tiistai 18. elokuuta 2009

Paulan perunarieskaa ja lomamuisteloita Suomesta




Lomalainen kotiin saapui ja kaulin kädestä kirjaksi vaihtui! Arki Saapasmaan kamaralla on koittanut jo hyvän aikaa sitten, aika vaan on aina kortilla, oli loma tai ei. Euroopan tällä laidalla kesä ei vaan ota hiipuakseen ja lämpötilat ovatkin sen mukaiset - päivästä toiseen. Onhan toki kesästä nautittava, kun sitä kerrankin piisaa, mutta että 35 astetta lähes yötä päivää..! Sateita odotellessa muistelen saunantuoksuista kesälomaani Suomessa, kummitädin mainion perunarieskareseptin sävyttämänä.



Kokeilin moisien lättysten leipomista ensimmäistä kertaa elämässäni ja täytyy myöntää, ettei urakka ollut lainkaan niin simppeli kuin miltä vaikutti. Tämän ohjeen mukaan taikinaan ei laiteta lainkaan kananmunaa eikä välttämättä myöskään ohrajauhoja - toisin kuin monet reseptit neuvovat. Taikinan pohjana toimii vanha perunamuusi, jota notkistetaan maidolla, maustetaan reiluhkosti suolalla ja kiinteytetään vehnäjauhoilla. On kuulemma tärkeää käyttää vanhoista potuista väännettyä muusia, jottei taikinasta tulisi turhan venyvää. Meidän taloudestamme sattui leipomishetkellä löytymään yllin kyllin uutta perunaa, joten päätin valmistaa muusin niistä. Virhe! Alla oleva kuva osoittaa neuvon varsin hyödylliseksi:



Kuva esittää "muusiani", joka minun oli valmistattava sauvasekoittimen apuun turvautuen.. plääh. Lopputulos oli kuin tapettiliisteriä, vaan päätin siitä huolimatta valmistaa lettuja koko 10 litran taikinamäärästä! Noudatin ohjetta niin tunnollisesti, että lisäsin muusiin reippaasti maitoa - vähempi olisi riittänyt, sillä taikinasta tuli aivan liian löysää. Johtui kai uusien perunoiden erilaisesta koostumuksesta. Periaatteessa taikinan olisi kai oltava taputeltavaa. Itse käytin apuna muovikauhaa, jolla levitin massan pitkin peltiä. Päälle ripottelin aimo kasan vehnäjauhoja, taputtelin käsillä ja pistelin haarukalla. Uuni on lämmitettävä kuumaksi, mutta leipurin mieltymysten ja uunin ominaisuuksien mukaan: kaikki lämpötilat 200 ja 300 asteen väliltä käyvät mainiosti, kokeilemalla se selviää! Lopputulos oli mahdottoman maukas liisteritaikinasta huolimatta, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Rieskojen pyörittelyyn perehtyneet: neuvoja saa toki antaa! Alla kuvasarja rieskojen tehtailusta:








Voilá!


Sipaisu voita päälle ja ei kun nauttimaan, vaikka Pohjolan kaunista auringonlaskua ihaillen!




perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kesäisen ruokahaasteen voittaja on ratkennut!




Kilpa oli tiukka, sillä eniten ääniä keränneet Kreolilainen grilliannos ja Vaniljainen kirsikkapiirakka jakoivat kärkipaikan tasapistein - molemmat keräsivät 22% annetuista äänistä. Suomen suvessa vieraileva Sitruunainen odotteli eilisen reissun väsyttämää pikkuveljeä jalkeille onnettaren (tai onni-äijän) roolia hoitamaan. 



Kahdeksankesäinen kätönen kurkotti arvontamaljaan...


...ja nosti sieltä lappusen, joka ilmoitti vuoden 2009 kesä-heinäkuun ruokahaasteen voittajan olevan...


...Vaniljainen kirsikkapiirakka Herkku ja Koukku -blogin toteuttamana! Suuret onnentoivotukset Keittiöstä Piemonten sydämessä, sekä kiitokset pikkuveljelle korvaamattomasta avusta! Erityiskiitos kuuluu kaikille haasteeseen osallistuneille, sekä jazzaavia ruokalajeja äänestäneille! KIITOS! 



perjantai 24. heinäkuuta 2009

Ja ei kun äänestämään!



Kesä-heinäkuun ruokahaaste on kerännyt neljätoista osallistujaa, joiden jazzaamia herkkuja saa äänestää IHAN JOKAINEN sivuilla vieraileva 30.7.2009 klo 24:00 asti. Voittaja julistetaan 31.7.2009. Tässä haastereseptit osallistumisjärjestyksessä:


Bird's Nest (Äijäruokaa)


Kreolilainen grilliannos (Pata & Kattila)

Jazzahtava kanapata (Tuulentupa)

Täytetty jazzleipä (Pastanjauhantaa)

Kasvis Muffuletta (Vegemisiä)

Törkyinen jatsiriisi (Kulinaarimuruja)

Kallioimarrekossu (Sillä sipuli)

Vaniljainen kirsikkapiirakka (Herkku ja Koukku)

Kurkkukulho (Lounaslaatikko)

Maissi-bataattikeitto (Anzkun kauha)

Fuusiogumbo (Ketun keittiössä)

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Valokuvamaratoni - kohteena Genova





Rasti seinään: kaksi vuotta se vei, mutta nyt se merenranta on nähty! Lauantaina matkasimme Genovaan asti (170km, herranjestas) tapaamaan Abruzzon-mummoa. Hän on siellä evakossa tyttärensä luona. Mummonkin näin ensimmäistä kertaa ja jännitin jo etukäteen: "Puhuukohan hän vahvasti murteella? En kyllä varmasti ymmärrä mitään!". Kyllä oli herttainen mummeli, kuin pieni lintu, varpunen. Kohdatessamme ojensin hänelle käteni, kerroin nimeni ja sanoin, että on ilo tavata. Ja sitten: tajusin, etten ollut muistanut kysyä, onko minun annettava poskisuukkoja vai ei! Siinä se heikkojalkainen mummo jökötti tuolissaan, katsoi vain ja hymyili. Päätin antaa suukkojen olla. 

Onneksi minulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia ymmärtää murretta, hän puheli pehmeästi ja hitaasti lausuen (vanhuuttaan kai ei jaksanut vouhkata niin kuin abruzzolaiset yleensä). Mummo seuraa jalkapalloa ja politiikkaa - minut jaksaa aina yllättää, kun tapaan vanhempia rouvia jotka sujuvasti juttelevat joukkueista, niiden pelaajista ja menneistä kisoista. (Itse kuulun siihen ryhmään, joiden mielestä pallo on vain pallo). Meidät jätettiin mummon kanssa jopa kaksin, kaikki muut vain katosivat ympäriltä! Siitäkin selvittiin mainiosti. Täytyy vielä kertoa, että hyvästellessä tuikkasin ne pusut poskiin. Jälkeenpäin käytännöstä kysyessäni minulle sanottiin että "Mitäs sinä murehdit, teet vain niin kuin itsestäsi tuntuu!". En siis edelleenkään tiedä, olisiko ne moiskut kuulunut antaa vai ei!


Genovan asema - tai yksi niistä.

Suuren joen levyinen sadevesiränni halkoo kaupunkia. Vettä ei ollut pisaraakaan.


Tädin parvekkeelta napattu kuva. Nuo harmaat puskat ovat oliivipuita.


Tädin toiselta partsilta näkee kattoja.


Genovassakin on vähän pylväskäytäviä - tämä kuva on Via XX Settembren varrelta.


Ainoa puhtoinen maisema, joka tuli vastaan kaupungin keskustassa. Pidän kuvan väreistä.


Siellä se välkkyy: minun sininen, suolainen mereni!


Sillit suolassa. Olisin kyllä pulikoinut mieluummin tuolla kameran toisella puolen kuin tepastellut hikisissä vaatteissa kuumalla kadulla.


Tuollakaan ei olisi ollut yhtään hassumpaa, keinua laineilla, merituuli kasvoilla.


Näkymä terassiltani! Uskoo ken tahtoo...


Tuolla se minun terassini häämöttää...


Nätti tölli. Huomaa romanttinen käytäväparveke!


Merellistä Genovaa: palmuja ja skoottereita.


Oikealla näkyy talkkarin mökki, kukkulalla nököttää isäntäväen asumus.


Tässä talossa kivat värit! Genovassa ikkunaluukut eroavat torinolaisista korkeista.


Täälläkin hallitaan parkkeeraamisen jalo taito.


Jaloakin jalompi taito!


Talojen välissä pilkistää... kuka tietää, mikä tuo on?



keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Salaattikooste



Nötkötti (naudanlihaa hyytelössä) hyppäsi herkulliseen salaattiin, jossa myös grillattua kesäkurpitsaa, basilikaa ja tomaattilohkoja. Maustetaan suolalla, balsamicolla ja oliiviöljyllä.


Lähikuva samasta saltsusta.


Tämä on miehen käsialaa: höyrytettyä parsaa, vihreitä papuja, sekä paistettua kesäkurpitsaa ja herkkusieniä, tomaattia, parmesaanilastuja ja nötköttiä. Lehtisalaattiakin on laitettu mukaan mausteeksi tahi koristeeksi. Oikein maukasta!


Murustin uunilohen salaattini sekaan. Joukossa keitettyjä porkkanoita, kevyesti paistettuja kesäkurpitsasiivuja, tomaattia ja salaattia. Maustetaan sitruunalla, suolalla ja oliiviöljyllä.


Paistettu paprika on sitten ihanaa broilerisalaatin seassa. Mukana myös paistettua herkkusientä ja kesäkurpitsaa, kapriksia, kevätsipulia, tomaattiakin muistaakseni, sekä lehtisalaattia. Miehen tekosia taas..!


Tämä salaatti koostuu kesäkurpitsankukkamunakkaasta, viipaloidusta fenkolista, maissista, tonnarista, kapriksista, tomaatista ja salaatista.



Pyöräilykaista Italian malliin