Jääkaapissa nököttävä veriappelsiini kutkutteli mielikuvitusta tuodessani paketin puna-ahventa kotiin. Oikeastaan en edes tiennyt appelsiinin olevan sisältä punaista ennen kuin halkaisin hedelmän, joten alkuperäinen, Cookaroundista bongattu reseptikin on ihan normaalia, keltaista jahvaa varten räätälöity. En ollut aiemmin kokeillut kalan ja aplarin liittoa, mutta näin jälkikäteen on sanottava, että se ylitti ronskisti kaikki odotukseni. Suosittelen lämpimästi yhdistelmän kokeilemista, sillä hedelmä hyvin kypsennettynä ja sopivasti suolattuna on kaikkea muuta kuin kirpeä. Maku on pikemminkin... mehukas!
Ainekset kahdelle hengelle:
pari fileetä ahventa tai mitä tahansa muutakin kalaa
vähän vehnäjauhoja
yksi mehukas appelsiini
puolikas (puna)sipuli
(oliivi)öljyä paistamiseen
tilkka valkoviiniä
suolaa ja pippuria
Kourallinen hyvin pestyn appelsiinin suikaloituja kuoria kuullotetaan pannulla öljytilkassa yhdessä puolikkaan suikaloidun (puna)sipulin kera. Lisätään tilkka tai kaksi valkoviiniä, sekä ripaus suolaa ja jatketaan kypsentämistä vielä tovin verran, ehkä kymmenisen minuuttia. Liekki kannattaa pitää matalana.
Reseptin voi toteuttaa toki muustakin kalasta - vaikka mökinrannasta kalastetusta hauesta. Siirretään kypsät sipulit ja appelsiininkuoret syrjään ja nostetaan liekkiä vähän suuremmaksi. Lisätään tilkka öljyä ja vehnäjauhoissa kieritellyt kalafileet pannulle ja annetaan niiden hieman ruskistua molemmin puolin. Suolataan ja pippuroidaan. Lusikoidaan kasvikset kaloille ja kaadetaan appelsiinista puristettu mehu komeuden päälle. Koko hommeli kypsennetään, kunnes liemi on kohtalaisesti tiivistynyt kasaan ja kala on kypsää (lisää tarvittaessa tilkka vettä jos mehu kuivuu liian nopeasti).
Nautimme mehukkaan herkun keitettyjen vihreiden papujen kera, jotka oli hempeästi maustettu vain ohuella nauhalla oliiviöljyä.
Kalafileiden ihannepaksuus voisi olla puolet kuvan fileiden koosta, sillä nämä palat jäivät sisältä hieman mauttomiksi. Paksujen fileiden tapauksessa kannattaa valmistaa paljon herkullista appelsiinikastiketta. Jos pitää täyteläisemmistä mauista, niin luraus kermaa kastikkeessa voi olla kokeilemisen arvoinen idea.
Loppuun taas pari maisemakuvaa. On täällä sitten kaunista.
Torinon turismivirasto varmaankin kuvaajaa ruusuin kiittäisi... jos tietäisi!
