Gorgonzola-polentaa & tuoremakkaraa Barberassa, i persi pien, häppeningiä kirjojen ja suklaan merkeissä sekä unelmataloja kuutamossa

Oli tässä taannoin tarkoitus suoria Ingriaan, 48:n asukkaan vuoristokylään Torinon maakunnassa, Gran Paradison luonnonpuiston laitamilla. Siellä järjestettiin polenta(eli maissipuuro)juhlat ja olisin NIIN mielelläni reissannut sinne päiväksi antamaan vähäisen tukeni katoavalle kylälle (jolla on oma kaupunginjohtaja: ihan pimeetä, tiedän) ja maistelemaan ihan oikeaa polentaa, oikeissa maisemissa. Harmi vain, että ainoa linja-auto lähti matkaan sunnuntaiaamuna kello kuusi, paluu kotona iltakahdeksalta. Rankan arkiviikon päätteeksi - ja seuraavan korvilla - moinen ohjelma lepopäivänä tuntui varsin kohtuuttomalta. Niinpä kutsuimme Ingrian Torinoon ja väkersimme oman pikapolentamme, maustaen sen sinihomejuustolla ja nauttien punaviinissä kokattujen tuoremakkaroiden kera. Kyseiset makkarat elikkä salsicciat ovat eksyneet blogiini jo aiemmassa postauksessa Astin ruokajuhlien tiimoilta. Ingria-illallisen kruunasi piemontelaisherkku "persi pien" eli pesche ripiene eli täytetyt persikat. Resepti löytyy rullaamalla sivua reippahasti alaspäin - sitä ennen kuvia päiväkävelyltä sekä ilman muuta reseptit lautaselliselle Ingriaa.

Sattuipa niin, että tuona päivänä Torinossa oli kirjamarkkinat.

120 torinolaista kirjakauppiasta ja 40 pientä piemontelaista painotaloa levittäytyvät opuksineen pylväskäytävien varrelle.

Ainakin kaksi vuotta takaperin yli 80 000 teosta myytiin kahdessa päivässä - kävijöitä oli 250 000. Me kerran löysimme nipun Corriere della Sera -sanomalehden sunnuntaipainoksia, joissa koko kannen peittävissä maalauksissa kuvattiin Suomen talvisotaa, sotalapsia jotka heiluttivat Ruotsiin suuntaavassa lentokoneessa siniristilippuja, urheita sotilaita taistelutantereella, jne. Taloutemme oli melko tiukilla tuohon aikaan, mutta isänmaallisuus vei voiton ja koska piemontelainen siippanikin vallan herkistyi (meissä kaikissa asuu pieni suomalainen), niin suorimme pankkiautomaatille ja lunastimme lehdet mukaamme! Niissä kaksi kulttuuria kohtaavat aikana, jolloin maantieteellinen välimatka tuntui kymmenkertaiselta tämänpäiväiseen nähden. Olenpa löytänyt myös kyseisen sodan aikana painetun Seitsemän veljestä - eli Sette fratelli -teoksen, jonka ensimmäiselle sivulle on painettu: "Veljillemme, jotka näinä vaikeina aikoina urhoollisesti taistelevat maataan puolustaen, kaukana pohjoisessa...". Tuli jännät vibat tuostakin.

Läpinät sikseen. Suklaamarkkinat sulostuttivat kirjojen keskellä. Olisin voinut koko tiskin ostaa: suklaasta muovattuja "salameja", erilaisia "juustoja", "rypäleitä", "kananmunan puolikkaita", jne.

Vähän fiininpääkin sorttia löytyi.

Suklaapoika vuolee suklaakebapia ja tyrkkää makian lihan sämpylän väliin!

Mies miekkonen päätti panna suun makeaksi. Meikälikkahan ei noista suklaista niin välitä... Nenä: c============================O 

SAN DAMIANON KYLÄN MAKKARASOOSI POLENTAN KERA

Illallinen valmistui kuvan aineksista, määrät kahdelle hengelle: 

150g polenta- eli maissijauhoja, esikypsytettyjä, jos ei huvita tuntitolkulla hämmentää 

köntti voita

köntti sinihomejuustoa (kokeile myös tateilla!)

pätkä selleriä ja toinen porkkanaa

puolikas sipuli

laakerinlehtiä

valkosipulia kynsi tai kaksi

mukavasti tuoremakkaraa (nimeltään salsiccia, ehkä 400g)

puoli pulloa barbera-viiniä

Selleri, porkkana ja sipulit rullataan tehosekoittimessa, käristetään oliiviöljyssä pannulla.

Lisätään muutaman sentin pätkiin pilkottu makkara ja yritetään saada niitä ruskistumaan. Pannuni oli liian pieni ja makkarat jäivät kalseiksi, mutta ei haitta mittä! Viini kaadetaan sekaan ja sekoitellaan. Pannaan kansi kiinni, lisätään laakerinlehdet sekaan ja odotellaan kypsymistä.

Muista vahtia kypsennyksen lomassa, lisää nestettä jos tarvis. Luca Marchiaron säveltämää reseptiä ei ole kokonaisuudessaan julkaistu, mutta ainekset mainitaan San Damianon sivuilla. Itse keitin makkaroita puoli tuntia, mutta luulen, että niitä voisi hauduttaa oikein kunnolla, jotta lopputulos olisi vieläkin mureampi. Jos lukijakunnan eksperteillä on vinkkejä hihassa, niitä otetaan vastaan iloiten.

Valtavan hyvää syntyi kyllä myös puolen tunnin keittämisellä. Valmistetaanpa sitten polenta.

A pioggia, eli sateena ripotellen valutetaan ryynit kiehuvaan, suolattuun veteen. Koko ajan sekoittaen. Vettä taisi olla reilu pari desiä, ehkä kolme. Keitetään pakkauksen kertoman mukaan. 

Lopuksi sekoitetaan yhteen voiköntin ja gorgonzolan kanssa. Annostellaan. Ken tykkää kakkusista, sellainen on vallan helppo muovailla muotin avulla, sillä liisterinen maissipuuro jämähtää muotoonsa minuutissa. 

Käytin ruusumuottia ruoalla leikkimiseen.

Wagnerit syövät tämän näköisiä annoksia.

PERSI PIEN - PESCHE RIPIENE - SUKLAATÄYTTEISET PERSIKAT

Otetaan persikka syöjää kohti, pestään, halkaistaan ja poistetaan kivi. Kaavitaan sisustaa hieman, lusikoidaan liha kulhoon ja sekoitetaan yhteen kera keltuaisen, murskattujen amarettikeksien, hienon sokerin, kaakaojauheen, rommilurauksen ja rouhitun suklaan. Versioita on niin vallattoman monia, etten kirjoita edes määriä: kokki päättäköön itse! Aineksetkaan eivät ole tarkkoja: kylissä aikanaan tarvikkeina oli kaakaojauhe, sokeri ja rommi. Itse korvasin rommin Marsala-viinillä, mutta muukin makea viini kautta likööri ynnämuu sopii mainiosti.

Jos suklaata mielii käyttää, niin on parempi valita sellaista, jolla on ainakin yhtä jalo nimi kuin tällä! Niin, persikanpuolet täytetään seoksella ja ne asetellaan voideltuun uunivuokaan vieri vieren. Vuoan pohjalle voi lurauttaa lasillisen moscato-viiniä, niin halutessaan. Kypsennetään puolisen tuntia kuumassa uunissa, n. 180 asteessa.

Eihän sitä sulattelematta voinut kotona kölliä, moisen aterian jälkeen. Ylitimme kaksi katua ja menimme tallustamaan pitkin hienostokorttelin hiljaisia katuja. 

Vaikka asummekin samassa kaupunginosassa, niin ne kaksi poikkikatua jakavat kaksi maisemaa, jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä!

Dramaattisen oloiset verhot yläkerran ikkunassa. Kuva on hieman tärähtänyt kun miespolo nyki paparazzia hihasta. "Ens kerralla jätät sen kameras kotiin".

Maxaboxi & Co.

Maxaboxi on osiin purettu vanha kunnon maksalaatikko, joskin mukaan on jujutettu muutamia uusia aromeja myös: rosmariini antaa aivan uuden ulottuvuuden riisille, joka yhdessä kurpitsan ja taleggio-juuston kanssa on veistetty neliskanttiseksi kakuksi. Marsala-viinissä kypsennetty naudanmaksa on muotoiltu niinikään kulmikkaaksi, laatikon hengessä, kuinkas muuten. Rusina ei voi maksiksesta puuttua: se onkin löytänyt paikkansa tornin huipulta, kastikkeen muodossa pinjansiemenien, marsala-viinin ja balsamiviinietikan kera.

   Pyrin sisällyttämään maxaboxiini alkuperäisen maksiksen perinteiset ainesosat, joita maksan ohella niin riisi kuin rusinatkin. Maksalaatikko maistuu suussani lapsuudelta, jolloin tein unohtumattoman maratonin syömällä vain ja ainoastaan kyseistä ruokalajia huimat 14 päivää putkeen. Viidentenätoista päivänä taisi olla maksalaatikkovitamiinit varastossa, kun oli alkanut kelvata vähän muunkinlainen ape. Oi äiti-parkaa! 

   Siispä osallistuisin boxillani mielelläni Tuulestatemmattua-blogin järjestämään syyskuun ruokahaasteeseen, mikäli tekemääni uudistusta ei katsota liian radikaaliksi. Onhan haasteen aiheena sentään lapsuuden paras kotiruoka. Haluan kuitenkin korostaa, että lapsuuteni kotiruokien ehdottomat ykköset olivat kaikki vanhempieni, isovanhempieni ja tätieni taikomat herkut: papan punaiset pavut (ärrävikaisen nelivuotiaan jokiravut), mamman makia makaroonilaatikko, lihapullat, rieskat, pullat ja piirakat, Emppa-mummun aamupirtelöt (jotka hän kantoi minulle tarjottimella sänkyyn), ihana perulaatikko, mannapuuro ja hedelmäkiisseli, Paapon noukkimat lakat, sekä mansikat suoraan penkistä, isin ihana hunajabroilerikastike ja pannukakku, sekä äidin valmistamat "Ellun einekset" (ainekset pyrex-vuokaan ja vuoka uuniin - luulin nappulana eineksen tarkoittavan samaa kuin elintarvike), unohtamatta tätsyjen ihania korvapuusteja, schnitzeleitä, paistettuja kaloja... kyllä lista voisi olla pitkä! Vaan palatkaamme illan aiheeseen ja käykäämme pöytään:

Syksyinen illallinen avattiin grillatulla polenta-viipaleella, joka oli kruunattu marsala-viinissä haudutetulla sipulilla ja rapealla rosmariinin makuisella laardilla. Huomaa laardin kauniin vaaleanpunainen sävy, joka kuultaa läpi valoa kristallin tavoin. Ruusukvatrsilaardi!

Illallisen päätti kauan mielessäni siintänyt bonèt, joka piemonteksi tarkoittaa hattua - aterian lakkia, eli päätöstä. Bonèt on amaretin ja rommin makuinen vanukas, joka useille paikallisille tuo mieleen lapsuuden päivälliset isoäidin luona. Siirtykäämme resepteihin, loogisessa järjestyksessä alkupalasta aloittaen.

Polenta valmistui pakkauksen ohjeen mukaan. 70 grammaa maissijauhoja on annos yhdelle hengelle, määrästä syntyi kymmenen alkupalaa (söimme ne kahteen pekkaan, suhteessa 7:3). Jauhojen sekaan raaputin muskottipähkinää, suolan liuotin puolestaan kiehuvaan veteen, ennen kuin ripottelin maissijauhot perään, samalla hyvin vispaten.

Pikapolenta kypsyi kolmessa minuutissa, jonka jälkeen kauhoin massan kahden leivinpaperin väliin. Kaulimen avulla muovasin puuron litteäksi levyksi.

Kas näin.

Hieman jäähdyttyään leivinpaperi irtoaa vaivattomasti ja polenta on helposti leikattavissa joko veitsen tai vaikka piparkakkumuottien avulla. Palat paistetaan parilalla rapeahkoiksi, kruunataan valikoiduilla täytteillä ja lämmitetään uunissa grillivastuksen alla.

Illan syksyiseen teemaan sopi mielestäni hyvin laardi, joka raakana näytti hieman niljakkaalta, mutta osoittautui kypsänä mahdottoman herkulliseksi, ollen reilusti suolattu ja rosmariinilla maustettu.

Polentacrostineja varten paistoin myös sipulirenkaita voissa, jotka kylvetin marsala-viinissä tummanpunaisiksi. Niiden ylle laskostin joko ohuen siivun laardia tai taleggio-juustoa.

Ta-daa!

Riisikuutiot valmistin suurilta osin jo etukäteen. Oikeastaan kyseessä on kurpitsarisotto, jonka annetaan jähmettyä jääkaapissa leikattavaan muotoon. Lopuksi tornit grillataan niinikään uunivastusten alla. Määrät ovat neljälle hengelle:

-200g risottoriisiä

-puoli lasillista marsala- tai valkoviiniä

-noin 50-100g haisevaa juustoa (taleggio-niminen pehmyt haisujuusto sopii oikein hyvin, samoin esimerkiksi sinihomejuusto, jne.)

-aimo keko parmesaania

-reiluhkosti voita (muutama lusikallinen)

-puolikas sipuli tai salottisipuli

-rosmariinin oksa

-litra kasvislientä, jossa on keitetty hetken verran 200g tuoretta kurpitsaa

Paistetaan nokareessa voita ja lurauksessa öljyä puolikas hakattu sipuli tai salottisipuli. Mukaan silputaan rosmariinia, itse laitoin myös kokonaisen oksan hetkeksi makua antamaan.

Lisätään 200g risottoriisiä, jonka annetaan kuullottua hetken verran. Lisätään lasillinen marsala-viiniä (valkkarikin sopii hyvin). Haihdutetaan alkoholi. Jatketaan kypsentämistä puulusikalla sekoittaen, lisäillen kuumaa kasvislientä aina tarvittaessa. Loppuvaiheessa mukaan lisätään kasvisliemessä keitetyt, soseutetut kurpitsat.

Riisin ei anneta täysin kypsyä, vaan jätetään "kypsentämisvaraa" myös uunissa paistamista varten. Kun riisi on pureskeltavaa, mutta vielä hyvin napakkaa hampaissa, otetaan kasari levyltä ja sekoitetaan riisin joukkoon juustot ja jäljelle jäänyt voi.

Risotto lastataan joko pieniin annosvuokiin tai yhteen suureen, joka pannaan jääkaappiin hyhmettymään. Leikataan varovasti kuutioiksi (tai kumotaan annosvuoista) ja nostetaan uunipellille pariksi minuutiksi paistumaan korkeassa lämpötilassa. 

Maksa puolestaan paistetaan kuumalla pannulla (voissa ja öljyssä) nopeasti molemmin puolin, lopuksi pannulle lisätään aimo tilkka marsala-viiniä. Annetaan kiehua kasaan ja nostetaan maksa lautaselle. Koristellaan nopeasti ja tarjoillaan välittömästi. Huomaa, että ylimmässä kuvassa esiintyvä maksa oli päässyt kypsymään liikaa - rakenne on parhaimmillaan lihan ollessa sisältä roosan vivahteista.

Kastike syntyi etukäteen liottamalla parin hetken ajan kourallista rusinoita lasillisessa marsala-viiniä. Sillä välin paahdetaan pannulla kourallinen pinjansiemeniä ja nostetaan ne syrjään odottamaan. Seuraavaksi rusinat lusikoidaan kuumalle pannulle yhdessä voinokareen kera. Lisäsin joukkoon myös ripauksen vehnäjauhoja, joiden annoin hieman ruskistua, kunnes kaadoin joukkoon viinin (jossa rusinat liotettiin). Keitellään kasaan ja lisätään ruilaus balsamiviinietikkaa sekä paahdetut pinjansiemenet.

Voilà! Tuo keltainen heltta on viipale pariloitua kurpitsanlihaa. Tässä vaiheessa mies meinasi jo kuukahtaa pöydän alle, eli hyvää kai oli! 

Oli muuten oscar-viini testissä ja myönnetään, että joskus voi rumankin etiketin takana lymyillä varsin mainio juoma. (Olen edelleen vakuuttunut, että normaaliolosuhteissa viini on valittava kauniin etiketin mukaan, vähän niinkuin raveissa on lyötävä vetoa sellaisen humman puolesta, jonka nimi on esimerkiksi Tähtituuli tai Auringonsäde, ei missään nimessä Jorkan koni tai Rillumarei). Martini&Sohnin Lagrein Cabernet vuodelta 2007 on todella hyvää, hedelmäistä ja miellyttävää suussa. 

Jälkiruokaan: Bonèt valmistuu seuraavista aineksista:

-100g amaretti-keksejä hienoksi jauhettuina

-15g tummaa kaakaojauhetta

-kolme kokonaista munaa ja kaksi keltuaista

-puoli litraa maitoa

-maun mukaan rommia tai vastaavaa, tosin meillä jatkettiin marsala-linjalla (0,5-1 dl)

-150g sokeria

Sain taannoin äidiltäni näin hienot leivosmuotit lahjaksi. Niitä oli päästävä kokeilemaan senkin uhalla, että sokerisiirappi ei ottanut millään tarttuakseen vuoan seinämiin. Ihan ensiksi pannaan uuni päälle, 160-180 asteeseen, riippuen uunin ärhäkkyydestä. Nostetaan ritilälle vedellä puoleenväliin täytetty suurempi uunivuoka, sellainen, mihin itse leivosvuoka mahtuu - tämä herkku on nimittäin valmistettava vesihauteessa. 

Puolet sokerista eli noin 75g sulatetaan kattilassa, mukaan voidaan lisätä tilkka vettä. Annetaan rieman ruskistua ja vuorataan siirapilla kakkuvuoka. Perinteisesti bonèt valmistetaan vuokaleipävuoassa, eli siinä pitkulaisessa pound cake (tai italialaisittain plum cake) -vuoassa. Pannaan karamellilla vuorattu vuoka sivuun ja valmistetaan täyte. Tämä on helppoa:

Ensin kuumennetaan omassa kattilassaan maito. Sillä välin isketään kananmunia vispilällä toisessa kulhossa ja lisätään sekaan jäljelle jäänyt sokeri, kaakao ja amarettijauhe. Sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja lisätään rommi/muu. Lopuksi sekaan kaadetaan kuuma maito, sekoitetaan hyvin ja kaadetaan seos vuokaan. Vuoka nostetaan varovasti kuumaan vesihauteeseen ja kypsennetään herkkua noin tunnin ajan, jonka jälkeen se jäähdytetään hyvin ja kumotaan tarjolle. Pitkulainen leivos leikataan siivuiksi. 

Niin herkullista, ettei sanotuksi saa. Bonèt on ihanaa seuraavana päivänä, joten sen voi huolella valmistaa edellisenä iltana. Me jatkoimme illanviettoa naapurilta saatujen teatterilippujen osoittamassa suunnassa. Näytöksen nimi oli... arvatkaa... IDEAALIVAIMO!