tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kolmen yrtin illallinen





Hurmaavin illallinen pitkään aikaan! Sitruunamarinoidut, jauhossa kieritetyt broilerin rintaleikkeet rosmariinilla maustettuina, minttumarinoidut kesäkurpitsasiivut ja valkosipuli-persiljatäytteiset herkkusienet, nam!


Herkkusienet olivat todella herkkuja alkupaloja ja myös näppäriä valmistaa. Tämä loistava ohje on peräisin Pastanjauhajien blogista:

Katkaistaan herkkusieniltä jalat (!) ja täytetään lakit seuraavanlaisella tehosekoittimessa sekoitetulla herkkumössöllä: yhtä paljon tuoretta persiljasilppua kuin päivän vanhaa leipää, puristettua valkosipulinkynttä, ripaus suolaa ja voisulaa sitomaan massa. Paistetaan 250 asteessa noin 5 minuuttia.


Kanojen marinadin valmistin aimo annoksesta sitruunanmehua, e.v. oliiviöljyä, persiljasilppua, mustapippuria, suolaa ja valkosipulinkynttä hienonnettuna. Jos aikaa on vähän, voi broilerit simppelisti valella sitruunamehulla, kieritellä vehnäjauhoissa ja laittaa pannulle paistumaan yhdessä rosmariinioksan kanssa. Samalla ne suolataan ja pippuroidaan. Kun ne ovat kullanruskeita, ne otetaan pois pannulta ja sinne lisätään lastalla hyvin sekoittaen tilkka sitruunanmehua, hieman sen raastettua kuorta ja lusikallinen vehnäjauhoja, sekä tarvittaessa vettä. Kun seos on tasaista, kanat lisätään vielä soosiin maustumaan. Ne tarjoillaan kastikkeineen päivineen, raapaisten vielä hieman sitruunankuorta joka fileen päälle.








Tällä kertaa meillä jäi kastike valmistamatta - sitruunaa olisi kieltämättä voinut lisätä reilustikin enemmän, siitä nimittäin oli vain aavistus jäljellä. Todella maukasta oli joka tapauksessa!




Zucchine alla scapece - Minttuiset kesäkurpitsat puolestaan on kauan sitten Välimeren eteläpuolelta Napoliin rantautunut kesäherkku:

3 kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
roima tukku tuoretta minttua
e.v. oliiviöljyä
suolaa
pari lusikallista etikkaa (balsamicoa tai punaviinietikkaa)


Puhdistetut kesäkurpitsat siivutetaan viistoon ja ladotaan lautasille (tai leivinpaperille, tms.) pariksi tunniksi huoneenlämpöön kuivumaan (siten paistuvat paremmin). Sitten ne paistetaan oliiviöljyssä molemmin puolin, pitäen huolen siitä, etteivät ne muhi padassa päälletysten, vaan käristyvät vieretysten. Kypsentämisen loppuvaiheessa ne maustetaan suurpiirteisesti pilkotulla mintulla. Loput mintusta lisätään kokonaisina lehtinä, kun kasvikset ovat hieman jäähtyneet, yhdessä siivutetun valkosipulin, etikan ja suolan kanssa. Kesäkurpitsojen annetaan marinoitua mielellään jopa kokonaisen päivän ajan. Niitä suositellaan erityisesti juustojen ja grillatun lihan kumppaniksi.


Olivat todella maukkaita nämäkin - nuukailin ikävä kyllä mintun kanssa, kun en halunnut kyniä koko pikku puskaamme paljaaksi (yritämme kasvattaa pientä parvekepuutarhaa kesäksi).


4 kommenttia:

  1. Siis olen sanaton! Vau!!! Sulla on mita ihanampia resepteja taalla! Siis oikeesti paremman nakoisia kun mun lempikokilla telkassa! Oletko ammatiltasi kokki? Nama sun kuvatkin ovat niin alyttoman upeita!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos tuhannesti! Minäkin olen täällä ihan sanaton, naurattaa vaan! Katsos kun olen ihan tavallinen politiikan opiskelija ja pari vuotta sitten en osannut munakasta paistaa! Italialainen keittiö on varmaan maailman mutkattomin! Kokeilisin muuten mielelläni sun 'eksoottisia' reseptejäsi, mutta täällä on tosi vaikeaa löytää (tai kallista ostaa) mitään ei-italialaisia aineksia! (Tai ehkä niitä löytää kaupunginosista, joihin en mielelläni mene). Toista kuin Suomessa, jossa kokkaillaan ennakkoluulottomasti kaikkea joka puolelta maailmaa. Ja tietysti siellä teillä päin, kansojen sulatusuunissa. Kokkausblogeja olen seurannut vuosikaudet ja kerran luin Pastanjauhajat-blogissa, kun Pippurimylly (joka on ihan huippukuvaaja) selitti kuinka ruokakuvista saa hienoja: kun luulet olevasi tarpeeksi lähellä kohdetta, vie kamerasi vieläkin lähemmäksi! Kieltämättä toimii!

    VastaaPoista
  3. Vau, ei uskoisi, olin varma etta olet ammattilainen. Pitaa kokeilla tuota kamerajuttua... ;) Mulla on viime aikoina kokkailut vahemmalla.

    VastaaPoista
  4. Hei Susa! Vastaan vielä tänne, vaikken tiedä, palaatko tätä lukemaan. Tuli mieleen yks Einsteinin sanoma kliseinen lausahdus: Kehitystä ei ole koskaan tapahtunut ilman kriisejä. Ehkä sen tajuaa sitten, kun aika on kypsä.

    Meidän keittiö muuten pyörii ihan miniminibudjetilla - ja kaikki ainekset ostetaan tarjouksista, ei käytetä merkkituotteita, jne. Minunkin arjestani on karissut paljon pieniä "luksusjuttuja" tänne muutettuani (ennen Suomessa saatoin halutessani tehdä ruokaostokset lähimmässä marketissa ilman että tarvitsi pyöräillä kaupungin toiselle puolelle raahatakseen halvat vihannekset repussa ja fillarin ohjaustangolla kotiin, kuten nyt). Kaikki menetykset ensin kirpaisee, mutta ehkä pieni taantuma voi myös tervehdyttää elämää ja laittaa asiat järjestykseen. Vaikka veisikin aikaa.. Oletko katsonut leffan "The Ripple Effect"? Joka tapauksessa toivotan sulle voimia ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista