Risotto kanssa Gorgonzolan, punasikurin ja Lagreinin. Vähän kuvia traffikista myös.

Yhtenä iltana kuluneella viikolla mies heitti essun kaulaansa ja valloitti hetkeksi takaisin jo aikaa sitten omimani paikan lieden ääressä. Hän minut alun perin tutustutti italokeittiön saloihin, kenties oveluuttaan, sillä innostuin touhusta niin, että nykyään minun tulee usein omittua kyökkitanner kuin itsestäänselvyytenä. Mikäs siipalle sen mukavampaa kuin saada lämmin ape parran alle, hyväntuulisen kokin padasta. Kokkaamisesta on tullut minulle tärkeä osa päivääni: saan luvan kanssa touhuta ja antaa aatosten lentää. Joskus pääsee unohtumaan, etten ehkä olekaan ainoa, joka mielellään soppakauhaa heiluttaa. Tämän risoton hörkittyäni tuumasin, että osia on sittenkin vaihdettava hieman aktiivisemmin - ruoka oli ihanaa!

Punasikuri tunnetaan Italiassa nimellä radicchio. Tämän risoton tavoin siinä maistuu eniten Koillis-Italian keittiö. Punasikuri tai punasalaatti on muuten myös ihanaa salaateissa, sekoitettuna vihreään salaattiin, rucolaan ja esimerkiksi ohueksi suikaloituun fenkoliin, kuorimaveitsellä suikaloituun porkkanaan, maissinjyviin, tomaatinlohkoihin ja tonnikalaan, maustettuina ripauksella suolaa, balsamiviinietikkaa ja oliiviöljyä. Nami! Mutta palatkaamme risottoon - ainekset kahdelle:

200-250 g risottoriisiä

1 punasikuri

pieni punasipuli

lasillinen punaviiniä (Lagrein on etelätirolilainen punkku)

0,5-1 litraa kasvislientä

mukavä klöntti Gorgonzola-sinihomejuustoa

tilkka oliiviöljyä

kukkuralusikallinen voita

laakerinlehti ja roseepippuria siipan versiossa, valinnainen

Kuullota kasarissa oliiviöljyssä silputtua sipulia ja punasikuria. Lisää hetken kuluttua riisi ja kuullota jonkin aikaa. Kaada viini sekaan ja nosta lämpötilaa. Sekoittele rivakasti ja lisäile kauhallinen kuumaa kasvislientä aina tarvittaessa, jatkaen keittelyä matalahkolla lämmöllä. Halutessaan mukaan voi laittaa laakerinlehdykän tai kaksi, sopi mielestäni hyvin. Kun riisi on kypsää, muttei vielä muhjua, ota kasari levyltä ja sekoita joukkoon homejuusto ja voi, sekä pippuria maun mukaan. Anna huilata kannen alla minuutin verran ja tarjoile. Tarjoa ruokajuomaksi samaa viiniä, jota käytit risoton valmistamiseen.

Buon appetito!

Loppukevennyksenä liikennetiedotus parvekenäkymän puitteissa:

Tanskan konsulaatin edustalla kärryt ovat vähän... epäjärjestyksessä. Allekirjoittaneen on ollut vaikeaa käsittää, miksi virkavalta ei ikinä puutu asiaan - ohi ajelee poliisia jos jonkinlaista, vaan miksi ne eivät sakota? Ekaksikin paikalliset sinivuokot on jaettu miljoonaan eri laitokseen, joista jokainen pitää huolen vain ja ainoastaan omista asioistaan. Metsäpoliisi, katupoliisi, valtionpoliisi, armeijan poliisi, rahapoliisi, santarmipoliisi, vankilapoliisi, lääninpoliisi, jnejne. Hätänumeroitakin on vaikka millä mitalla, ambulanssille, palomiehille, sekä tälle ja tolle poliisille omansa - kiva niitä sitten päivitellä hädän hetkellä. Parkkimaksujen puutteesta sakottavat kaupungin liikennelaitoksen smurffit. Eivät siis sakota autoja, joita ei ole parkkeerattu oikein ruutuun. Mutta kenen vastuulla tuo sekamelska sitten on? Polizia municipalen, eli kaupunkipoliisien, tottakai. Mikseivät ne sitten jumatsuka voi tehdä jotain? Sakkojen megalomaanisella tuotolla kustantaisi monelle sakottajalle työpaikan. Kysymykseeni hymähdellään, miten en voi tajuta? No vaalien takia, tietenkin! Jos kaupungin johto alkaisi ykskaks puuhata tehokkaampaa liikennevalvontaa, kuka niitä enää äänestäisi? Tämänhetkisestä järjestelystä kun hyötyvät kaikki.

Tuplariviä kerrakseen. Lukuunottamatta pinkillä korostettua autoa, kuvan kaikki muut kulkuneuvot pääsevät omin avuin loukosta pois.

Sama täällä

Vielä yksi maisemakuva Torinon povesta. Tuon kolossaalisen terveydenhoitoviraston tilalla oli vielä jokunen aika sitten puisto viemässä tuikitarpeellista tilaa aivan suotta. Onneksi keksivät ottaa tuikiturhan viheralueen hyötykäyttöön, tuoden modernia arkkitehtuuria muuten esihistorialliseen ja auttamattoman vanhanaikaiseen maisemaan. Torino kiittää seurastanne ja toivottaa rauhaisaa viikonloppua! Nauttikaa raikkaasta syksystä, värikkäistä vaahteranlehdistä, sytyttäkää paljon kynttilöitä, kääriytykää vilttiin ja uppoutukaa mieleisenne romaanin maailmaan!

Maxaboxi & Co.

Maxaboxi on osiin purettu vanha kunnon maksalaatikko, joskin mukaan on jujutettu muutamia uusia aromeja myös: rosmariini antaa aivan uuden ulottuvuuden riisille, joka yhdessä kurpitsan ja taleggio-juuston kanssa on veistetty neliskanttiseksi kakuksi. Marsala-viinissä kypsennetty naudanmaksa on muotoiltu niinikään kulmikkaaksi, laatikon hengessä, kuinkas muuten. Rusina ei voi maksiksesta puuttua: se onkin löytänyt paikkansa tornin huipulta, kastikkeen muodossa pinjansiemenien, marsala-viinin ja balsamiviinietikan kera.

   Pyrin sisällyttämään maxaboxiini alkuperäisen maksiksen perinteiset ainesosat, joita maksan ohella niin riisi kuin rusinatkin. Maksalaatikko maistuu suussani lapsuudelta, jolloin tein unohtumattoman maratonin syömällä vain ja ainoastaan kyseistä ruokalajia huimat 14 päivää putkeen. Viidentenätoista päivänä taisi olla maksalaatikkovitamiinit varastossa, kun oli alkanut kelvata vähän muunkinlainen ape. Oi äiti-parkaa! 

   Siispä osallistuisin boxillani mielelläni Tuulestatemmattua-blogin järjestämään syyskuun ruokahaasteeseen, mikäli tekemääni uudistusta ei katsota liian radikaaliksi. Onhan haasteen aiheena sentään lapsuuden paras kotiruoka. Haluan kuitenkin korostaa, että lapsuuteni kotiruokien ehdottomat ykköset olivat kaikki vanhempieni, isovanhempieni ja tätieni taikomat herkut: papan punaiset pavut (ärrävikaisen nelivuotiaan jokiravut), mamman makia makaroonilaatikko, lihapullat, rieskat, pullat ja piirakat, Emppa-mummun aamupirtelöt (jotka hän kantoi minulle tarjottimella sänkyyn), ihana perulaatikko, mannapuuro ja hedelmäkiisseli, Paapon noukkimat lakat, sekä mansikat suoraan penkistä, isin ihana hunajabroilerikastike ja pannukakku, sekä äidin valmistamat "Ellun einekset" (ainekset pyrex-vuokaan ja vuoka uuniin - luulin nappulana eineksen tarkoittavan samaa kuin elintarvike), unohtamatta tätsyjen ihania korvapuusteja, schnitzeleitä, paistettuja kaloja... kyllä lista voisi olla pitkä! Vaan palatkaamme illan aiheeseen ja käykäämme pöytään:

Syksyinen illallinen avattiin grillatulla polenta-viipaleella, joka oli kruunattu marsala-viinissä haudutetulla sipulilla ja rapealla rosmariinin makuisella laardilla. Huomaa laardin kauniin vaaleanpunainen sävy, joka kuultaa läpi valoa kristallin tavoin. Ruusukvatrsilaardi!

Illallisen päätti kauan mielessäni siintänyt bonèt, joka piemonteksi tarkoittaa hattua - aterian lakkia, eli päätöstä. Bonèt on amaretin ja rommin makuinen vanukas, joka useille paikallisille tuo mieleen lapsuuden päivälliset isoäidin luona. Siirtykäämme resepteihin, loogisessa järjestyksessä alkupalasta aloittaen.

Polenta valmistui pakkauksen ohjeen mukaan. 70 grammaa maissijauhoja on annos yhdelle hengelle, määrästä syntyi kymmenen alkupalaa (söimme ne kahteen pekkaan, suhteessa 7:3). Jauhojen sekaan raaputin muskottipähkinää, suolan liuotin puolestaan kiehuvaan veteen, ennen kuin ripottelin maissijauhot perään, samalla hyvin vispaten.

Pikapolenta kypsyi kolmessa minuutissa, jonka jälkeen kauhoin massan kahden leivinpaperin väliin. Kaulimen avulla muovasin puuron litteäksi levyksi.

Kas näin.

Hieman jäähdyttyään leivinpaperi irtoaa vaivattomasti ja polenta on helposti leikattavissa joko veitsen tai vaikka piparkakkumuottien avulla. Palat paistetaan parilalla rapeahkoiksi, kruunataan valikoiduilla täytteillä ja lämmitetään uunissa grillivastuksen alla.

Illan syksyiseen teemaan sopi mielestäni hyvin laardi, joka raakana näytti hieman niljakkaalta, mutta osoittautui kypsänä mahdottoman herkulliseksi, ollen reilusti suolattu ja rosmariinilla maustettu.

Polentacrostineja varten paistoin myös sipulirenkaita voissa, jotka kylvetin marsala-viinissä tummanpunaisiksi. Niiden ylle laskostin joko ohuen siivun laardia tai taleggio-juustoa.

Ta-daa!

Riisikuutiot valmistin suurilta osin jo etukäteen. Oikeastaan kyseessä on kurpitsarisotto, jonka annetaan jähmettyä jääkaapissa leikattavaan muotoon. Lopuksi tornit grillataan niinikään uunivastusten alla. Määrät ovat neljälle hengelle:

-200g risottoriisiä

-puoli lasillista marsala- tai valkoviiniä

-noin 50-100g haisevaa juustoa (taleggio-niminen pehmyt haisujuusto sopii oikein hyvin, samoin esimerkiksi sinihomejuusto, jne.)

-aimo keko parmesaania

-reiluhkosti voita (muutama lusikallinen)

-puolikas sipuli tai salottisipuli

-rosmariinin oksa

-litra kasvislientä, jossa on keitetty hetken verran 200g tuoretta kurpitsaa

Paistetaan nokareessa voita ja lurauksessa öljyä puolikas hakattu sipuli tai salottisipuli. Mukaan silputaan rosmariinia, itse laitoin myös kokonaisen oksan hetkeksi makua antamaan.

Lisätään 200g risottoriisiä, jonka annetaan kuullottua hetken verran. Lisätään lasillinen marsala-viiniä (valkkarikin sopii hyvin). Haihdutetaan alkoholi. Jatketaan kypsentämistä puulusikalla sekoittaen, lisäillen kuumaa kasvislientä aina tarvittaessa. Loppuvaiheessa mukaan lisätään kasvisliemessä keitetyt, soseutetut kurpitsat.

Riisin ei anneta täysin kypsyä, vaan jätetään "kypsentämisvaraa" myös uunissa paistamista varten. Kun riisi on pureskeltavaa, mutta vielä hyvin napakkaa hampaissa, otetaan kasari levyltä ja sekoitetaan riisin joukkoon juustot ja jäljelle jäänyt voi.

Risotto lastataan joko pieniin annosvuokiin tai yhteen suureen, joka pannaan jääkaappiin hyhmettymään. Leikataan varovasti kuutioiksi (tai kumotaan annosvuoista) ja nostetaan uunipellille pariksi minuutiksi paistumaan korkeassa lämpötilassa. 

Maksa puolestaan paistetaan kuumalla pannulla (voissa ja öljyssä) nopeasti molemmin puolin, lopuksi pannulle lisätään aimo tilkka marsala-viiniä. Annetaan kiehua kasaan ja nostetaan maksa lautaselle. Koristellaan nopeasti ja tarjoillaan välittömästi. Huomaa, että ylimmässä kuvassa esiintyvä maksa oli päässyt kypsymään liikaa - rakenne on parhaimmillaan lihan ollessa sisältä roosan vivahteista.

Kastike syntyi etukäteen liottamalla parin hetken ajan kourallista rusinoita lasillisessa marsala-viiniä. Sillä välin paahdetaan pannulla kourallinen pinjansiemeniä ja nostetaan ne syrjään odottamaan. Seuraavaksi rusinat lusikoidaan kuumalle pannulle yhdessä voinokareen kera. Lisäsin joukkoon myös ripauksen vehnäjauhoja, joiden annoin hieman ruskistua, kunnes kaadoin joukkoon viinin (jossa rusinat liotettiin). Keitellään kasaan ja lisätään ruilaus balsamiviinietikkaa sekä paahdetut pinjansiemenet.

Voilà! Tuo keltainen heltta on viipale pariloitua kurpitsanlihaa. Tässä vaiheessa mies meinasi jo kuukahtaa pöydän alle, eli hyvää kai oli! 

Oli muuten oscar-viini testissä ja myönnetään, että joskus voi rumankin etiketin takana lymyillä varsin mainio juoma. (Olen edelleen vakuuttunut, että normaaliolosuhteissa viini on valittava kauniin etiketin mukaan, vähän niinkuin raveissa on lyötävä vetoa sellaisen humman puolesta, jonka nimi on esimerkiksi Tähtituuli tai Auringonsäde, ei missään nimessä Jorkan koni tai Rillumarei). Martini&Sohnin Lagrein Cabernet vuodelta 2007 on todella hyvää, hedelmäistä ja miellyttävää suussa. 

Jälkiruokaan: Bonèt valmistuu seuraavista aineksista:

-100g amaretti-keksejä hienoksi jauhettuina

-15g tummaa kaakaojauhetta

-kolme kokonaista munaa ja kaksi keltuaista

-puoli litraa maitoa

-maun mukaan rommia tai vastaavaa, tosin meillä jatkettiin marsala-linjalla (0,5-1 dl)

-150g sokeria

Sain taannoin äidiltäni näin hienot leivosmuotit lahjaksi. Niitä oli päästävä kokeilemaan senkin uhalla, että sokerisiirappi ei ottanut millään tarttuakseen vuoan seinämiin. Ihan ensiksi pannaan uuni päälle, 160-180 asteeseen, riippuen uunin ärhäkkyydestä. Nostetaan ritilälle vedellä puoleenväliin täytetty suurempi uunivuoka, sellainen, mihin itse leivosvuoka mahtuu - tämä herkku on nimittäin valmistettava vesihauteessa. 

Puolet sokerista eli noin 75g sulatetaan kattilassa, mukaan voidaan lisätä tilkka vettä. Annetaan rieman ruskistua ja vuorataan siirapilla kakkuvuoka. Perinteisesti bonèt valmistetaan vuokaleipävuoassa, eli siinä pitkulaisessa pound cake (tai italialaisittain plum cake) -vuoassa. Pannaan karamellilla vuorattu vuoka sivuun ja valmistetaan täyte. Tämä on helppoa:

Ensin kuumennetaan omassa kattilassaan maito. Sillä välin isketään kananmunia vispilällä toisessa kulhossa ja lisätään sekaan jäljelle jäänyt sokeri, kaakao ja amarettijauhe. Sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja lisätään rommi/muu. Lopuksi sekaan kaadetaan kuuma maito, sekoitetaan hyvin ja kaadetaan seos vuokaan. Vuoka nostetaan varovasti kuumaan vesihauteeseen ja kypsennetään herkkua noin tunnin ajan, jonka jälkeen se jäähdytetään hyvin ja kumotaan tarjolle. Pitkulainen leivos leikataan siivuiksi. 

Niin herkullista, ettei sanotuksi saa. Bonèt on ihanaa seuraavana päivänä, joten sen voi huolella valmistaa edellisenä iltana. Me jatkoimme illanviettoa naapurilta saatujen teatterilippujen osoittamassa suunnassa. Näytöksen nimi oli... arvatkaa... IDEAALIVAIMO!

Mustikkarisotto Grignolino d'Astilla

Elokuun ruokahaaste aiheellaan "luonnon antimet" innoitti kokeilemaan erikoista, uutta ja erittäin näyttävää ruokalajia, jota on viime aikoina esitelty tiheään italialaisten aikakauslehtien sivuilla. Onneksi tuli möyrittyä Valkealan metsissä Italiaan paluutani edeltävänä iltana, sillä marjaan meno oli helppoa kuin.. noh, sanotaan vaikka, että pakastimen oven avaaminen! Lämpötilakin sopivasti laski kymmenellä asteella ja kokkailu 26 asteessa oli huomattavasti miellyttävämpää - puhumattakaan kuuman risoton maistelemisesta! Mustikka sukeltaa riisin sekaan yhdessä ruohosipulin ja punaviinin kanssa - parmesaanikaan ei juustonystävän lautaselta jää puuttumaan, sillä se sointuu yhteen muiden ainesosien kanssa mitä mainioimmin. Useilla tahoilla suositellaan käytettäväksi joko Astin Grignolinoa tai Trentinon Lagreinia, mutta mikä tahansa viini sopii, sen ei tarvitse välttämättä olla punaistakaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan metsiemme ylpeyttä muutenkin, kuin piirakantäytteenä. Viva la Finlandia!

Makuretki alkaa ainesten hankinnalla. Määrät ovat kahdelle hengelle: 

parisataa grammaa arborio-, roma-, tai carnaroliriisiä

noin 50-100g mustikoita

pari lusikallista silputtua ruohosipulia

pari lusikallista voita

oliiviöljyä

lasillinen viiniä

0,5-1 l hyvää (kasvis)lientä

mukavasti parmesaania/grana padanoa

Kasarin pohjalle lurautetaan mukavasti oliiviöljyä, jossa käristetään puolet ruohosipulista. Sekaan heitetään mustikat, mutta osa niistä säästetään koristelua varten.

Seuraavaksi pannulle kaadetaan riisi. Sitä pyöritellään hetki.

Sitten lasillinen viiniä joukkoon. Alkoholi haihdutetaan suurella liekillä.

Liemi pysyy kuumana pikku kattilassa. Sitä kauhotaan kauhallinen kerrallaan riisin sekaan, aina kun tarve vaatii. Keitellään pienellä tulella.

Kauhallisten välissä sekoitetaan hyvin puulusikalla, jotta tärkkelys irtoaa ja koostumuksesta tulee puuromaista.

Riisin kypsymisaika voi hieman vaihdella, mutta se on kuitenkin jätettävä hieman napakaksi. Kun riisi on valmista ja liekki sammutettu, lisätään voi ja pyöräytetään sekaisin.

Annostellaan lautasille ja koristellaan komeus jäljelle jääneillä ruohosipulilla ja mustikoilla. Halutessaan voi myös lisätä parmesaania pintaan. 

Jaa jälkiruoaksi vai? Höm... Williams-päärynä ja tummasuklaa extra!

Riisisalaatti, vol. 2

Salaatti on pop, kun kesää pukkaa! Riisinen sellainen on mukava pakata piknikillekin, sitä kun ei lämpö saati kolhut haittaa. Tämä versio on nautittu ihan arkisen lounaan merkeissä, näpsä kun on valmistaa.

Keitetään sopivasti (täysjyvä)riisiä suolatussa vedessä, yhdessä vihreiden, pätkittyjen papujen kanssa. Kun keittoaikaa on viitisen minuuttia jäljellä, joukkoon heitetään porkkanaviipaleita. Sekoitetaan yhteen grillattujen kesäkurpitsaviipaleiden (tai grillattujen paprikoiden), oliivien ja kapristen kanssa. Tonnikala sopii myös salaattiin mainiosti. Nautiskellaan iloiseen napaan!

Riisiä kasviksilla

Tulipa keksittyä värikäs otsikko tälle herkulliselle lounasruoalle. Lautasella nököttää keitettyä täysjyväriisiä, joka tarjoillaan tällä erää pannukasvisten kera. Paloittelin puolitoista paprikaa ja pyörittelin niitä kuumalla pannulla pienessä oliiviöljytilkassa. Maustoin ne sardellifileillä ja roiskaisin hieman valkoviiniä niskaan. Annoin alkoholin haihtua ja lisäsin sen verran vettä, etteivät päässeet kärähtämään. Sama munakoisoille, jotka kuutioin ja paistoin yhdessä sipulirenkaiden kera. Molemmat kasvikset höystin persiljasilpulla. 

Lounas oli oikein maittava, eikä lainkaan raskas. Kiitos ideasta kuuluu torinolaiselle lounasbaarille, jossa työskennellessäni kannoin moisen annoksen päivittäin moneen pöytään. Täällä päin kun ei olla vielä keksitty buffettarjoilua, kello 12 ja 15 välinen aika ravintoloissa on silkkaa kaaosta. Kumma juttu.

Kasvikset käyvät myös alkupalasta - rapeakuorisen leivän kera tarjoiltuna.

Parsarisotto & hyvän risoton perusohje

Parsarisotto - risotto agli asparagi 

Muutama viikko sitten alkoi parsakausi ja marketit olivat pullollaan megatarjouksia. Nämä kuvat löytyivätkin arkistojen uumenista, mutta resepti on vuodenaikaan sopiva ja käy myös hyvän risoton perusohjeena, kun parsat korvaa mieleisellään aineksella. Seuraava ohje on neljälle:

n. 400 g risottoriisiä (arborio, carnaroli tai roma)

500 g tuoretta tankoparsaa

pieni sipuli tai shalottisipuli

oliiviöljyä

kuumaa kasvislientä

50 g voita (määrässä on kenties tinkimisen varaa..)

50 g parmesaania raasteena

lasillinen tai puoli valkoviiniä

Puhdista parsat raaputtamalla vartta ja poistamalla puumainen kanta (kutakuinkin koko valkoinen osa). Viipaloi parsanvarret kiekoiksi, aseta nuput syrjään. Kuullota oliiviöljyssä silputtua sipulia parsarinkuloiden kera (nuput odottelevat sivussa). Lisää sitten riisi, pyörittele hetki pannulla ja lisää viini. Jahka neste on hieman haihtunut, lisätään kasvislientä juuri sen verran, että riisin pinta peittyy. Risottoa sekoitellaan puulusikalla koko kypsymisen ajan ja kiehuvan kuumaa kasvislientä kauhotaan aina sekaan kun risoton neste on päässyt haihtumaan. Näin jatketaan, kunnes riisi on sopivan kypsää - ja kuitenkin vielä 'al dente'. Huomio: parsannuput lisätään muutama minuutti ennen risoton kypsymistä! Valmiin riisin joukkoon lisätään voi ja parmesaani.