Herkkusienet marinadissa

Erilaisia marinadiohjeita löytyy moneen lähtöön - tämä versio on keväisen kirpakka. Sekoitetaan yhteen persiljasilppua, oliiviöljyä, sitruunamehua, valkosipulinsiivuja, kaprishakkelusta, sardelli- tai anjovisfileitä, suolaa ja pippuria. Puhdistetut herkkusienet kiehautetaan nopeasti viinietikalla maustetussa vedessä, valutetaan ja marinoidaan muutaman tunnin ajan ennen herkuttelua.

Marinadi

Sardelli/anjovisfileet

Parsarisotto & hyvän risoton perusohje

Parsarisotto - risotto agli asparagi 

Muutama viikko sitten alkoi parsakausi ja marketit olivat pullollaan megatarjouksia. Nämä kuvat löytyivätkin arkistojen uumenista, mutta resepti on vuodenaikaan sopiva ja käy myös hyvän risoton perusohjeena, kun parsat korvaa mieleisellään aineksella. Seuraava ohje on neljälle:

n. 400 g risottoriisiä (arborio, carnaroli tai roma)

500 g tuoretta tankoparsaa

pieni sipuli tai shalottisipuli

oliiviöljyä

kuumaa kasvislientä

50 g voita (määrässä on kenties tinkimisen varaa..)

50 g parmesaania raasteena

lasillinen tai puoli valkoviiniä

Puhdista parsat raaputtamalla vartta ja poistamalla puumainen kanta (kutakuinkin koko valkoinen osa). Viipaloi parsanvarret kiekoiksi, aseta nuput syrjään. Kuullota oliiviöljyssä silputtua sipulia parsarinkuloiden kera (nuput odottelevat sivussa). Lisää sitten riisi, pyörittele hetki pannulla ja lisää viini. Jahka neste on hieman haihtunut, lisätään kasvislientä juuri sen verran, että riisin pinta peittyy. Risottoa sekoitellaan puulusikalla koko kypsymisen ajan ja kiehuvan kuumaa kasvislientä kauhotaan aina sekaan kun risoton neste on päässyt haihtumaan. Näin jatketaan, kunnes riisi on sopivan kypsää - ja kuitenkin vielä 'al dente'. Huomio: parsannuput lisätään muutama minuutti ennen risoton kypsymistä! Valmiin riisin joukkoon lisätään voi ja parmesaani.

Herkulliset herkkusienet

Kokeilin laittaa myös parmesaanilastun katolle sulamaan. 

Nämä namit ovat erityisen suositeltavia kaikille herkkusuille! Ne ovat todella näppäriä valmistaa ja makuyhdistelmä voi-valkosipuli-persilja herkkusienellä höystettynä on sitten ihana! Resepti on poimittu Pastanjauhajien blogista:

Sekoitetaan tehosekoittimella yhtä paljon tuoretta persiljasilppua kuin päivän vanhaa leipää, maun mukaan puristettua valkosipulinkynttä, ripaus suolaa ja voisulaa sitomaan seos. Herkkusieniltä katkaistaan kannat ja lakit täytetään massalla. Paistetaan 250 asteessa noin 5 minuuttia.

Aimo tukku persiljaa maksoi 50 senttiä. Tori on kuulemma kaupungin kallein, muttei varmaankaan pidä paikkansa, mitä tulee persliljaan (ja herkkusieniin: 1,50€/kg!).

Seosta olisi voinut jauhaa hienommaksikin. Ja voita olisi voinut lisätä hieman reilummin.

Kuva lakeista ennen uuniin laittamista.

Pizzapaakarin lauantai

Pizza marinara - valkosipulilla, basilikalla ja sardellifileillä - ilman juustoa!

Jo puoli viikkoa vettä sataa kuin saavista kaataen. Viikonlopulle suunnitellut vauhdikkaat fillaroinnit saivat väistyä lätäköissä lätsyttelyn tieltä. Mikäpä sen mukavampaa harmaalla säällä kuin kehrätä kodin lämmössä kuin kissa pankolla... uunituoreesta pizzasta nauttien!

Kotipizzaharrastuksemme alkoi naapurin pizzerian hinnaston innoittamana. Saanko esitellä kaksi uunipellillistä pizzaa, joka herra Raadin mielestä peittoaa pizzeria San Secondon lättyset kuus-nolla: tämä kaikki hintaan 1,21€!

Tie "huipulle" (heh) on aina pitkä ja hikinen. Ensimmäisen kerran leipurin virkaa toimitti signor Wagner - lopputulos oli kuvailtavissa sanoin "epämääräinen" ja jopa "mykistävä". Seuraavalla kerralla taikinapallo siirtyi neiti Sitruunaiselle ja illalliseksi nautiskelimme leukaperät hellinä ah-niin-ihanan kimmoisaa tomaattileipää. Vaan kolmas kerta - tai taivas ties kuinka mones - toden sanoo: koskaan ei pidä luovuttaman. Viime aikoina pizzoistamme onkin muodostunut oikein herkullisia. Tässä perusteelliset ohjeet, jotka ainakin meille olisivat tulleet tosi tarpeeseen. Olemme sitten oppineet kantapään kautta. Tämä ohje on peräisin www.pizza.it -osoitteesta. Hyvän pizzan salaisuudet kerrotaan kaikessa yksinkertaisuudessaan olevan: hyvin kohotettu, vaivattu ja paistettu taikina, sekä täytteiden pieni määrä ja korkea laatu.

Pizzataikina

1 l vettä

2 kg hienoimpia mahdollisia vehnäjauhoja - niitä vitivalkoisia

20 g tuorehiivaa (7 g kuivahiivaa)

50 g merisuolaa

Näistä määristä syntyy käytännössä 8 lähes koko uunipellin kokoista ohutta pizzaa. Me yleensä teemme taikinasta puolikkaan määrän ja pakastamme ylimääräisen valmiin taikinan seuraavaa pizzapäivää varten. Ohjeen mukaan taikina valmistetaan jakamalla jauhot kahteen eri kulhoon, sekä vesi edelleen kahteen eri kulhoon. Toiseen vesikulhoon liuotetaan hiiva, toiseen suola. Sitten liemet kaadetaan yksi ensimmäiseen jauhokulhoon ja toinen toiseen. Näin väännetään kaksi eri taikinaa, joista toinen maistuu suolalle ja toinen hiivalle. Lopuksi ne yhdistetään. Näiden kommervenkkien takana on (olevinaan) suolan latistava vaikutus hiivan käymistä kohtaan. 

   Itse teen taikinan seuraavalla tavalla: Kaadan puoli litraa viileää vettä kulhoon. Liuotan sinne 10 grammaa tuorehiivaa. Lisään jauhoja puuhaarukalla sekoittaen, kunnes seos on vellimäistä. Sitten punnitsen suolan sekaan. Lisään loput jauhot vaivaten. Taikina on sopivan jämäkkää, kun se ei enää tartu kiinni käsiin eikä pöytään. Nyt taikinan voi jättää kulhoon lepäämään liinan tai muovikelmun alle. Sen voi valmistaa useitakin tunteja etukäteen ja laittaa jääkaappiin kohoamaan. Kokeiltu on useita kertoja ja toimii mainiosti. 

   Taikina kaulitaan jauhotetulla pöydällä - jos taitoa piisaa, niin miksei sitä voi ilmassakin pyöritellä niin kuin kunnon pizzaiolo ainakin. Kokeiltu on muuten tätäkin ja hauskaa piisasi! Pizzapohja on kaulittava todella ohueksi, lukuunottamatta reunoja, jotka voivat jäädä puolisen senttiä korkeiksi. Kaulittu pohja siirretään leivinpaperoidulle uunipellille. Se kannattaa heti sivellä tomaattisoseella (tai oliiviöljyllä, jos pitää valkoisesta pizzasta), sillä elastinen taikina tahtoo muuten palautua kasaan. Pizzan annetaan levätä tunnin ajan ennen paistoa.

   Täyte onkin luonnollisesti makuasia - jotkut pitävät maustetuista tomaattikastikkeista, mutta me valutamme soseen 'al naturale' suoraan pullosta taikinalle. Näin pizzan maut jäävät luonnollisiksi: tomaatin ja mozzarellan puhtaat maut korostuvat... ai miten alkaakin tehdä mieli pizzaa! 

   Paistetaan 250 asteessa noin kymmenen minuuttia, jonka kuluttua pizzalle lisätään täytteet maun mukaan ja paistamista jatketaan vielä kolmesta viiteen minuuttia. Me laitamme mozzarellaa lukuunottamatta muut täytteet paikalleen jo ennen paistoa:

   

Ja noin 12 minuutin kuluttua ripottelemme jo valmiiksi möyhennettyä mozzarellaa pizzan pintaan:

Sitten kyttäämme uunin edessä vesi kielellä, kunnes juusto kuplii lähes läpikuultavana ja uunissa näyttää kutakuinkin tältä:

Pizza margherita kirsikkatomaatinpuolikkailla

Oma suosikkini pizza margherita

Signor Wagner pitää pekoni-herkkusienipizzasta. Taustalla häämöttävät sinihomejuustolla höystetyt läpyskät.

Syksyinen kevät

Kodin hämärässä

istun työpöytäni ääressä

katsellen ikkunaruutujen takana valuvaa märkää maisemaa.

Sytytän pöytälampun, jonka

kultainen valo saavuttaa huoneen pimeimmät nurkat.

Kuuntelen sadetta ja siemaisen mukista kuumaa teetä.

On tauko.

Parsakaalipiiras - quiche ai broccoli

Parsapiiras - torta di asparagi

Brisé-taikina:

100 g vehnäjauhoja

50 g kylmää voita kuutioina

1/2 lusikallista kylmää vettä

suolaa

Täyte:

500 g tankoparsaa

25 g voita

1 lusikallinen jauhoja

3 kananmunaa

80 g gruyere-juustoa, tai muuta voimakasmakuista juustoa

1 dl maitoa 

 raastettua muskottipähkinää

suolaa ja pippuria

Valmista taikina laakeassa kulhossa nyppimällä tai hieromalla jauhot, suola ja voi sormien välissä (kuin seteleitä laskisi - ei sillä että itselläni olisi paljoa kokemusta seteleiden laskemisesta, heh..). Lisää joukkoon myös vesitilkka, taputtele palloksi ja laita muovikelmuun käärittynä jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Puhdista parsatangot, leikkaa irti puumaiset kannat ja tarvittaessa kuori hieman varsia niiden tyvestä. Kiehauta niitä muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Itse myös suolasin keitinveden. Mikäli mahdollista, jätä parsannuput vedenpinnan yläpuolelle höyrystymään ja anna varsien kypsyä vedessä. Näin eräänä päivänä TV:ssä kokin myös vuoraavan parsakattilan kannen sisäpinnan leivinpaperilla - itse kyllä keitin tankoset kasarin pohjalla kyljellään. Valuta puoliraa’at parsat ja käristä niitä hetken ajan voissa.

Sekoita kulhossa munat suolan, pippurin, muskottipähkinän, raastetun juuston ja maidon kera.

Kauli taikina ohueksi levyksi ja vuoraa sillä rasvattu ja jauhottu piirasvuoka - tai vaikka leivinpaperilla vuorattu irtopohjavuoka, harmaiden hiusten välttämiseksi! Oma vuokani on noin 25-senttinen ja tästä taikinamäärästä oli kaulittava todella ohut levy. Jos mielii koristella piirasta, kannattaa valmistaa hieman suurempi määrä taikinaa. Pistele pohja haarukalla, asettele pohjalle parsat ja kaada päälle muna-maitoseos.

Paista 170 asteessa 30 - 45 minuuttia. Pohjan kypsyyttä on tarkasteltava paiston aikana. Nauti lämpimänä vaikka raikkaan salaatin kera, nam! 

Kaunis kesän valo

Kun syö maksaa, niin hyvin jaksaa!

Martini In The Morning

Maistuisiko kokkaaminen Frank Sinatran tahdissa? Entä aperitiivin siemailu elokuvan savuisten jazz-baarien tunnelmassa? Tai pöydän kattaminen Ella Fitzgeraldin äänestä nauttien? Kolahtaako Ray Charles tai Billie Holiday? Klikkaa Radio Martini In The Morning - tunnelma on taattu!

Munanpuolet

Lauantainen kävelylenkki keskustaan venähti reilusti lounasajan yli, joten kotiin päästyämme väkersimme kasaan pienet aperitiivi-palat, joilla jaksoikin odotella... illan PIZZAA!

Munanpuolikkaat ovat näyttävä, helppo ja herkullinen pikkupurtava. Keitetyt kananmunat halkaistaan pituussuunnassa, keltuaiset irrotetaan ja muussataan sekaisin muiden täytteen ainesten kanssa. Meidän puolikkaamme sisälsivät silputtuja kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia, tonnikalaa öljyssä, persiljaa, pari anjovisfilettä, tilkka sitruunamehua sekä dijon-sinappia. Koristeena rucolaa ja oliiveja.

Kesän tuoksuinen makrilli-pastasalaatti

Kesän maut lautasella! Suosittelen tätä oikein lämpimästi, sillä ainekset sopivat ihmeellisen hyvin yhteen. Resepti on tarkasti kopioitu Gustosa...menten blogista. 

Ainekset:

150 g pastaa

vihreitä oliiveja rinkuloina

vihreitä papuja

aurinkokuivattuja tomaatteja

rasiallinen makrilleja öljyssä

sitruunanmehua

kuivattua oreganoa

suolaa

itse lisäsin myös rucola-salaattia, joka oli pelastettava jääkaapista. 

Valmistetaan sekoitettuna, muttei ravistettuna. Nautitaan vaikka piknikillä auringonpaisteessa - tai vaikka muovirasiasta työpaikalla..

Surimi-perunasalaatti

"Ravunmakuiset kalapuikot", joiden ainesosaluetteloa ei kannata edes vilkaista, ovat kyllä erityisesti hintaansa nähden (250g, 1€) oikein maukkaita. Alla oleva kuva on viime kesältä. Siinä salaatti sisältää perunoita, persiljaa, surimipaloja ja kevätsipulia. Yksinkertainen vie voiton tässä tapauksessa, sillä uudempi versio keitetyillä pavuilla ja rucola-salaatilla (ylempi kuva) höystettynä ei mielestäni vetänyt vertoja viime kesäiselle. Salaatti maustetaan oliiviöjyllä, suolalla ja balsamiviinietikalla. Kuinkas muutenkaan.

Lenkillä

Viikon kuvasaldoa. Sään salliessa päivinä, joina minulla ei ole luentoja, otan polkupyörän alleni ja hurautan Torinon kaupunkia halkovaan Valentinon puistoon polkemaan pitkin Po-joen vartta. Viikonloppuisin tämä lähemmäs 10 kilometriä pitkä puisto on tupaten täynnä kansaa, mutta arkipäivisin siellä on ilo liikkua. 

Ihana puhtoinen, taivaansininen ja raikkaan tuoksuinen kristallivesi oikein kutsuu uimaan, aah.. Täällä tulee todella ikävä Suomen vesistöjä ja luontoa. Onneksi sää hellii lohdutukseksi.

Harmi kun kuvassa ei näy, kuinka puiden latvat huojuvat, kun kiidän pyörälläni ohi, viuuh!

Tämä tie vie rantahuvilalleni.. tervetuloa kaikki kylään maistelemaan aamulla kalastettuja ostereita, hummeria ja kaviaaria shamppanjan saattelemina! Vai maistuisiko kenties juuri paistamani pinjansiementorttu, laventelipikkuleivät ja ruusu-orvokkikakkuset? 

Il borgo medievale - keskiaikainen linna. Nimen laatijalla on ihailtava mielikuvitus.

Idiootin munakas

Vuosia sitten olen kopioinut reseptikansiooni ohjeen toffeen valmistamiseen, jonka nimi oli ytimekkäästi 'idiootin toffee'. Ohje oli sen verran yksinkertainen, että päättelin nimen viittaavan reseptin helppouteen. Tässä idioottivarmat ohjeet onnistuneen ja herkullisen munakkaan valmistamiseen. Ehkä kummallekin lukijalleni munakkaan paistaminen on ihan itsestäänselvyys, mutta vannon, että vielä muutama kuukausi sitten minulta se ei vaan onnistunut! Lopulta meni oppi perille. :)

Aloita paistamalla pannulla valitsemasi täyte - eli pilkottuja kasviksia mielesi mukaan. Esimerkiksi herneet ja pekonisilppu on todella hyvä yhdistelmä. Porkkanat, pavut, paprika.. mikä vain käy! Myös eilinen makaroni! Itse kuullotin oliiviöljyssä sipulisuikaleita, lisäsin kuutioitua munakoisoa, sekä pakasteherneitä. 

Riko sitten kananmunat syvälle lautaselle. Lisää sopivasti suolaa ja pippuria, sekä esim. persiljasilppua. Lätkyttele haarukalla munien rakenne rikki, lisää paistamasi kasvikset ja sekoittele. Lisää pannulle tilkka öljyä ja kaada sinne munaseos paistumaan. Paista erittäin matalalla lämmöllä!

Kun munakas on täysin hyytynyt (pannua kallistaessasi nesteet eivät juoksentele pinnalla), voi munakkaan kääntää ja jatkaa kypsentämistä vielä noin minuutin verran. Itse käytän apuna kääntämiseen suurta paistinlastaa, kuva alla:

Tässä vielä kuva pippurimyllystämme: :D

Kevään valoa

Eräs kaunis aamupäivä tällä viikolla, kun opiskelun lomassa havahduin hetken kauneuteen ja ikuistin sen tähän kuvaan. Kadulta kantautuivat arjen äänet, taivaalla hehkui lähes helteinen aurinko ja minun ajatukseni olivat 1900-luvun alun Euroopassa. 

Kierrätysmunakoisot etc.

Kierrätys kunniaan! Yllä olevat tartaletit paistoin yhdessä alakerran munakoisojen kanssa. Niiden pohja on kesäkurpitsankukkapiiraasta ylijäänyttä brisee-taikinaa (ohje täällä), jonka kaulin muffinivuokaan ja täytin samoilla aineksilla kuin munakoisotkin.

Salaattikuppeina käytetyt munakoisonkuoret (katso edellinen postaus) jäivät minulta syömättä (raa'ahkoja ei ollut kiva narskutella), joten panin ne jääkaappiin ja seuraavana päivänä niistä taiottiin kivat alkupalat! 

Pilkoin puolikypsät kuoret suikaleiksi ja asettelin ne öljyttyyn uunivuokaan, läikyttelin niiden päälle tomaattisosetta, siivutin mozzarella-juustoa, ripottelin basilicaa ja nakkelin pari oliiviakin katolle keikkumaan. Suolaa voi tietysti hieman ripsaista pintaan.

Ne laitettiin sopivan kuumaan uuniin, johonkin 180 asteen tienoille ja otettiin pois, kun ilmassa leijaili ihana tuoksu ja uunissa näytti tältä: