Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suklaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suklaa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Karjalanpiirakoita & illallinen naapurilla


Lämpöä, hyvyyttä ja rakkautta huokuvan juhlan kynnyksellä kiireisenkin bloggaajan on toki muistettava pientä blogi-poloista läsnäolollaan. En ole kehdannut aikoihin edes etusivua avata... mutta nytpä ajattelin rykäistä oikein herkullisen juhlavan postauksen! Tämän pitkäksi venähtäneen poissaolon aikana on kuitenkin syöty hyvin, luonnollisesti, eikä ainuttakaan ateriaa kameratta ole nautittu! En oikein edes tiedä mistä aloittaa, mutta pitäen silmällä lähestyvää aattoaamua riisipuuroineen, ajattelin ehdottaa näppärää reseptiä puuronjämien jatkojalostamiseksi.

Minikokoiset karjalanpiirakat onnistuivat ensikertalaisen käsistä yllättävän hyvin ja näppärästi! Rypyttäminen ei myöskään ole probleema eikä mikään, riittää että tajuaa mistä aloittaa. Ainekset pakkasin Suomessa vietetyllä kesälomalla matkalaukkuun ja niistä loihdittiin näitä ihaania herkkuja viemisiksi naapurin pykäämälle mahtavan herkulliselle illalliselle (kuvia alla). Ai että miten italialainen pöytäseurue ylistikään meidän kansallisherkkujamme! Piirakat munavoineen päivineen kahmittiin parempiin suihin alta aikayksikön. Jaa olinko rinta röyheänä! Kyllä meillä Suomessa osataan nämä perinneruoat!


Idea lähti liikkeelle maikkarin Chez Jounia katsellessa, ohjelmassa piirakat väännettiin tuossa länsirajan takana, Nizzassa. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että karjisten räpeltäminen voisi olla noinkin mutkatonta, oikeastaan simppelimpää kuin pizzan leipominen! Mitä makuunsa tulee, ne kyllä hakkaavat jälkimmäisen kuus-nolla! Muistaakseni en myöskään ole koskaan tullut maistaneeksi kotikutoisia piirakoita - jos siellä ruudun toisella puolen on muita kaltaisiani, niin käykääpä oitis tuumasta toimeen: näin herkullista pakettia ei Fazer eikä Vaasa pusseihinsa pakkaa! Täydellisen rapeaa, pehmeän täyteläistä, tuoksuvan tuoretta...

...karjalanpiirakkaa:

TAIKINA

1dl vehnäjauhoja
1-1,5 dl vettä
2 dl (karkeita) ruisjauhoja
suolaa
voisulaa voiteluun
(munia ja voita)

PUUROTÄYTE

2,5 dl vettä
3 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
50 g voita
1 tl suolaa

Puurotäytteestä riittää myös parille nälkäiselle lautaselliset puuroa tarjottavaksi. Taikinan määrä ei ole kovin suuri, mutta siitä syntyy noin 20 isoa tai 40 pientä piirakkaa. Riippuu tietysti leipojasta.

Valmista ensin puuro: Ota paksupohjainen kattila ja kiehauta siinä vesi, lisää riisit ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito, hauduttele kypsäksi noin 1 tunnin ajan. Välillä voi sekoittaa pohjan kautta, mutta koska lämpötila pidetään erityisen matalana (meillä on kaasuliesi ja sen pienin liekki oli minimiasennossa), puuron ei pitäisi palaa pohjaan, vaikkei sitä jatkuvasti olisikaan sekoittamassa. Lopuksi lisätään voi ja suola.

Sitten tehdään taikina. Tämä on nopea ja helppo toimenpide, ainakin hiivaisiin taikinoihin verrattuna. Sekoita vehnäjauho tilkkaan vettä, muodosta taikina jota voi vaivata sitkon saamiseksi. Vaivaa jonkin aikaa. Lisää sitten ruisjauhot, loppu vesi ja suola, vaivaa tasaiseksi ja lisää tarpeen tullen jauhoja (itse lisäsin ainakin desin-parin verran, arvioisin, sillä taikinasta on tultava melkoisen tiukkaa, jotta rypyttäminen onnistuu ja piirakoista tulee rapsakoita).

Muotoile taikina pötköksi, ota siitä veitsellä kiekkoja ja jauhoja apuna käyttäen pyörittele pulikalla lätyiksi. Itse vielä menin ja siistin lättysistä rengasmuotin avulla rumat reunat pois. Sitten ei muuta kuin levitetään jokaisen keskelle jollakin voiveitsen tapaisella välineellä kerros puuroa, taitetaan sivureunat täytteen ylle, siten että reunojen väliin jää pieni rako josta kivasti puuro kiiluu. Tehdään peukulla ja etusormella ensimmäiset rypyt piirakan keskelle, edeten siitä ensin yhtä ja sitten toista suippoa päätyä kohti.

Paistetaan mahdollisimman kuumassa uunissa, vaikkapa 230 asteessa (oman uunini maksimi) noin 10-15 minuuttia, tai kunnes pinta saa kultaisen värin ylleen ja puuroon muodostuu ruskeita laikkuja. Voidellaan voisulalla heti uunista ottamisen jälkeen.


Munavoi sai myöskin paljon kehuja osakseen, sitä syötiin ihan sellaisenaan, lusikalla kauhoen, niin hyvää se oli!


Illallisen järjestäjä pyysi jopa reseptiä karjalaisesta herkustamme. Berlusconi, kuinka väärässä olitkaan!


Itse illallinen oli muilta osin naapurimme Antoniettan järjestämä. Hän on eläkkeelle siirtynyt opettaja ja mestarillinen kokki ynnä viherpeukalo. Illallisseurueeseen kuului myös miehensä, sekä yläkerran eläkeläispariskunta, joka toi paikalle myös tyttärensä, kumppaninsa kera. Otin valokuvan menun jokaisesta komponentista, jotta voisin kaikille kiinnostuneille näyttää mitä täällä Italiassa oikeasti syödään! Teemana oli kokin synnyinseutu, eli Piemonten eteläinen alue.

Yllä kuva uskomattoman herkullisesta alkupalasta, joka koostui hillotusta viikunasta (mausteenaan ainakin hillottua sitruunankuorta, na-mi!) sekä paahdetuissa ja rouhituissa Piemonten hasselpähkinöissä kieritellystä Robiola-juustopallerosta. Juusto on levitettävää ja hapahkoa, rasvaa 30%. Kuvailisin sitä "rahkamaiseksi ranskankermaksi". Sellaisenaan juusto on hyvin mietoa, joten Antonietta oli lisännyt massaan suolaa ja pippuria. Idea voisi toimia myös vuohenjuuston ja alkoholissa yön yli liotettujen kuivattujen hedelmien kanssa, vai mitä sanotte? Onko joku jo kokeillutkin?


Juustopalloja seurasi tuoreen ananaspalan ympärille kääritty pekonisiivu ja maalaisleivän päälle viipaloitu rosmariinilla maustettu ja hyvin suolattu laardi. Kaikki käytetty kuumassa uunissa. Ei hullumpaa, vaikken yleensä silavan ylin ystävä olekaan.


Primo eli alkuruoka on yleensä pastaa tai riisiä. Vaikka täällä pohjoisessa risotot ja riisikeitot ovat perinteisempää ruokaa kuin eteläisestä Italiasta tuttu pasta, illan alkuruoka oli Novi-Liguren jänislasagne. Illan emännän mukaan kotiseudullaan lasagne ei käy uunissa ollenkaan, vaan puolikkaat (tuore)pastalevyt keitetään vedessä ja maustetaan ragùlla eli lihaisella kastikkeella. Tämä ragù ei muistaakseni sisältänyt lainkaan tomaattia. Pöläys parmesaania pintaan - nam!


Secondo eli pääruoka oli Piemonten alueen kenties herkullisin liha-ateria, eli brasato al Barolo. Kyseessä on Barolo-viinissä ensin marinoitu ja sitten hitaasti haudutettu iso pala nautaa (älä kysy mikä osa eläimestä, jokainen kokki täällä antaa kuitenkin erilaisen vastauksen!), mausteinaan porkkana, varsiselleri ja sipuli. Menetelmä näkyypi täällä. Ai että, ai että.. höyrytetyt perunat oliiviöljyllä, paahdetuilla pinjansiemenillä, oliiveilla ja basilikalla höystettynä olivat myös vastustamattomia.


Naapurilla sattui olemaan tyttärensä misu hoidossa, enkä tiennyt kumpi meistä kehräsi enemmän saadessani kunnian rapsutella hänen eleganttia korkeuttaan!


Kenties kuitenkin mieleenpainuvinta koko illallisessa oli jälkiruoka, eli 88% suklaasta sekä "dieteettisistä kekseistä" valmistettu, tähtianiksella maustettu lähes sokeriton suklaasalami, joka tarjoiltuna yhdessä grappalla maustetun kurpitsahillon kera oli jotakin aivan uskomatonta! Uskomatonta! Tähtianista parempaa maustetta herkku ei olisi voinut osakseen saada! Jahka saamme aikaiseksi vaihtaa reseptejä, naputtelen teillekin herkun tarkan ohjeen.

Toivottavasti saan taas pian palattua blogin ääreen kertomaan kaikesta muusta mahtavasta, mitä viime aikoina on tullut kokkailtua! On ollut syntymäpäivää ja pikkujoulua, jotta kerrankin on tullut värkättyä kaikenlaista ihanaa. Vihjeenä mainittakoon "granaattiomena", "brandy", "mustikka", "kurpitsa", "amaretti"... niistä lisää piakkoin! Mukavaa joulunodotusta itse kullekin! Levätkää ja pitäkää lähimmäisiänne hyvänä!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Via Lagrangen suklaamarkkinoilla - naistenpäivän juhlapostaus!




Näin makiasti juhlitaan kaikkia maailman naisia (tunnetusti suklaan ystäviä) täällä Piemonten sydämessä. Kerronkin heti alkuun, että postaus sisältää myös kutkuttelevan langhelaisen hasselpähkinäkakun reseptin, joka zabaijonella kuorrutetaan ja nautitaan vaikkapa naistenpäivän kunniaksi. Kannattaa siis "pysyä linjoilla"! 

Viikonlopun yli Torinon keskustassa on pidetty markkinoita kieli vallan ruskeana - suklaasta siis. Esillä on ollut suklaasta vuoltuja veistoksia...


artisti työssään



...jos jonkinlaisia. Lisäksi toistakymmentä kojua on ollut kauppaamassa suklaisia herkkuja muodossa kuin muodossa


Ihan Sitruunaisen näköinen asukokonaisuus!


Pitkä on polku ja kivinen tie, joka herkkusuut namiapajille vie. Via Lagrange on kävelykatu, jonka varrelle mahtuu muunkinlaisia virikkeitä. Porhaltaessamme kohti turmiota ehdimme poukkoilla näyteikkunalta toiselle ja ajattelin, kuinka vähän sitä onkaan nykyään aikaa samoilla päättömänä kaupungilla, kiirehtimättä mihinkään, näyteikkunoita tutkien.


Perinteinen gastronomiapuoti tarjoaa kaikkea suolaista juustoista makkaroihin.


Näin ensi kertaa katutaiteilijan taistelemassa tuulta vastaan. Mankastaan kuului myrskytuulen vihellys ja kaveri itse oli tukkaa myöten tärkätty takaviistoon. Kolikon kilahtaessa nytkähti askeleen taaksepäin.


Kauniisti toteutetut suklaalevyt ovat ilo silmälle. Mainio lahjaidea kotikokeille!


Tällaisen toteuttaminen voisi olla jo astetta haastavampaa, mutta moisen lahjan ottaisin vastaan ikihyvin!


Iloiset kevään värit saavat ohikulkijan iloiselle tuulelle. Lahjoittaisin koko pöydän pikkusisaruksilleni pääsiäiseksi!


Ah että voi olla herkullisen näköistä!


Mieheni on varsinainen sokeriporsas: oli nähnyt kuvan murokakkusen ohikulkijan huulilla ja siten meidän oli etsittävä niitä myyvä koju mitä pikimmiten.


Samainen koju myi myöskin hurmaavan näköisiä "päiväkävelijän pikareita". Päätin urheasti jatkaa matkaani seuraavien houkutusten äärelle.


Rommipallovartaat on hunnutettu raikkailla kevään väreillä - tosin epäilen sen raikastavan itse sisintä olemusta kovinkaan paljon.


Suklaasta muovailtuja makkaroita, juustoja ja munia olisi myöskin hauska antaa lahjaksi. Vasemmassa laidassa näkyvien salamien muovailua voisi joskus kokeillakin - ainakaan ei tarvitsisi huolehtia suklaan inhottavasta temperoinnista.


Suklaalegot ovat varmaan hampipeikkojen paratiisi!


Oma paratiisini voisi olla seuraavanlainen maisema! Olin urhea (pian kerron, kuinka urhea) ja jatkoin matkaani posket lommoilla eteenpäin.


Markkinoilla oli muutamia kojuja, joissa myytiin erilaisia suklaajuomia. Tarjolla oli niin valko-, maito-, kuin tummaakin suklaajuomaa, maustettuna kanelilla, jasmiinilla, chilillä, sun muilla mausteilla.


Me vedimme huiviimme yhden maidottoman kaakaojuoman ja toisen kanelisen.


Tässä se miehen himoitseva muroleivos. Vaatimattomat suklaamassa ja hasselpähkinärouhe päällä. Vaan ei tässä vielä kaikki, ehei!


Itse bongasin puolestani moisen leivoksen, joka oli toki pakko etsiä käsiini. En ollut ennen maistanut hasselpähkinäkakkua ja tämä näytti niin hyvältä, eikö vain!


Torta langarola - langhelainen kakku

Langhe on maakunta Piemonten alueella ja edustaa mitä luultavimmin sitä kauneinta seutua täällä Alppien varjossa. Langhen viheriät kukkulat ovat kuulut paitsi viineistään, myös hasselpähkinöistään, jotka ovat täysin eri kaliiberia kuin marketeissa myytävät muovipusseihin suljetut valmiiksi kuoritut kivikovat papanat. Kehittelin internetin syövereistä löytämieni ohjeiden pohjalta reseptin sydämet sulattavaan kakkuun, jota valtakunnan miehet ja lapset voivat iltapäivällä hellin käsin perheensä naisille leipaista!

Valmistetaan voidellussa ja jauhotetussa halkaisijaltaan 22cm suuressa kakkuvuoassa. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Kakku ei odota uunia, vaan uuni kakkua!

100 g kuorittuja hasselpähkinöitä jauhettuina
100 g vehnäjauhoja
100 g sokeria
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta (sekoita ne vehnäjauhojen kanssa sekaisin)
2 munaa

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, samalla vatkaten. Laita vatkain syrjään ja etsi käsiisi lasta, nuolija tai vastaava, jolla voit varovasti käännellen sekoittaa sihdatut jauhot taikinaan. Lisää myös hasselpähkinäjauhe. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 20-25 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Puisella tikulla voi tuikata kakun keskelle, varmistaakseen kypsyyden. Jos tikku ei ole märkä, vaan joko puhdas tai kuivien taikinamurusten peitossa, on kakku valmis. Sen pinnalle voi levittää kerroksen Nutellaa, tai oikeaoppisemmin kakun voi tarjoilla lämpimällä zabaionella kuorrutettuna

Zabaione

4 munan keltuaista
80 g sokeria
4 ruokalusikallista marsala-, moscato-, tai portviiniä

Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää viini samalla vatkaten. Siirrä kulho vesihauteen päälle ja jatka vatkaamista 10-15 minuuttia, kunnes vaahto muuttuu samettiseksi. Kaada zabaione kakkupaloille ja tarjoa naiselle!


Päärynä-muropiiras esitti markkinoiden "kevyempää" antia. Tälle aion kehitellä reseptin myöskin ja sitä kokeiltuani kerron varmasti, kuinka kävi. Maistamamme leivos oli törkeän hyvää!


Kauniisti koristeltua suklaapalaa en ole vielä ehtinyt (vai kyennyt) maistaa. Odottelee kaapin kätköissä siis.


Sama suklaati tiskissä.


maanantai 16. marraskuuta 2009

Mexican Chili Chocolate Cinnamon Cake





Marraskuun ruokahaasteen HOTHOTHOT kunniaksi, sekä juuri suoritetun tentin palkkioksi väänsin viikonloppuna pikku kakku kakkusen. Siihen ripottelin chiliä ja myöskin kanelia. Suklainen herkku nautittiin kevyesti vatkatun kermavaahdon ja vadelmakastikkeen kera. Chili antoi kivasti potkua ja maku muistuttikin paljon Fasun ihanaista maya-suklaata. Kaneli sopii suklaan kumppaniksi myös älyttömän hyvin, yleensä lisäänkin sitä esimerkiksi kuuman kaakaon sekaan.


Kakku on todella mehevää sisältä

Reseptin kakkuun nimeltä Mexican Chili Chocolate Cinnamon Cake olin kirjannut vuosia sitten jostakin naistenlehdestä kai, lähdettä en lappuun ollut rustannut tosin. Ihmettelin hieman merkitsemääni 0,9 gramman määrää kaakaojauhetta, sekä myöskin lapussa mainittua piimää yhtenä ainesosana. Olin aina halunnut kokeilla kyseistä reseptiä, mutta mitä ilmeisimmin en ollut koskaan perehtynyt tarkemmin sen ainesosiin.

Jos tämä kakku tulee Meksikosta ja lopputulos tulee olemaan suklainen, niin minulla kasvaa sekä häntä että parta.

Heitin reseptin roskalaariin ja päädyin aina yhtä mainioon paholaisen kakkuun, jonka toki maustoin chilipölyllä ja kanelijauholla. Paholaisen kakun ohje puolestaan on jostakin suklaaleivontakirjasta kopioitu, valitettavasti kirjan nimeä minulla ei ole tiedossa. Tässä ainekset käyttämääni 16cm kakkuvuokaan, sekä ainekset 20cm kakkuvuokaan:

140g / 180g tummaa suklaata
140g / 180g voita
1,5tl / 2tl vaniljasokeria
3 / 4 munaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
110g / 140g hienoa sokeria (jota itse laitoin reilusti enemmän eikä ollut yhtään liikaa!)
50g / 60g rouhittuja manteleita, muuta pähkinää tai vehnäjauhoja
20g / 30g siivilöityjä vehnäjauhoja
veitsenkärjellinen suolaa (jota laitoin kai kaksikin)
kanelia ja chilijauhetta, tai mitä vain maustetta niin halutessaan


Äiti mä söin yhden palan vain!


Näillä main voi myydään söpöissä eri muotoisissa ja -kokoisissa, myös pienenpienissä pakkauksissa, yleensä paperiin käärittynä.


Sulatetaan voi ja suklaa yhdessä, esimerkiksi mikrossa.


Suklaa sulaa lämpimään voihin hieman sekoitellen.


Vatkataan valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisätään hiljalleen vajaa puolet sokerista. Kun kulhoa kallistettaessa vaahto pysyy paikallaan, on se valmista.


Vatkataan toisessa kulhossa keltuaiset lopun sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaamiseen voi käyttää samoja vispaimia, joilla valkuaisetkin oli vatkattu. Keltuaisvaahtoon lisätään suklaa-voiseos varovasti sekoitellen.


Suklaa-keltuaismassaan sihdataan keskenään sekoitetut kuivat aineet, eli vehnäjauhot, vaniljasokeri, hienonnetut pähkinät, suola, chilijauhe ja kaneli. Halutessaan voi pöläyttää hieman leivinjauhetta mukaan myös.


Sekoitellaan jauhot varovasti käännellen. Leveä veitsi tai nuolija sopii työhön hyvin.


Lopuksi sekaan käännellään erittäin varovasti valkuaisvaahto. Työkalu eli veitsi tai muu ujutetaan kulhon reunoja pitkin massan alle, josta se kerta toisensa perään nostellaan ylös.


Tadaa, valmis taikina matkalla jauhottuun tai paperoituun kakkuvuokaan. Vuokani oli 16cm halkaisijaltaan ja tein kolmen munan taikinan. Tavalliseen 20cm vuokaan (tai sydänvuokaan) sopii hyvin 4 munan taikina. En pahemmin pidä korppujauhoisista kakuista, joten vuoraan vuoan leivinpaperilla, jonka liimaan voilla vuoan reunoille kiinni.


Paistoin pientä kakkua noin 165-170-asteisessa (luonteeltaan ärhäkässä) uunissa noin 45-60 minuuttia. Paisto on uunista kiinni, sillä ohjeen mukaan neljän munan kakkua on paistettava 40 minuuttia 190 asteessa. Minun uunissani kakusta tulisi musta kuin lakupekka. Tökkää tikulla kakun keskelle, kun epäilet sen olevan kypsä: jos siihen tarttuu kosteita murusia, se on valmis. Jos tikku on selvästi märkä, jatka paistamista. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, voit peitellä sen leivinpaperilla tai foliolla, sekä ehkä alentaa lämpötilaa.


Valmis kakku ennen koristelua


Chilipalko ja kanelitanko antavat vihjeen kakun sisällöstä.


Chili on vielä hieman kohmeessa.


Kakku oli jumalaista.


Herkkua oli sulateltava. Suuntasimme kaupungille ihailemaan uusia jouluvaloja. Kuvassa piazza San Carlo. Tämän aukion erikoisuus on kuvassa väritetty kahtia jaettu kirkko, joka toisin kuin aukioiden kirkot yleensä, ei dominoi piazzaa. Nämä kirkonpuoliskot ovat samalla korkeudella muiden rakennusten kanssa. Jaa miksikö? Olen oppinut tämän poliittisen maantiedon luennolla, näin tärkeitä asioita täälläpäin funtsitaan: nämä kirkot katsovat kohti kuninkaanlinnaa, joka sijaitsee muutamansadan metrin päässä piazzalta eteenpäin. Eli majesteetti ennen pappisväkeä. Aika metkoja nämä makaroonit.


Sama piazza eri valoilla


Legendaaristen Torinon Hyeenojen kahvila pilkottaa oikealla, toisen keltaisen katulampun kohdalla. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin.


Taikuri Luttusta ei kylmä kylmää. Vaikka aika hyvinhän täällä vielä tarkenee. 

Paljon oli ihmisiä liikkeellä, sillä kauppojen oli ilmoitettu olevan sunnuntaina auki Torinossa ja sen maakunnassa. Meidän keskustan liepeillä sijaitseva katumme tosin uinui autiona, mutta päätimme suunnata keskustaan silmäilemään talvisaapastarjontaa. 30% keskustan liikkeistä olikin auki, eihän täällä mikään mene niinkuin pitäisi. Pällistelimme näyteikkunoita, auki olevissa kenkäkaupoissa kävimme sisällä asti, mutta... minä en löytänyt mitään. Harmistuneena sanoin miehelle: "Miksen ikinä löydä kenkiä täältä Italiasta?". Arvatkaa mitä hän vastasi? No arvatkaa! Hän vastasi näin: "Jaa, luulen ettei italialaiset niin välitä kenkien päälle". 

Oikeasti kansakunta sattuu jakautumaan vahvasti kahtia, joista toinen puoli kylpee mammonassa ja toinen ei. Ensimmäiset haaskaavat ylimääräisensä huoletta merkkiliikkeiden anteihin, täkäläisillä duunareilla taas on hyvin halpa maku. Olen vakuuttunut siitä että meillä Pohjoismaissa on oikeasti todella hyvä kenkätarjonta, jonka hinta ja laatu kohtaavat toisensa.


Paikallistuotteita kaupattiin sunnuntai-iltana.