Täydellinen kurpitsapasta

Kaikista tärkein ensin: Virtuaalirutistusten kera hurjasti onnea pikkusiskolle, joka tänään täyttää 12 vuotta!!! 

Sitten päivän reseptiin: kurpitsapasta. Tällaista meillä on nyt muutamaan kertaan väännetty ja maku on aina yhtä ihana. Viime syksyinen hitti oli kurpitsa-sinihomejuustorisotto, tänä vuonna kurpitsa jyrää pastan kumppanina. Makuyhdistelmä on aivan loistava, sillä siinä yhdistyy kurpitsan hedelmällisen runsas aromi ja savukinkun suolaisuus, sekä lisäksi oman säväyksensä mukaan tuovat makunystyröitä kutkuttava salvia ja paahdetut pinjansiemenet. Koko komeuden voi hyvinkin maustaa pisaralla balsamiviinietikkaa ja kunnon rouhaisulla mustapippuria, mieleistään kypsytettyä juustoraastetta unohtamatta.

Ainekset kahdelle nälkäiselle:

400g kurpitsaa

200-250g pastaa: rigatoni, penne, fusilli, caserecce, tms. 

puoli lasia valkkaria

pieni sipuli

rosmariinia tai salviaa maun mukaan, sekä timjamia jos tykkää

50g savupekonia, ilmakuivattua kinkkua tai muuta voimakasmakuista lihaa niin halutessaan

suolaa ja pippuria (tai kasvislientä)

oliiviöljyä ja nokare voita

hyppysellinen paahdettuja pinjansiemeniä

voimakasaromista juustoa raasteeksi, esim parmesaani

Silputaan sipuli ja kuullotetaan sitä pannulla oliiviöljyssä, jossa halutessaan voi aluksi hetken ajan lämmittää rosmariinia tai salviaa makua tuomaan. Poista sitten yrtti. Puolet kurpitsasta kuutioidaan ja vipataan samalle pannulle sipulin kanssa. Kaadetaan ylle puolisen lasillista valkoviiniä, jonka annetaan haihtua kuumassa lämmössä. Alennetaan lämpötilaa ja lisätään lasillinen vettä (sekä suolaa ja pippuria) tai kasvislientä. Keitetään vajaa varttitunnin verran, jotta kurpitsa kypsyy. Rullataan sitten tehosekoittimessa soosiksi. Jos lopputulos on liian paksu, lisätään vielä hieman vettä. Aika paksu saa ollakin, mutta notkea.

Loput kurpitsasta silpaistaan lastuiksi tai tikuiksi, joita sitten ruskistetaan pannulla nokareessa voita ja tilkassa oliiviöljyä, kanssa rosmariinin tai salvian. Hetken päästä lisätään kuutioitu pekoni tai vastaava, halutessaan myös tuoretta timjamia ja maun mukaan suolaa. Keitetään pasta, sekoitetaan kaikki keskenään, lastataan lautasille, koristellaan paahdetuilla pinjansiemenillä, maustetaan aromikkaalla juustoraasteella ja nautitaan! Resepti on poimittu Chefblogista.

Ja sitten illan viihdeuutisiin. Kuka haluaa kuulla kolmannen osan edellisen postauksen kommenttilaatikossa aletusta jatkokertomuksesta siitä, kun eräänä kauniina aamuna kaasulla toimiva vedenlämmitin meni rikki? Niin jotta viikonlopun yli ollaan ilman lämmintä vettä, ikävä kyllä hyinen loppusyksy se on saapunut tännekin ja lämmitykselle olisi käyttöä myös. Äsken luennolta kotiuduttuani kävin kokemassa avantouintia eli -kastautumista muistuttavan puhdistautumiselämyksen jäisen suihkun alla kylmässä kämpässä. Sisulla siitä selviää! Vaan eilen oli kyllä oikeasti superhauskaa, kun piti tukka pestä ja vähän muutenkin puhdistautua. Haluatteko nähdä kuvia? Ihan totta olen niin hullu, että talletan moisiakin muistoja valokuviksi ja samalla lataamisella ajattelin ne tänne liittää:

Vesi kattiloissa lämpenee. Onneksi oli kolme isoa, joskus on tullut mietittyä että mitä näilläkin oikein tekee..

Tadaa: kivikauden suihku! Mieheni muisti tarkkaavaisesti Kivisissä ja Sorasissa esiintyneen elefanttisuihkun, vaan missä meidän ronsu? Oli ihan hillittömän hauskaa, kun jääkylmässä kylppärissä tuli tuutin täydeltä höyryävän kuumaa vettä niskaan: toimimme toisillemme suihkuina suihkuverhon kuivalla puolella tuolilla seisten ja suihkuverhon yli vettä loiskien. Ihan kuin saunassa olisi ollut, mahtavaa!!! Tänä iltana revisio, lähdenkin tästä vettä keittämään, tsau!

Uusi ihana keltainen suihku!

Orecchiette-pastaa parsakaalilla

Esittelen toistamiseen pastojen aatelia, eli makunystyröitä hivelevän parsakaalin, valkosipulin, chilipaprikan, kypsytetyn pecorino-juuston ja sardellifileiden yhdistelmän. Tällä erää herkku on yhdistetty puglialaiseen orecchiette-tuorepastaan, mutta mikä tahansa suurikokoinen lyhyt pasta käy mainiosti.

Ainekset kahdelle, alkuruokana neljälle:

-250g pastaa

-suurehko nippu parsakaalia

-50g sardellifileitä (valinnainen)

-50g kypsytettyä pecorino-juustoa (muukin kypsytetty käy, mutta pecorino antaa kivasti potkua)

-muutaman senttimetrin pätkä tulista chilipaprikaa (jauhe ajaa myös asian)

-valkosipulia parin kynnen verran

Parsakaali keitetään yhdessä pastan kanssa, joten ruoanlaitto aloitetaan pienellä laskutoimenpiteellä. Oma parsakaalini kypsyi hieman alle kymmenessä minuutissa, sanoisin kahdeksassa - sen on tarkoitus pehmetä, muttei täysin hajota kuitenkaan. Jos pastan keittoaika on 10 min tai enemmän, kannattaa kiehuvaan veteen heittää ensin jälkimmäinen, ja sitten vasta parsa. Tuorepasta kypsyi viidessä minuutissa, joten etenin näin:

Parsakaali pestään, suurimpia nuppuja lohkotaan varovasti ja halutessaan myös varren pehmeärakenteisen sisuksen voi leikata mukaan. Muuten varsi on todella puumaista, olen myös kokeillut kerran kuoria ihan kevyesti vaan, kun en uskonut hyvää neuvoa. Enpä taida kokeilla koskaan enää. Nuput kipataan suureen kattilaan kiehumaan, suolattuun veteen. Minuuttiviisaria saa vahtia silmä kovana: kun parsan keittoaikaa on pastan kypsymisajan verran jäljellä, lisätään jälkimmäinen mukaan.

Sillä välin kuullotetaan oliiviöljyssä hienonnettua valkosipulia, niinikään pilkottua chiliä, sekä sardellifileitä. Hyvää syntyy myös ilman viimeksimainittua, mutta mikäli moisia sattuu löytämään, niin kannattaa kokeilla!

Kypsennetään miedolla lämmöllä, kunnes sardelli on muuttunut muhjuksi. Yhden minuutin verran ennen pastan kypsymistä kattila otetaan levyltä ja vesi siivilöidään viemäriin. Pasta ja parsa vipataan kuumalle pannulle ja niitä hieman pyöritellään sardellisoosin kanssa.

Otetaan pannu levyltä ja valutetaan nauhallinen neitsytoliiviöljyä sekaan.

Annostellaan...

...ja rapsitaan juustoa hipiälle.

Edelliseen postaukseen viitaten vahvistan, että on se syksy saapunut. Tuli lenkiltä kiirus kotiin!

Penne alla Vodka - maailmankaikkeuden syntisin pasta!

Hoi pasta alla carbonaran ystävä! Älä jätä tätä väliin! Järjettömän helppo valmistaa ja vie tajun mennessään! Määrät kahdelle, kas näin:

Vippaa pannulle knölli voita. Käristä siinä chilipaprikaa.

Lisää pari lusikallista tomaattipyreetä ja hyvin runsas kourallinen savupekonikuutioita.

Ruskistele hieman...

...ja ruikkaa desin-parin verran kermaa päälle.

Sekoittele, kas näin.

Kaiva sitten kaapista vodkapullo esiin. Ravistele nähdäksesi, josko pohjalle olisi jäänyt vielä tilkka. Ihan kolmisen lusikallista riittää. Kuvan pullossa on muuten liian vähän, enemmän olisi saanut olla kahta henkeä kohden. Kaada ilojuoma kerman sekaan ja kuumenna terhakkaalla liekillä, jotta alkoholi haihtuisi... nenä pois sieltä pannulta! Raaputa mukavasti grana padanoa tahi parmesaania joukkoon. Keitä penne-pastaa parinsadan gramman verran, valuta kun kypsyys on al dente ja sekoita kastikkeen joukkoon. Koristele ja nauti. Iskän sanoja lainaten: Kyllä persikkaa hörkkii!

Kuutamokonsertti kukkulalla kinkkupatongin seurassa

Jostakin lentolehtisestä osui taannoin silmääni ilmoitus sarjasta ilmaisia konsertteja Supergan kukkulalla, Torinon kyljessä. Eräänä perjantai-iltana suuntasimme sitten paikan päälle, eväät repussa, Heitor Villa-Lobosin musiikkia kuulemaan.

Teemaan olisi sopinut ilman muuta jokin brasilialainen reppuruoka, mutta kaiken tohinan keskellä nappasin kaupasta simppelin patongin, jonka loveen lastasin keittiökaappien kätköstä täytettä: grillattuja munakoiso- ja fenkolisiivuja, tomaattia, kinkkua, salamia, pecorino-juustoa ja artisokan sydämiä. Patskut laukkuun, maskaraa ripseen ja ratikka alle!





Vaihdoimme ajopeliä Sassin asemalla, josta starttaa Italian ainoa hammasratasvaunu aina tasatunnein. Hieman kadehtien seurailin kuljettajien työntekoa - se koostui enimmäkseen rupattelusta, tiedättehän, le partite e il calcio, ne matsit ja se futis.

Asemalla sijaitsee myös sievä pizzeria-ravintola, sekä pienimuotoinen ratikkamuseo. Kuvasta tuli ihmeellisen synkeä, vaikka sää todellisuudessa oli mitä kaunein.

Kello löi seitsemän ja menneitä aikoja henkivä vaunu aloitti nousunsa kukkulalle. Matka kävi halki runsaan vihreyden, sivuten suloisia puutarhoja. Onnenpekka ken kukkulalla asustaa!

Supergan asemarakennukseen kuuluu myös panoraamakahvila, joka valitettavasti oli jo laittanut lapun luukulle kyseisen illan osalta. Kävimme siellä isäni synttärinä viinilasillisella ja olisin mielelläni litkaissut rypälejuomaa uudemmankin kerran. Aseman vieressä on myös sievä hotelli, ei tosin mahtunut kuvaan.

Pieni polku johdattaa asemalta huipulle asti, jota koristaa valtava Supergan basilika. Kyökkikuntamme toimesta kukkulalle on noustu erään kauniin kerran myös lihasvoimin, keväällä sipulipiirasta ulkoiluttaessamme.

Basilikan kyljessä on sisäänpääsy kuninkaiden haudoille, sisäpihalla sijaitsevaan puutarhaan sekä toisen kerroksen ravintolaan.

Istahdimme kiviselle penkille ihailemaan näköalatasanteelta aukeavaa maisemaa alas kaupunkiin, upottaen hampaamme herkulliseen patonkiin.

Jälkiruokaa ei unohdettu matkasta. Peruginan appelsiinisuklaa oli kerrassaan suussasulavaa, jäljelle jääneet palat taipuivat myöhemmin myös kastikkeeksi edellisessä postauksessa esitellyille tarteleteille.

Kellon lähestyessä yhdeksää parkkipaikalla alkoi kuhista. Askeleet kävivät valoa kohden.

Pylväskäytävä kiertää sisäpihaa. Vastarannalla häämöttää aitio yleisöineen.

Esiintyjiä lavalla. Kokoonpanossa kitaristi, pianisti ja sopraano, jotka käsittääkseni kaikki olivat valmistuneet aikanaan Torinon konservatoriosta. Tallensin pari ääninäytettä, joista kitarainen tässä alla. Valitettavasti suosikkiclippini ei lataudu blogiin, useista yrityksistä huolimatta. Osaako joku sanoa, miksi?

Edit. Osaan ihan itse sanoa, miksi: jos videoklippi on puolitoistakertainen enimmäiskokoon verrattuna, ei se mahdu vaikka kuusi pitkää tuntia sitä lataisi... kuten eräs nimeltä mainitsematon tuossa eilisen puolella. Kovapää.

Olin yllättynyt konsertin tasosta ottaen huomioon, että kaikki oli ilmaista. Vox Organalis on jokavuotinen tapahtuma, sarja konsertteja, joiden avulla järjestäjät haluavat palauttaa sulosävelet kiertämään Supergan holveja. Täytynee muistaa myös ensi elokuussa.

Tässä lisäksi ääninäyte sopraanonkin osalta. Kurjaa, ettei se kauniimpi kappale mahtunut blogiin... ainakaan vielä. Täytynee yrittää kutistaa sen kokoa.  Nyt kun maailmankaikkeuden karmein poliittisen taloustieteen tentti on suoritettu (eilen), saa palkkioksi päivän verran harrastella, eikö vain?

Yllä näkymä istuinpaikaltani

Poistuimme minuutin verran etuajassa - oli juostava asemalle ennen hammasratasvaunun lähtöä. Pakittaessani nappasin vielä kuvan yleisöstä. Huomaa setä barokkiasennossa!

Yhden valokuvan räppäämiselle aina on aikaa. Tänne pääsee mukavasti myös autolla ja täytyy sanoa, että paikan päällä pyöri enemmän väkeä maisemia ihailemassa kuin konserttia kuulemassa.

Hammasratasvaunu kulkee yön ensimmäisille pikkutunneille asti.

Koreat puitteet ja maisemat myös. Paluumatkalla vaunusta näkee alas laaksoon, jossa Torinon valot kimmeltävät. Ikkunat olivat auki elokuun lämpimässä yössä ja tukka hulmusi tuulessa laskiessamme mäkeä alas!

Bussi kuljetti meidät takaisin keskustaan ja kun kerran kurvasi niin sopivasti Marchettin jätskibaarin läheltä, niin, tuota.. olkoon taas menneeksi, vain tämän kerran: maidoton extratummasuklaa vuorasi maailman maukkaimman vohvelin, kirsikkana kakun päällä nokare metsämansikkaviinirypäleistä taiteiltua sorbettia.

Basilikanraikas pastamalja & matkailuvinkkejä, osa1.

Vaatimaton pastasalaatti, joka vie sydämen:

'Al denteksi' keitettyä täysjyväpastaa,

oliiviöljyssä paistettuja porkkanalastuja,

vihreitä papuja, kesäkurpitsakiekkoja,

paprikakuutioita. Kaikki kasvikset

valkoviinillä huumattuina,

riittävästi suolattuina, basilikaan

kietoutuneina, tajunnan räjäyttävinä.

Ylistys yksinkertaisuudelle!

Ferragosto

Joka elokuun 15. päivänä Italia viettää vapaata. Ei sillä, etteikö elokuussa muutenkin elo kaupungeissa hiljenisi. Kauppiaat liimaavat lapun liikkeensä ikkunoita verhoaviin kaihtimiin, lapun, jossa asiakas toivotetaan tervetulleeksi takaisin syyskuussa. Elokuussa pöly laskeutuu kaikkialle. Kukin pakenee sinne, minne parhaakseen katsoo: merituulen hyväiltäväksi, vuorten viilentämäksi, kenties jopa muille maille. Mutta elokuun 15. päivänä kaupunki on oikeasti kuollut - museoita lukuunottamatta. Hienoa ferragostossa on se, että museot tarjoavat yleensä ilmaisen sisäänpääsyn niille harvoille, jotka ovat jääneet laumasta jälkeen, unohtuneet tomuiseen kaupunkiin. Suosittelen lämpimästi Italiassa kyseisenä päivänä oleileville - kokemus on rauhoittava ja samalla innostava, kuin huvipuisto ilman härveleitä! Me olimme liikkeellä polkupyörin - viiletimme museosta toiseen tukka putkella ja kerrankin kaikki kadut olivat meidän! Esittelen kolme museota Torinon sydämessä ja matkan ensimmäisenä etappina odottaa...

...Borgo Medievale, eli keskiaikainen linna Valentinon puistossa, Po-joen rannalla. Linna on rakennettu vasta 1882 jonkinlaiseen mini-maailmannäyttelyyn esittämään 'oikeita' keskiaikaisia linnoja. Käyntikohteena mielenkiintoinen ja erittäin suloinen!

Sisäpihalta löytyy käsityöläispuoteja ja kirjakauppoja, jotka kaupittelevat keskiaikaisjuttuja.

Puutarhaan pääsee tutustumaan opastetun kiertokäynnin jälkeen.

Linnoituksen sisäpiha

Ihan kuin Taru sormusten herrasta, The Prancing Pony Inn!

Ruokavarasto oli keskiajalla tietenkin vankasti lukittu.

Miltäköhän tuntuisi kokkailla moisissa puitteissa?

Keskiajalla se ei kuulemma ollut kovin mukavaa: opas kertoi kokkien olleen yleensä nälkäisiä lapsia ja siitä syystä työpöydän yllä (oikealla) näkyy hylly, jolle nostettiin juustot, ym herkut. Lapsille hylly oli liian korkealla, täten he eivät päässeet varastamaan paremman väen apetta.

Se parempi väki juhli tämänkaltaisissa puitteissa.

Ja nukkui MINUN SÄNGYSSÄNI!

Alttari

Puutarhavaja

Käytävä linnan puutarhassa, jossa on kohtalaisesti nähtävää: siihen kuuluu myös kasvimaa oikeine istutuksineen, päivineen. The end of part one - museorundin seuraava etappi nähdään osassa 2.