Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salvia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salvia. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. lokakuuta 2009

Täydellinen kurpitsapasta




Kaikista tärkein ensin: Virtuaalirutistusten kera hurjasti onnea pikkusiskolle, joka tänään täyttää 12 vuotta!!! 

Sitten päivän reseptiin: kurpitsapasta. Tällaista meillä on nyt muutamaan kertaan väännetty ja maku on aina yhtä ihana. Viime syksyinen hitti oli kurpitsa-sinihomejuustorisotto, tänä vuonna kurpitsa jyrää pastan kumppanina. Makuyhdistelmä on aivan loistava, sillä siinä yhdistyy kurpitsan hedelmällisen runsas aromi ja savukinkun suolaisuus, sekä lisäksi oman säväyksensä mukaan tuovat makunystyröitä kutkuttava salvia ja paahdetut pinjansiemenet. Koko komeuden voi hyvinkin maustaa pisaralla balsamiviinietikkaa ja kunnon rouhaisulla mustapippuria, mieleistään kypsytettyä juustoraastetta unohtamatta.

Ainekset kahdelle nälkäiselle:

400g kurpitsaa
200-250g pastaa: rigatoni, penne, fusilli, caserecce, tms. 
puoli lasia valkkaria
pieni sipuli
rosmariinia tai salviaa maun mukaan, sekä timjamia jos tykkää
50g savupekonia, ilmakuivattua kinkkua tai muuta voimakasmakuista lihaa niin halutessaan
suolaa ja pippuria (tai kasvislientä)
oliiviöljyä ja nokare voita
hyppysellinen paahdettuja pinjansiemeniä
voimakasaromista juustoa raasteeksi, esim parmesaani

Silputaan sipuli ja kuullotetaan sitä pannulla oliiviöljyssä, jossa halutessaan voi aluksi hetken ajan lämmittää rosmariinia tai salviaa makua tuomaan. Poista sitten yrtti. Puolet kurpitsasta kuutioidaan ja vipataan samalle pannulle sipulin kanssa. Kaadetaan ylle puolisen lasillista valkoviiniä, jonka annetaan haihtua kuumassa lämmössä. Alennetaan lämpötilaa ja lisätään lasillinen vettä (sekä suolaa ja pippuria) tai kasvislientä. Keitetään vajaa varttitunnin verran, jotta kurpitsa kypsyy. Rullataan sitten tehosekoittimessa soosiksi. Jos lopputulos on liian paksu, lisätään vielä hieman vettä. Aika paksu saa ollakin, mutta notkea.

Loput kurpitsasta silpaistaan lastuiksi tai tikuiksi, joita sitten ruskistetaan pannulla nokareessa voita ja tilkassa oliiviöljyä, kanssa rosmariinin tai salvian. Hetken päästä lisätään kuutioitu pekoni tai vastaava, halutessaan myös tuoretta timjamia ja maun mukaan suolaa. Keitetään pasta, sekoitetaan kaikki keskenään, lastataan lautasille, koristellaan paahdetuilla pinjansiemenillä, maustetaan aromikkaalla juustoraasteella ja nautitaan! Resepti on poimittu Chefblogista.



Ja sitten illan viihdeuutisiin. Kuka haluaa kuulla kolmannen osan edellisen postauksen kommenttilaatikossa aletusta jatkokertomuksesta siitä, kun eräänä kauniina aamuna kaasulla toimiva vedenlämmitin meni rikki? Niin jotta viikonlopun yli ollaan ilman lämmintä vettä, ikävä kyllä hyinen loppusyksy se on saapunut tännekin ja lämmitykselle olisi käyttöä myös. Äsken luennolta kotiuduttuani kävin kokemassa avantouintia eli -kastautumista muistuttavan puhdistautumiselämyksen jäisen suihkun alla kylmässä kämpässä. Sisulla siitä selviää! Vaan eilen oli kyllä oikeasti superhauskaa, kun piti tukka pestä ja vähän muutenkin puhdistautua. Haluatteko nähdä kuvia? Ihan totta olen niin hullu, että talletan moisiakin muistoja valokuviksi ja samalla lataamisella ajattelin ne tänne liittää:


Vesi kattiloissa lämpenee. Onneksi oli kolme isoa, joskus on tullut mietittyä että mitä näilläkin oikein tekee..


Tadaa: kivikauden suihku! Mieheni muisti tarkkaavaisesti Kivisissä ja Sorasissa esiintyneen elefanttisuihkun, vaan missä meidän ronsu? Oli ihan hillittömän hauskaa, kun jääkylmässä kylppärissä tuli tuutin täydeltä höyryävän kuumaa vettä niskaan: toimimme toisillemme suihkuina suihkuverhon kuivalla puolella tuolilla seisten ja suihkuverhon yli vettä loiskien. Ihan kuin saunassa olisi ollut, mahtavaa!!! Tänä iltana revisio, lähdenkin tästä vettä keittämään, tsau!


Uusi ihana keltainen suihku!



keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Savoian lintua & kurkistus kuninkaallisten rouvien palatsiin




Aatelinen lintuherkku kruunaa museotrilogian päätösjakson. Kyseessä on todellinen nami, joka tunnetaan nimellä "kanaa savoiankastikkeessa" (Pollo in salsa sabauda). Resepti kiertää italiaanoblogeissa, joissa reseptin kerrotaan olevan peräisin Slow Food -keittokirjasta, sellaisesta, jossa on julkaistu piemontelaisravintoloiden reseptejä. Alkuperä on siis näinkin tarkasti selvillä! Siitä viis, maku se tärkein! Ihanuus vaatii varsin erikoisen valmistustavan, jonka mukaan kuutioitu linnunliha (kanaa, kalkkunaa tai mitä vain) sukeltaa marinadiin koko yön ajaksi - mutta jo paistettuna. Ja huomio! Tarjoillaan ehdottoman viileänä.



Siipikarjan liha kuutioidaan ja kieritellään jauhoissa. Oletetaan lihaa olevan puoli kiloa. Siinä tapauksessa pienessä kasarissa lihojen paistuessa keiteltävien kastikeainesten määrät ovat seuraavat: lähes puoli litraa e.v. oliiviöljyä, 2 valkosipulinkynttä, kourallinen salvianlehtiä, mukavasti roseepippuria kokonaisena, 100g sardelli/anjovisfileitä, 1 sitruuna. Viimeistä eli sitruunaa lukuunottamatta muut ainekset siis keitetään muutaman minuutin ajan siten, että sardellifileet hienontuvat. Sillä välin paistetaan liha pannulla oliiviöljyssä, varoen paistamasta liikaa, ettei kuivu.


Sitruunan mehu lisätään hieman jäähtyneeseen kastikkeeseen.


Kypsennetyt suupalat kipataan kulhoon ja päälle kaadetaan kuuma liemi.


Näyttää hyvältä, tuoksuu samoin. Söisin jo nyt, mutta ei! Kansi kiinni ja koko komeus jääkaappiin yön ajaksi. Suolaa ei lisätä lainkaan, sillä sardellifileistä sitä tulee roppakaupalla.


Makuhermot kiittävät malttavaa herkkusuuta: seuraavana päivänä kana oli niin hyvää, mm.. Utelias kun olen, oli kokeiltava muutamaa palaa myös lämpimänä. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, sillä lämpimänä sitruuna pisti kaiken muun yli, eikä maku ollut lainkaan hyvä. Viileänä taas aromit tukivat toisiaan, kutkutellen kielen nystyröitä, mm.. Kuninkaallisen kanan kumppaniksi ajattelin sopivan herneet, jotka paistetaan pannulla yhdessä kinkku/pekonisuikaleiden ja viipaloidun sipulin kanssa. Kastellaan valkoviinillä, annetaan nesteen haihtua ja maustetaan persiljalla. Kaikki oli niin hyvää!


Internetistä löytyy kasapäin ikivanhoja ruokalistoja, jotka ovat peräisin niin kuninkaallisten kuin ravintoloidenkin pöydistä. Pikainen silmäys kertoo jälkiruoan olleen useimmiten "dessert", mutta kuka ties, vaikka karhunvatukkapiiraseni olisi kelvannut myös Savoian herttuattarille. Crostata eli muropiiras syntyy käden käänteessä, ohje löytyy tottakai leivontablogistani!


*Sitruunainen synkkänä* Sori vaan, kuva on nyt pieni ja sillä siisti. Löytyy picasa-albumistani isommassakin koossa, mutta kopioin tänne pelkän kuvakkeen *häpeä*. Tihrustakaa, tihrustakaa, jotta näette Palazzo Madaman julkisivun!


Torinon keskustan Piazza Castellolla kohoavan palatsin alakerrassa on tämän näköinen museo, joka harmiksemme oli jo suljettu ehtiessämme paikalle. Koko yläkerta oli kuitenkin iltaan asti auki, joten suuntasimme kulkumme sinne.


Mahtipontinen portaikko johtaa yläkerran krumeluureihin saleihin.


Katto


Toinen katto


Kolmas katto


Setä ja täti


Peilipöytä


Kultaa


Esillä on monia kuninkaallisia esineitä ja huonekaluja.


Monesko katto?


Enemmän tässä on seinää.


Jo hämärtää.


Ferragoston kunniaksi saleista suurimmassa järjestettiin fiini aperitivo, eli drinksu ja suolapalabuffet.


Vaan mepä suuntasimme kulkumme piazzan toiselle laidalle, jossa Fiorion jäätelöbaari häämötti niin kutsuvasti. Makuja en muista niin millään.


Fillaroidessa kotia kohti pysähdyimme vielä seuraamaan Piazza San Carlolla esiintyviä puglialaisnuoria, jotka esittivät kansanmusiikkia.