa! Keittoon voi halutessaan lisätä jogurttia, kermaa taikka tuorejuustoa. 

Tänään ei kokata!

Kävimme tänään kyläilemässä Astissa asti. 

Siellä on jäätelöpulju nimeltään Jäätelökeidas, eli Oasi del gelato, jonka karmaisevan sinisen loisteputkivalon katveesta tarjoillaan sellaiset tuutit, että pois alta! Tämä pienin koko kustansi 1,30€. Makuina tuplasuklaa, kahvi ja cassata, eli kevyesti liköörinen, kandiittimöhköjä sisältävä ihanuus.

Pienien poikien unelma. Jono oli pitkä ja pikkulentäjät saivat ihan oikean kypäränkin päähän istuessaan taistelulentäjän pukille. Kuvaan ei millään saanut taltioitua sitä intoa, jota poijaat puhkuivat syöksyessään yksi toisensa jälkeen tikapuut ylös ohjaamoon.

Tuli otettua kuva Borsalinon ihanista hatuista. Haluaisin nuo kaikki. Niitä sitten vaihtelisin huvikseni tunnin välein kestittäessäni vieraitani merenrantahuvilani kuistilla, laventelipeltojen syleilyssä... Eikä minua kiinnosta tippaakaan tietää, kasvaako laventeli rannikolla vai ei.

Jatkoimme kiertelyä kaupungilla, kun korviimme kantautui vauhdikas diskojytke. Jalkamme kulkeutuivat rytmikkäästi nytkähdellen musiikin suuntaan. Löysimme tiemme HIFI-autokilpailuun!

Itse paikka oli hieman kauhtunut ja väkeä oli vähän. Vaan sepä ei menoa tuntunut haittaavan.

Nuo viileästi tuoleihinsa nojailevat nuorukaiset ovat varmaankin niitä tuunaajia ja kärryjen omistajia.

Antaa kuvan puhua puolestaan.

Tämä kottero oli saanut paljon ihailijoita ympärilleen. En luikerrellut kurkkimaan ämyreitä, jotka sen perään oli varmaankin asennettu.

Riittäisikö?

Ei kai, kun ei ketään näytä kiinnostavan. Mitä lie tuijottavat?

A-haa... Kiinnostuksen kohteet tärkeysjärjestykseen. Mikä lie blondi skandinaavi siellä pyllyään keikuttaa.

Kyllä on kiiltävät kärryt - mutta mielestäni nämä poitsut ovat kyllä vähän neitejä suomalaisiin rallikuskeihin verrattuna.. Terveisiä vaan rakkaille serkuille!