Pizza marinara - valkosipulilla, basilikalla ja sardellifileillä - ilman juustoa!
Jo puoli viikkoa vettä sataa kuin saavista kaataen. Viikonlopulle suunnitellut vauhdikkaat fillaroinnit saivat väistyä lätäköissä lätsyttelyn tieltä. Mikäpä sen mukavampaa harmaalla säällä kuin kehrätä kodin lämmössä kuin kissa pankolla... uunituoreesta pizzasta nauttien!
Kotipizzaharrastuksemme alkoi naapurin pizzerian hinnaston innoittamana. Saanko esitellä kaksi uunipellillistä pizzaa, joka herra Raadin mielestä peittoaa pizzeria San Secondon lättyset kuus-nolla: tämä kaikki hintaan 1,21€!
Tie "huipulle" (heh) on aina pitkä ja hikinen. Ensimmäisen kerran leipurin virkaa toimitti signor Wagner - lopputulos oli kuvailtavissa sanoin "epämääräinen" ja jopa "mykistävä". Seuraavalla kerralla taikinapallo siirtyi neiti Sitruunaiselle ja illalliseksi nautiskelimme leukaperät hellinä ah-niin-ihanan kimmoisaa tomaattileipää. Vaan kolmas kerta - tai taivas ties kuinka mones - toden sanoo: koskaan ei pidä luovuttaman. Viime aikoina pizzoistamme onkin muodostunut oikein herkullisia. Tässä perusteelliset ohjeet, jotka ainakin meille olisivat tulleet tosi tarpeeseen. Olemme sitten oppineet kantapään kautta. Tämä ohje on peräisin www.pizza.it -osoitteesta. Hyvän pizzan salaisuudet kerrotaan kaikessa yksinkertaisuudessaan olevan: hyvin kohotettu, vaivattu ja paistettu taikina, sekä täytteiden pieni määrä ja korkea laatu.
Pizzataikina
1 l vettä
2 kg hienoimpia mahdollisia vehnäjauhoja - niitä vitivalkoisia
20 g tuorehiivaa (7 g kuivahiivaa)
50 g merisuolaa
Näistä määristä syntyy käytännössä 8 lähes koko uunipellin kokoista ohutta pizzaa. Me yleensä teemme taikinasta puolikkaan määrän ja pakastamme ylimääräisen valmiin taikinan seuraavaa pizzapäivää varten. Ohjeen mukaan taikina valmistetaan jakamalla jauhot kahteen eri kulhoon, sekä vesi edelleen kahteen eri kulhoon. Toiseen vesikulhoon liuotetaan hiiva, toiseen suola. Sitten liemet kaadetaan yksi ensimmäiseen jauhokulhoon ja toinen toiseen. Näin väännetään kaksi eri taikinaa, joista toinen maistuu suolalle ja toinen hiivalle. Lopuksi ne yhdistetään. Näiden kommervenkkien takana on (olevinaan) suolan latistava vaikutus hiivan käymistä kohtaan.
Itse teen taikinan seuraavalla tavalla: Kaadan puoli litraa viileää vettä kulhoon. Liuotan sinne 10 grammaa tuorehiivaa. Lisään jauhoja puuhaarukalla sekoittaen, kunnes seos on vellimäistä. Sitten punnitsen suolan sekaan. Lisään loput jauhot vaivaten. Taikina on sopivan jämäkkää, kun se ei enää tartu kiinni käsiin eikä pöytään. Nyt taikinan voi jättää kulhoon lepäämään liinan tai muovikelmun alle. Sen voi valmistaa useitakin tunteja etukäteen ja laittaa jääkaappiin kohoamaan. Kokeiltu on useita kertoja ja toimii mainiosti.
Taikina kaulitaan jauhotetulla pöydällä - jos taitoa piisaa, niin miksei sitä voi ilmassakin pyöritellä niin kuin kunnon pizzaiolo ainakin. Kokeiltu on muuten tätäkin ja hauskaa piisasi! Pizzapohja on kaulittava todella ohueksi, lukuunottamatta reunoja, jotka voivat jäädä puolisen senttiä korkeiksi. Kaulittu pohja siirretään leivinpaperoidulle uunipellille. Se kannattaa heti sivellä tomaattisoseella (tai oliiviöljyllä, jos pitää valkoisesta pizzasta), sillä elastinen taikina tahtoo muuten palautua kasaan. Pizzan annetaan levätä tunnin ajan ennen paistoa.
Täyte onkin luonnollisesti makuasia - jotkut pitävät maustetuista tomaattikastikkeista, mutta me valutamme soseen 'al naturale' suoraan pullosta taikinalle. Näin pizzan maut jäävät luonnollisiksi: tomaatin ja mozzarellan puhtaat maut korostuvat... ai miten alkaakin tehdä mieli pizzaa!
Paistetaan 250 asteessa noin kymmenen minuuttia, jonka kuluttua pizzalle lisätään täytteet maun mukaan ja paistamista jatketaan vielä kolmesta viiteen minuuttia. Me laitamme mozzarellaa lukuunottamatta muut täytteet paikalleen jo ennen paistoa:
Ja noin 12 minuutin kuluttua ripottelemme jo valmiiksi möyhennettyä mozzarellaa pizzan pintaan:
Sitten kyttäämme uunin edessä vesi kielellä, kunnes juusto kuplii lähes läpikuultavana ja uunissa näyttää kutakuinkin tältä:
Pizza margherita kirsikkatomaatinpuolikkailla
Oma suosikkini pizza margherita
Signor Wagner pitää pekoni-herkkusienipizzasta. Taustalla häämöttävät sinihomejuustolla höystetyt läpyskät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti