Lasagne alla ligure

Tänään esittelen kesäisen uunipastan, jota tuli valmistettua lomallani Suomessa. Täällä päin tarkenee sen verran mukavasti, ettei uunia juuri tee mieli lämmittää: tänäänkin lämpötila hipoi 37 astetta varjossa ja olo on kuin poloisilla parvekekukillamme konsanaan! Veltoin ranneliikkein salaatin saa juuri ja juuri pilkottua ja purkista tonnikalat päälle kaavittua. Sunnuntaiksi ovat näköjään luvanneet vihdoin vettä! Vaan onneksi kesän kuluessa kuvamateriaalia on kertynyt muistikortille jopa enemmän kuin tarve vaatii - aloitan siis kuorimalla kermat päältä tämän basilikanhuuruisen ja makunystyröitä hellivän herkun merkeissä. Ligurialaista lasagnea varten tarvitset:

• reilut 10 levyä kuivaa lasagnepastaa - tai tuorepastaa, katso ohje!
• puoli litraa maitoa
• 50g voita, sekä nokare vuoan voitelemiseen
• 50g (vajaa 1dl) vehnäjauhoja
• pienehkö purkillinen vihreää pestoa - haluatko valmistaa sen itse? Murskaa marmorimorttelissa valkosipulinkynsi, lisää hyppysellinen merisuolaa ja ruukullinen basilikanlehtiä (nuoret ja pienet ovat parempia). Pyörittele puista survinta hellävaroin reunoja pitkin. Lisätään lusikallinen pinjansiemeniä, jatketaan hiertämistä. Lopuksi lisätään nelisen lusikallista raastettua parmesaania ja yksi pecorinoa, sekä viitisen lusikallista oliiviöljyä, tai vajaa desilitra. Tadaa!
• muskottipähkinää
• suolaa ja pippuria
• 100g vihreitä papuja
• 200g kiinteää perunaa
• 50g raastettua parmesaania

Aloita keittämällä perunat ja pavut suolatussa vedessä siten, että niistä tulee al dente, eli lähes kypsiä, muttei ihan. Valmista sillä välin besciamella, eli valkokastike: sulata voi kattilassa, ota kattila sitten pois liedeltä. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää maito pienissä erissä samalla sekoittaen. Kun kaikki maito on lisätty ja seos on tasaista, siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna koko ajan sekoittaen keskilämmöllä, kunnes soosi sakenee. Saa pulpahtaa. Lopuksi lisätään maun mukaan raastettua muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Sekoitetaan yhteen peston kanssa. 

Voitele parin litran uunivuoka ja levitä pohjalle valmistamaasi soosia. Isonälkäiset voivat tehdä tuplana, öhöm. Lado lasagnelevyt kastikkeen päälle, sitten taas kerros kastiketta, jonka päälle papuja ja viipaloitua perunaa. Niiden ylle ripaus parmesaania, sitten lasagnelevyt, soosi, kasvikset, parmesaani, jne. Ylimmäksi tulee jäädä parmesaani.

Paistetaan 180-200 asteessa noin 20-30 minuuttia, uunin ominaisuuksista ja makumieltymyksistä riippuen.

Lasagnelevyistä vielä sen verran, että jotkut (kaiken maailman isoäidit) tykkäävät kiehauttaa ne vedessä ennen vuokaan latomista. Ketä kiinnostaa, niin operaatio menee näin: kiehuvaan veteen heitetään noin kolme levyä kerrallaan, niiden annetaan kiehua minuutin-parin ajan, jonka jälkeen ne valutetaan, kuivataan kevyesti ja ladotaan vuokaan, pilkkoen reunalevyt sopivan kokoisiksi. Mielestäni hyvää voi tulla muutenkin, vaikka helpottaahan se levyjen pilkkomista, kun eivät ole rutikuivia ja kivikovia. 

Mm-mm-mm..!

Suomi

Paulan perunarieskaa ja lomamuisteloita Suomesta

Lomalainen kotiin saapui ja kaulin kädestä kirjaksi vaihtui! Arki Saapasmaan kamaralla on koittanut jo hyvän aikaa sitten, aika vaan on aina kortilla, oli loma tai ei. Euroopan tällä laidalla kesä ei vaan ota hiipuakseen ja lämpötilat ovatkin sen mukaiset - päivästä toiseen. Onhan toki kesästä nautittava, kun sitä kerrankin piisaa, mutta että 35 astetta lähes yötä päivää..! Sateita odotellessa muistelen saunantuoksuista kesälomaani Suomessa, kummitädin mainion perunarieskareseptin sävyttämänä.

Kokeilin moisien lättysten leipomista ensimmäistä kertaa elämässäni ja täytyy myöntää, ettei urakka ollut lainkaan niin simppeli kuin miltä vaikutti. Tämän ohjeen mukaan taikinaan ei laiteta lainkaan kananmunaa eikä välttämättä myöskään ohrajauhoja - toisin kuin monet reseptit neuvovat. Taikinan pohjana toimii vanha perunamuusi, jota notkistetaan maidolla, maustetaan reiluhkosti suolalla ja kiinteytetään vehnäjauhoilla. On kuulemma tärkeää käyttää vanhoista potuista väännettyä muusia, jottei taikinasta tulisi turhan venyvää. Meidän taloudestamme sattui leipomishetkellä löytymään yllin kyllin uutta perunaa, joten päätin valmistaa muusin niistä. Virhe! Alla oleva kuva osoittaa neuvon varsin hyödylliseksi:

Kuva esittää "muusiani", joka minun oli valmistattava sauvasekoittimen apuun turvautuen.. plääh. Lopputulos oli kuin tapettiliisteriä, vaan päätin siitä huolimatta valmistaa lettuja koko 10 litran taikinamäärästä! Noudatin ohjetta niin tunnollisesti, että lisäsin muusiin reippaasti maitoa - vähempi olisi riittänyt, sillä taikinasta tuli aivan liian löysää. Johtui kai uusien perunoiden erilaisesta koostumuksesta. Periaatteessa taikinan olisi kai oltava taputeltavaa. Itse käytin apuna muovikauhaa, jolla levitin massan pitkin peltiä. Päälle ripottelin aimo kasan vehnäjauhoja, taputtelin käsillä ja pistelin haarukalla. Uuni on lämmitettävä kuumaksi, mutta leipurin mieltymysten ja uunin ominaisuuksien mukaan: kaikki lämpötilat 200 ja 300 asteen väliltä käyvät mainiosti, kokeilemalla se selviää! Lopputulos oli mahdottoman maukas liisteritaikinasta huolimatta, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Rieskojen pyörittelyyn perehtyneet: neuvoja saa toki antaa! Alla kuvasarja rieskojen tehtailusta:

Voilá!

Sipaisu voita päälle ja ei kun nauttimaan, vaikka Pohjolan kaunista auringonlaskua ihaillen!

Salaattikooste

Nötkötti (naudanlihaa hyytelössä) hyppäsi herkulliseen salaattiin, jossa myös grillattua kesäkurpitsaa, basilikaa ja tomaattilohkoja. Maustetaan suolalla, balsamicolla ja oliiviöljyllä.

Lähikuva samasta saltsusta.

Tämä on miehen käsialaa: höyrytettyä parsaa, vihreitä papuja, sekä paistettua kesäkurpitsaa ja herkkusieniä, tomaattia, parmesaanilastuja ja nötköttiä. Lehtisalaattiakin on laitettu mukaan mausteeksi tahi koristeeksi. Oikein maukasta!

Murustin uunilohen salaattini sekaan. Joukossa keitettyjä porkkanoita, kevyesti paistettuja kesäkurpitsasiivuja, tomaattia ja salaattia. Maustetaan sitruunalla, suolalla ja oliiviöljyllä.

Paistettu paprika on sitten ihanaa broilerisalaatin seassa. Mukana myös paistettua herkkusientä ja kesäkurpitsaa, kapriksia, kevätsipulia, tomaattiakin muistaakseni, sekä lehtisalaattia. Miehen tekosia taas..!

Tämä salaatti koostuu kesäkurpitsankukkamunakkaasta, viipaloidusta fenkolista, maissista, tonnarista, kapriksista, tomaatista ja salaatista.

Riisisalaatti, vol. 2

Salaatti on pop, kun kesää pukkaa! Riisinen sellainen on mukava pakata piknikillekin, sitä kun ei lämpö saati kolhut haittaa. Tämä versio on nautittu ihan arkisen lounaan merkeissä, näpsä kun on valmistaa.

Keitetään sopivasti (täysjyvä)riisiä suolatussa vedessä, yhdessä vihreiden, pätkittyjen papujen kanssa. Kun keittoaikaa on viitisen minuuttia jäljellä, joukkoon heitetään porkkanaviipaleita. Sekoitetaan yhteen grillattujen kesäkurpitsaviipaleiden (tai grillattujen paprikoiden), oliivien ja kapristen kanssa. Tonnikala sopii myös salaattiin mainiosti. Nautiskellaan iloiseen napaan!

Speckiin käärityt parsaniput

Kyllä nyt tulee päivitystä blogiin oikein olan takaa. Tämäkin postaus hieman takautuvasti - piadinoista ylijääneet kylmäsavukinkut eivät ihan näin kauaa odotelleet uusiokäyttöä. 

Puhdistetut parsatangot keitetään suolatussa vedessä kypsiksi - vaan ei löllöiksi. Niiden ympärille kääritään kinkkusuikale ja niput paistetaan voissa. Tarjoillaan sitruunan, basilikan ja parmesaaniraasteen tai -lastujen kera. Viimeisin jäi meiltä tosin lisäämättä..

Riisiä kasviksilla

Tulipa keksittyä värikäs otsikko tälle herkulliselle lounasruoalle. Lautasella nököttää keitettyä täysjyväriisiä, joka tarjoillaan tällä erää pannukasvisten kera. Paloittelin puolitoista paprikaa ja pyörittelin niitä kuumalla pannulla pienessä oliiviöljytilkassa. Maustoin ne sardellifileillä ja roiskaisin hieman valkoviiniä niskaan. Annoin alkoholin haihtua ja lisäsin sen verran vettä, etteivät päässeet kärähtämään. Sama munakoisoille, jotka kuutioin ja paistoin yhdessä sipulirenkaiden kera. Molemmat kasvikset höystin persiljasilpulla. 

Lounas oli oikein maittava, eikä lainkaan raskas. Kiitos ideasta kuuluu torinolaiselle lounasbaarille, jossa työskennellessäni kannoin moisen annoksen päivittäin moneen pöytään. Täällä päin kun ei olla vielä keksitty buffettarjoilua, kello 12 ja 15 välinen aika ravintoloissa on silkkaa kaaosta. Kumma juttu.

Kasvikset käyvät myös alkupalasta - rapeakuorisen leivän kera tarjoiltuna.

Munakoisosalaatti - Kiukkuisen pilvispäivän pelastus

Herkullinen salaatti syntyi tänään kuin tyhjästä. Niin oli herkullista, että sai päivän kiukkupussinkin hyvälle tuulelle! Nimimerkkini kuvasi terävästi kantajaansa, kun aamu alkoi vuosittaisella parturivisiitillä. Voi kurjuus! Olihan se latvasto varsin hurjassa kunnossa, mutta että pitikö sitä kyniä peräti 15 senttimetrin verran? Minulla oli elämäni ensimmäistä kertaa oikein ihanan pitkät kutrit ja vips - paluu lähtöruutuun. Voi voi, kuinka tylsä parturinryökäle, mokoma rontti! Kaiken lisäksi hinnastossa ilmoitettu 12 euroa leikkauksesta muuttui 29,50 euron loppusummaksi! Just niin tyypillistä!

   Suru puserossa astuin kadulle (tuntien itseni edellisessä postauksessani vilahtavaksi kerityksi lampaaksi) ja vilkaisin kelloa. Aikaa oli kulunut paljon ja ruokakauppojen ovet menivät kiinni nenäni edestä. Kyllä vain: saappaan varresta kärkeen asti kello 12:30-15:30 vietetään lounastaukoa. Pikainen lounas oli loihdittava jääkaapin harvoista antimista - sattumalta syntyi hurjan herkullinen salaatti, joka taitaa lähteä mukaamme myös seuraavalle piknikille. Koostumus on äärimmäisen kevyt, mutta oikein mehevä ja täyttävä.

Munakoisosalaatti

Siivutetaan pesty munakoiso ohuiksi viipaleiksi:

Viipaleet suolataan ja ladotaan leivinpaperoidulle uunipellille, paistetaan noin vartin verran 180-asteisessa uunissa. Grillillä syntyisi varmaankin todella herkullisia siivuja. Viipaloidaan pesty kesäkurpitsa vaikka viistoon leikaten ja paistetaan viipaleet pannulla oliiviöljyssä. Siivutetaan ohuiksi lastuiksi pallero mozzarella-juustoa, sekoitetaan yhteen grillattujen vihannesten, sekä kirsikkatomaattien, oliivien ja tonnikalan kanssa. Maustetaan tuoreella basilikalla ja/tai kuivatulla oreganolla, sekä suolalla ja balsamiviinietikalla. Namskis - jo alkaa mutrusuuta hymyilyttää!

Grillisalaatti

Herkullinen lounasehdotus lämpimälle kevätpäivälle! Tämän namin kehitteli kasaan Wagner jääkaappimme antimista - ja vaikka otsikko muuta antaakin olettaa, se on valmistettu ihan arkisesti liedellä vaan. Vihannesten paahtunut ulkonäkö ja maku tuovat kuitenkin mieleeni grillintuoksuisen kesäpäivän.. Ja ei kun herkuttelemaan!

Suikaloitua broileria, varsiselleriä, herkkusieniä, porkkanaa ja paprikaa paistetaan pannulla yhdessä sipulilohkojen kanssa. Pippuroidaan ja suolataan, sekä maustetaan tuoreella persiljasilpulla. Kun ovat lähes kypsiä, joukkoon lisätään oliiveja ja kapriksia. Sekoitetaan yhteen pilkottujen aurinkokuivattujen tomaattien, kikherneiden, vihreän salaatin ja tomaattilohkojen kanssa. Lisätään päälle vielä kourallinen silputtua kevätsipulinvartta. Maustetaan lorauksella oliiviöljyä, ripauksella suolaa ja lirauksella balsamiviinietikkaa. Nautitaan auringonpaisteessa!

Munkin parta - Barba di frate

Vapun kunniaksi ostin vihannespuodin tarjouksesta tällaiset viheriät vappuviuhkat, joita ei ole koskaan ennen tullut maistettua. Yksi rakkaan lapsen monista nimistä on 'barba di frate' eli munkin parta. (Tähän isäni sanoisi, että "Ai sunkin vai?" Heh heh..). Nimi myös viittaa vappuun ja niin paljon kuin olisikin tehnyt mieli leipoa vappumunkkeja, täytyi tyytyä parran paisteluun.

Partaa kutsutaan myös nimellä 'salsola soda' sekä 'salicornia' ja se onkin suomennettu nimellä suolayrtti! Maku on hieman kitkerä, sanoisin oikeastaan 'maan makuinen'. Se neuvotaan valmistamaan vihreiden papujen tapaan kiehautettuna ja kevyesti paistettuna joko voin kera tai sardellifileiden ja valkosipulin kanssa. Monet vinkkaavat käytettäväksi pastan mausteena, tai munakkaan täytteenä. Eräs hauska idea oli maustaa keitetty suolaheinä sitruunanmehulla, oliiviöljyllä, sekä tarvittaessa ripauksella suolaa ja sekoittaa yhteen keitetyn, muussatun kananmunan kanssa. Näin syntyi oikein maukas mimosa-salaatti, kuva alla:

Vappuviuhkamme taipuivat myös herkullisen lehmäpadan kumppaniksi. Kyseessä on carne alla pizzaiola, eli pizzanpaistajan liha. Siitä resepti myöhemmin.

Rippeet löysivät tiensä omeletin väliin, yhdessä Ikeasta löydetyn ruåttalaisen kermajuuston kanssa:

Herkulliset herkkusienet

Kokeilin laittaa myös parmesaanilastun katolle sulamaan. 

Nämä namit ovat erityisen suositeltavia kaikille herkkusuille! Ne ovat todella näppäriä valmistaa ja makuyhdistelmä voi-valkosipuli-persilja herkkusienellä höystettynä on sitten ihana! Resepti on poimittu Pastanjauhajien blogista:

Sekoitetaan tehosekoittimella yhtä paljon tuoretta persiljasilppua kuin päivän vanhaa leipää, maun mukaan puristettua valkosipulinkynttä, ripaus suolaa ja voisulaa sitomaan seos. Herkkusieniltä katkaistaan kannat ja lakit täytetään massalla. Paistetaan 250 asteessa noin 5 minuuttia.

Aimo tukku persiljaa maksoi 50 senttiä. Tori on kuulemma kaupungin kallein, muttei varmaankaan pidä paikkansa, mitä tulee persliljaan (ja herkkusieniin: 1,50€/kg!).

Seosta olisi voinut jauhaa hienommaksikin. Ja voita olisi voinut lisätä hieman reilummin.

Kuva lakeista ennen uuniin laittamista.

Kierrätysmunakoisot etc.

Kierrätys kunniaan! Yllä olevat tartaletit paistoin yhdessä alakerran munakoisojen kanssa. Niiden pohja on kesäkurpitsankukkapiiraasta ylijäänyttä brisee-taikinaa (ohje täällä), jonka kaulin muffinivuokaan ja täytin samoilla aineksilla kuin munakoisotkin.

Salaattikuppeina käytetyt munakoisonkuoret (katso edellinen postaus) jäivät minulta syömättä (raa'ahkoja ei ollut kiva narskutella), joten panin ne jääkaappiin ja seuraavana päivänä niistä taiottiin kivat alkupalat! 

Pilkoin puolikypsät kuoret suikaleiksi ja asettelin ne öljyttyyn uunivuokaan, läikyttelin niiden päälle tomaattisosetta, siivutin mozzarella-juustoa, ripottelin basilicaa ja nakkelin pari oliiviakin katolle keikkumaan. Suolaa voi tietysti hieman ripsaista pintaan.

Ne laitettiin sopivan kuumaan uuniin, johonkin 180 asteen tienoille ja otettiin pois, kun ilmassa leijaili ihana tuoksu ja uunissa näytti tältä:

Spaghettimunakas

Tässä mamma maccheronen kelpo kierrätysidea edellispäivältä ylijääneelle pastalle. Kuvan spaghetti oli ohuessa tomaattikastikkeessa, mutta periaatteessa kastike voi olla mitä vain - tai vaikka ilman. Persilja jäi uupumaan, mutta hyvää oli ilmankin. Nauti vaikka lounaaksi raikkaan salaatin kera!