Fiini päärynä-purjosoppa (sosekeitto)

Aamulla loistavasti menneen talouspolitiikan tentin kunniaksi keittiörintamalla poissaolollaan loistanut bloggaaja palaa hetkeksi ruotuun. Kuulostaa pöhköltä, mutta tämä on minulle juhlaa - napsutella näppäimiä ja antaa ajatusten juosta. Tänään olen palkkioni ansainnut! Kävi nimittäin niin mainiosti, että löysin tämän keskeneräiseksi jääneen postauksen luonnosten joukosta - valokuvatietokonehan odottelee edelleen varaosaansa, taskukameran vallan pursutessa uusia kuvia ladattavaksi. 

Ei siis hullummin, sillä esittelemäni samettinen soppa kantaa raikkaita ja kesäisiä aromeja, tuoden pientä vaihtelua grillikauden keskelle. Erityisen hyvin voisin kuvitella keiton alkuruoaksi riistaruokien edelle - kannattaa laittaa korvan taa ja palauttaa mieleen viimeistään metsästyskauden alettua!

Toisinaan käy niin että älyttömät ideat osoittautuvat niiksi parhaiksi. Kevään tuomassa purjohurmiossa olin ostanut aimo tukun kyseistä vihannesta kotiin ja jotainhan siitä oli toteutettava. Koskapa jääkaapissani nökötti purjojen lisäksi kaksi hyvin kypsää päärynää, syttyi päässäni idealamppu: kaikkien jännittävien - mutta toimiviksi havaittujen - makuyhdistelmien joukosta on varmaankin löydyttävä myös päärynän ja purjon viehkeä liitto. Keittäjä, joka mieluummin oppii toisten virheistä, kuin kärsii itse kokeilujensa katalista seurauksista, suoritti sitten pientä salapoliisityötä internetin syövereissä. Reseptejä löytyi tosiaan joka lähtöön! Useimmat niistä sisältävät perunaa, jotkin myös kurpitsaa, mutta keittokomerostani ei löytynyt kumpaakaan ja siispä päätin testata sosekeittoa näin:

Panin kattilan pohjalle suurehkon kimpaleen voita, jonka annoin sulaa, lisäten sekaan silputun sipulin pienellä liekillä kannen alle kuullottumaan. Leikkasin muutaman purjon varresta sen valkoisemman osan rinkuloiksi ja panin kattilaan muhimaan noin 10 minuutiksi. Kuorin ja paloittelin pari kypsää williams-päärynää, jotka yhdistin pataan. Pyörittelin niitä hetken, nakkasin kanaliemikuution perään ja kaadoin kuumaa vettä päälle. Paketissa sanovat, että yhdestä liemikuutiosta syntyy puoli litraa lientä, mutta yleensä lisään tarvittaessa suolaa ja mausteita vasta sitten, kun keitto on viittä vaille valmista. Soppa saa kiehua puolikin tuntia - ainakin sipuli ja purjot ovat varmasti riittävän pehmeitä. Lopuksi koko hoito pyöräytetään vaikkapa sauvasekoittimella sileäksi ja lisätään sekaan kerma(vaahto)a, suolaa ja pippuria maun mukaan. Tuorejuusto tai vastaava voisi toimia oikein mainiosti myöskin! Pinnalle ripaisin persiljaa koristeeksi.

Arvosana (päivän teeman mukaisesti, jippii!) olisi ehdottomasti täysi kymppi - keitto oli aivan törkeän hyvää ja teemme sitä varmasti uudestaan sitten kun varpaita taas palelee. Vaikka idea ehkä kuulostaakin vähän omituiselta, takaan, että se toimii! Ehkä se on nimenomaan kanaliemi, joka tuo upean kontrastin päärynän makeuteen. 

Eräänä keväisenä iltana käveltiin keskustassa ja pysähdyttiin lipomaan ihania jäätelöitä sellaisen hörhelö-puodin eteen. Näyteikkunansa pursuavat erilaisia pienoismalleja sun muita keräilykohteita. Oli ilahduttavaa bongata kotoisia nimiä näyteikkunassa!

Barbien kokoinen nukke "Il Padrino" oli tarkkaakin tarkempi kopio Marlon Brandon esittämästä versiosta. Kaikkee ne keksii.

Näistäkin oli sitten otettava valokuva, sillä toisin kuin kuvasta saattaa päätellä, nuo kitarat ovat vartta lukuunottamatta tulitikkurasian kokoisia! Ja jokaista pientä yksityiskohtaansa myöten täydellisiä kopioita Hendrixin ja kumppanien kitaroista. Voisikohan niillä myös soittaa? Muistan kuinka päiväkodissa aikoinaan kaverini kertoi, että hänellä oli nukkekodissaan elävä nukke! Joka päivä hän kuvaili minulle, sinisilmäiselle, kuinka se pieni tyttö kävi pöntöllä, söi ruokaa ja "jos sitä pistäisi tikarilla sydämeen niin se kuolisi". Muutaman viikon kuluttua minulle paljastettiin tarinan olevan täyttä puppua - "Menit lankaan!". Mutta sellainen tyttö olisi varmasti ollut iloinen näyteikkunan kitarasta.

"Italian yhdistämisen vallankumouksen" museo Torinon keskustassa. 

Hauskalta näyttävä pikku puu. Kodittomia nukkumassa sen oksien alla.

Keväänvihreä parsakeitto & muna paidassa

Nyt on nautittava keittokeleistä (täällä sataa vettä) ja hämmennettävä soppakauhaa oikein urakalla, sillä kesä se sieltä kiiruhtaa pikemmin kuin arvata saattaa. Kauden keitto valmistuu tottakai keväisistä kasviksista, niistä vihreistä, raikkaista ja puhdistavista. Ensimmäisten kuukausien aikana Italiaan muutettuani kartutin kielitaitoa kaikilla mahdollisilla konsteilla, joista ehkä mieluisin oli paikallisen Kokkisodan, Prova del cuocon, seuraaminen. Jo aiemminkin muistamani kyseisen ohjelman gastronomidinosaurus, Beppe Bigazzi, esitteli eräänä päivänä "maajussien kevätkeiton", jota mielelläni vielä joskus kokeilisin. Siihen laitettiin kaikenlaisia rehuja aina voikukanlehdistä nokkosen nuppuihin ja Beppe selitti maajussien valmistavan tätä elimistöä puhdistavaa keittoa keväisin siksi, että se saa tunkkaisen talven jälkeen olon tuntumaan niin hyvältä. Aikoinaan he eivät tienneet syytä keiton tuomaan hyvään oloon, mutta nykyään voidaan tieteen voimin osoittaa ainesosien terveyttävät vaikutukset. 

Parsakeitto ei ehkä puhdista elimistöä aivan yhtä paljon, mutta se on silti hyvin raikasta ja kuitenkin pehmeän makuista. Reseptin olen poiminut itse Jamien sivulta, jonne eksyin ensimmäistä kertaa ihmetellessäni mitä tehdä tarjouksesta ostetuilla tankoparsoilla. Suosittelen lämpimästi kaikkien sosekeittojen ystäville!

Tankoparsasosekeitto (kahdelle)

300g tuoretta tankoparsaa, josta puumaiset kannat on eliminoitu

puolikas sipuli

puolikas purjo (valkoinen pää on suloisemman makuista)

yksi sellerinvarsi

0,5-1 litraa kanalientä (eli puolikkaan ja kokonaisen liemikuution väliltä)

merisuolaa ja mustapippuria

kaksi tuoretta pientä kananmunaa (omani olivat jättisuuria!)

kaksi siivua ciabatta-leipää tai mitä vain

kaksi nokaretta voita

e.v. oliiviöljyä

Jamie laittaa soppaansa suhteessa vähemmän parsaa, mutta jo tekemälläni tavalla parsan maku oli melko mieto purjon ja sellerin rinnalla. Sanoisin siis, että parsan määrän voi halutessaan huoletta tuplatakin - tai keittää sen lisäksi vaikka pari pientä perunaa!

Sipuli, purjo ja selleri viipaloidaan ja kuullotetaan miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Parsatangoista leikataan nuput irti (laitetaan syrjään odottamaan), tangot pilkotaan ja ne lisätään sipuleiden joukkoon kypsymään. Kaadetaan kanaliemi joukkoon. Pannaan kasariin kansi päälle ja odotellaan 20 minuuttia, tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Sitten kasvikset soseutetaan vaikka sauvasekoittimella, suolataan ja pippuroidaan, pannaan kasari takaisin levylle ja lisätään nuput pataan. Annetaan kypsyä vielä pari minuuttia, kunnes nuput ovat pehmenneet.

20 minuutissa, sopan kypsyessä, ehtii vaikka paahtaa leipäsiivut kuumalla pannulla.

Nuput lisätään pataan.

Muna paidassa valmistuu käden käänteessä: rikotaan munat suoraan kiehuvaan veteen, jossa valkuainen kääriytyy itsestään keltuaisen ympärille ja siten viimeksimainittu säilyy juoksevana. Pari minuuttia riittää. Mölleröt nostetaan vedestä lusikalla ja ne pannaan hetkeksi lautaselle, jossa niiden ylle sipaistaan nokare voita.

Valmiit mölleröt

Kasataan annokset: Kauhotaan soppa kulhoon tai mukiin ja nostetaan paahdettu leipäsiivu päälle. Sen ylle asetellaan muna, jonka kylkeen tuikataan veitsellä - siten keltuainen juoksee ihanasti soppaan. Lurautetaan nauha oliiviöljyä komeuden päälle, sekä ripaistaan myös hieman suolaa ja pippuria.

Nam, hyvää oli!

Samettikeitto perunalla, kesäkurpitsalla ja basilikalla

Keitto raikas kuin aamukaste! Tämä soppa on myös näppärä valmistaa ja varsin herkullista lusikoitavaa!

Silputaan pienehkö sipuli ja kuullotetaan silppua hetki oliiviöljyssä. Lisätään pannulle puolisen kiloa pestyä ja kuutioitua kesäkurpitsaa, sekä neljänneskilo kuorittua ja kuutioitua perunaa. Lisätään vettä siten, että kasvikset peittyvät. Keitellään, kunnes kypsyvät. Sen jälkeen kasvikset pyöräytetään tehosekoittimessa yhdessä muutaman basilikanlehden kanssa. Minttukin sopii mainiosti soppaa maustamaan. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Sauvasekoittimella tulisi varmaan vieläkin samettisempaa! Keittoon voi halutessaan lisätä jogurttia, kermaa taikka tuorejuustoa. 

Paras pasta perunoilla ja basilikalla

Kun sunnuntaiaamuna ulkoa kantautuu kesän ääniä, ei millään viitsi nukkua pitkään. Yläkerran ukolla on parveke täynnä lintuhäkkejä ja tipuset menevät keväästä ihan sekaisin. Ihana viserrys kuuluu yötä päivää! Lisäksi auringon voi jotenkin kuulla korvin, eikö vain? Noh, juuri heränneenä valmiina vastaanottamaan kesän suloisuus kaikilla aisteillani, tepastelin kadun puoleiselle ikkunalle ja leväytin ne auki: mitä korviini kantautuikaan? Legendaarisen calabrialaisnaapurimme ääni (josta ei voi erehtyä) kiljumassa "Huo*an pojat!!" ;) Että hyvää huomenta vaan!

Tulin tietokoneelle laittamaan valokuvia järjestykseen ja löysin nämä arkistojen uumenista. Tätä ohjetta ei kannata ohittaa!

Pikkupastaa herne-porkkanakreemissä

200 g pienikokoista pastaa

saman verran herneitä

pari porkkanaa

peruna tai pari

puolikas salottisipuli pilkottuna (tai valkosipulinkynsi + pala sipulia)

nippu basilikaa

e.v. oliiviöljyä

1/2 litraa kasvislientä

suolaa ja pippuria

Kuullota öljyssä sipulia, lisää pannulle pilkotut perunat ja porkkanat. Käristä hetki ja lisää myös puolet herneistä, muutama basilikanlehti ja kasvisliemi. Keittele kasaan. Aikaa voi kulua puolisenkin tuntia.

Keitetyt kasvikset pyöräytetään tehosekoittimessa tai survotaan sauvasekoittimella.

Maustetaan suolalla, pippurilla, sekä lopuilla herneillä ja basilikalla. Keitetään pasta 'al denteksi' suolatussa vedessä ja lisätään soosin sekaan. Mmm.. buonissimo appetito!

Optikon tyttären taivaallinen linssisoppa

Varoitus! Tämä on niin ihanaa, että saattaa viedä kielen mennessään!

Linssit ovat maukkaita, erittäin ravitsevia ja äärimmäisen edullisia. Kuvittelin pitkään liotettavien kuivavihannesten olevan hankalia valmistaa - kuinka väärässä olinkaan! Siellä padassahan ne muhii ihan itsekseen: niitä ei tarvitse ei kuoria eikä pilkkoa, eikä liioin hämmennellä. Tämä soppa on parasta, mitä olen onnistunut linsseistä keittämään! Chili tuo potkua, tomaatti aromia ja parmesaani pyöreyttä. Ei kun litkimään!

Ainekset:

1-2 dl linssejä

perunaa

porkkanaa

muitakin kasviksia maun mukaan

tomaattipyreetä

tomaattimurskaa tai -sosetta

sipulia

valkosipulia

chilipaprikaa

desin verran valkoviiniä

liemikuutio

parmesaania

oliiviöljyä

kurkumaa tai muita mausteita maun mukaan

persiljasilppua

Jauha tehosekoittimessa pari senttiä tulista chilipaprikaa, valkosipulinkynsi, sipulinpala, pätkä porkkanaa ja toinen varsiselleriä. Kuullota silppua kasarinpohjalla tilkassa oliiviöljyä. Lisää lusikallinen tomaattipyreetä ja yön yli liotetut (vihreät) linssit. Käristä hetki. Lisää valkoviini ja anna alkoholin haihtua - nenä pois sieltä pannulta! Siirrä seos kattilaan, lisää riittävästi vettä, tomaattimurska tai -sose, sekä liemikuutio. Ripaus kurkumaa sopii myös hyvin mukaan. Käytössäni on painekattila, joten 15 minuuttia riittää kypsentämään linssit. Riippuu tietysti linsseistä.

Paista tai hauduta sitten kasarissa kuutioitu peruna, porkkana ja vaikka muitakin vihanneksia maun mukaan. Parsa ja kukkakaali ovat mainioita kasviksia tähän soppaan. Älä anna kypsyä kovin pehmeiksi. Yhdistä kasvikset ja linssiliemi, lisää myös persiljasilppu. Niin, tietysti kasvikset voi myös keittää linssien kanssa, mutta täällä päin peruna on "perunaa": eri lajikkeista ei ole tietoakaan ja usein potut sattuvat olemaan hyvinkin jauhoista sorttia, jotka muussautuvat keitettäessä. Raasta valmiin sopan sekaan parmesaania, ja tarjoillessa lorauta vielä tilkka oliiviöljyä pintaan huumaavaa aromia tuomaan.

Oikein hyvää ruokahalua!

Kasvishernekeitto krutongeilla

Keväisempi versio hernerokasta, joka tuo veden kielelle ja saa hyvälle mielelle! Keitin sen pääosin hernepussin kylkeen painetun ohjeen mukaan, mutta lihan tilalle lisäsin porkkanaa, sipulia ja varsiselleriä pikku kuutioina. Meidän jääkaapistamme kun ei löydy Turun sinappia, niin sekoitin yhteen lusikallisen Dijon-sinappia ja toisen tummaa siirappia. Liuotin tahnan rokkaan ja oli muuten tosi hyvää! Raaputin keittoon myös hieman muskottipähkinää. Tämä versio on hieman perusrokkaa laimeampi, mutta oikein maukasta ja hyvin vuodenaikaan sopivaa!