Sydämellistä nauhapastaa (taas) ja laajahko ympäristökatsaus

Jos kerrankin aloittaisin postauksen jollakin muulla kuin ruokakuvalla. Illansuussa kävimme näyttämässä fillareita puistotielle ja sattui silmääni tämä kaunis valo. Täällä on vielä melkoisen lämmintä ja pikkukärpäsiä pörräilee parvikaupalla puiston kätköissä. Hirrrveässä vauhdissa niitä saa sitten syljeksiä suusta ja minun silmäni etenkin ovat kuin magneetit niille pörriäisille. Tänään kärpäspaperisilmäni taas muutaman saikin pyydystettyä ja yksi niistä kirveli aivan valtavasti, mutta vaikutti lopulta kadonneen kuin tuhka tuuleen. Ei kuulemma näkynyt mitään, ei. Äsken mietin että vieläkö silputtu sipuli leijuu ilmassa kun ihan samalla lailla simmua kirveli. Tuik, raotin alaluomea ja siellähän se kärpäsen raato mötkötti, melkein kokonaisena, reilut kuusi tuntia luomen alla muhineena. Mukavaa. Kenellä vielä on nälkä? Muuten, ensi kerralla diivan elkein arskat päässä baanalle!

PAPPARDELLEJA TOMAATTI-ROSMARIINIKASTIKKEESSA TARJOILLUIN KANANMAKSOIN JA SYDÄMIN

 

Ulkoilun jälkeen oli tietysti aivan kaamea nälkä ja toinen meistä joka en ollut minä ilmaisi haluavansa huolehtia illan ruokahuollosta. Minut istutettiin tuolille ja joka kerralla kun hieman nostin takalistoani, kuului lieden tienoilta tiukka "Äääp!".

Mikäs siinä tuolilla nököttäessä, rennosta sammakkoperspektiivistä moisia maisemia ihaillessa ja lukuhommilla liiaksi rasitettuja aivoja lepuuttaessa. Nuuhkin yrttien huumaavaa tuoksua, joka ilmassa leijaili ja aina kokkikolmosen silmän välttäessä syöksyin zoomailemaan padalle päin.

Aloitetaan kuullottamalla sipulisilppua oliiviöljyssä, lisätään pätkä chilipaprikaa ja pienityt kananmaksat. Sydämet ovat pakostakin valinnaisia, sillä pienimuotoisen internettutkimuksen perusteella oletan niitä myytäneen Suomenmaalla vain pakasteena koiranmuonaksi. Ovat kuitenkin oikein maukkaita, ne viipaloitiin maksojen tavoin. Määrät ovat "sillai sopivasti". Lisätään pataan myös muutama laakerinlehti ja rosmariininoksa. Ruskistetaan lihat, ruikataan lasillinen punaviiniä niskaan ja paistetaan muutaman minuutin ajan. 

Siirretään sitten tavarat pois pannulta, lautaselle odottamaan. Tyhjennetään purnukka tomaattisosetta tyhjälle pannulle, nakataan sekaan maksojen kanssa paistetut yrtit ja keitellään sopivasti kasaan. Lopuksi kipataan maksat valmiiseen soosiin. Näin tehtiin siksi, etteivät maksat kypsyisi liikaa, jolloin se eivät enää ole mureita, vaan sitkeähköjä.

Keitetään mieleinen pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Leveä nauhapasta oli oikein herkullinen valinta, mutta myös suurikokoinen lysyt pasta ajaa asian.

Nautitaan kynttilänvalossa hyvällä ruokahalulla. Lopputulos oli sanoinkuvaamattoman herkullinen, suosittelen oikein sydämellä! Tässä vielä vähän maisemakuvia viimeisiltä ajoilta:

Lauantaiaamuna olimme oikein reippaita ja kipaisimme puistoon ihailemaan lokakuista aamuaurinkoa.

Muitakin oli liikkeellä, tepastelemassa Valentinon linnan juurella. Linnassa muuten on arkkitehtuurin tiedekunta tai osasto tai mikälie. Mahtavat puitteet, eikö?

Varmaan koko laakson ainoa puu, joka oli saanut ruskan värit ylleen. Kuva otettu tänään.

Sarjassamme "hei haloo?!" Asvaltointipuuhat olivat jääneet vähän kesken...

...vai mitä luulet?

Kumman ottais: vihreen joen vai ruskeen joen?

Sitruunainen on tässä kohtaa sanaton.

Tyttö näki sillalta kuinka pashaa, vesi oli alhaalla jossakii-in..

Torinoa ympäröivät Alpitpa ovatkin saaneet lumivaipan ylleen!

Vuoret taustalla siintää.. 

P.s. Minulle on heitetty kahdelta taholta sellainen haaste, jonka mukaan olisi kerrottava sen seitsemän jutskaa itsestäni... Mutta en tiedä mitä kertoa, oliskos toiveita jommallakummalla lukijallani? (Sitemeter rekisteröi eilisen kävijamääräksi peräti 2!). En kerro varmana en yhtään mitään ennen kuin heitetään seitsemän kysymystä tähän kommenttilootaan än yy tee nyt!  

Kaunottaren ja Kulkurin lihapullaspaghetti - ja vähän Kummisedän myös

Oi mikä yö - ja oi voi mitkä mätöt! Tuo italoamerikkalaisten tietääkseni ainakin kahteen elokuvahistorian helmeen ujuttama herkku valmistui ensimmäistä kertaa keittiössämme, erinomaisella menestyksellä myös! Maltoin kerrankin seurata tarkkaavaisesti reseptiä, joka on poimittu giallozafferanon sivuilta. Muokkasin tarinaa ainoastaan punaviinin verran, sekä vahingossa mukaan livahtaneen yhden ylimääräisen valkosipulinkynnen osalta, löyhkistä vaan. Rrrakastan valkosipulia! Ja tästä illasta lähtien jumaloin myös pehmoisia lihapullia, joita ei paisteta koviksi lainkaan: ne nakellaan raakoina tomaattikastikkeeseen porisemaan. Anelen polvillani, hyvät lukijat: tätä reseptiä on jokaisen herkkusuun kokeiltava ainakin kerran elämänsä aikana! Ja kasvissyöjille vaihtoehtoja on tarjolla pilvin pimein: jauhelihan voi korvata vaikka millä aina munakoisosta herneisiin! Kyseisellä aterialla osallistun kuukauden ruokahaasteeseen, jonka tällä erää järjestää blogi nimeltä Herkku & Koukku. Äänestys on käynnissä kuun loppuun asti TÄÄLLÄ, kyseiseltä sivulta löytyy koko joukko toinen toistaan herkullisempia leffaruokia - käy kurkkaamassa! Kulinaarimuruja-blogista sivun vasemmasta laidasta (scrollaa alaspäin) löytyy koko ruokahaastehistorian voittajalista!

Illallinen niin kokattiin kuin nautittiinkin Kaunottaren ja Kulkurin hengessä. Voisin lyödä vaikka vetoa, että lopputulos olisi kelvannut myös Tonylle ja Joelle. Samainen ruokalaji esiintyy ilmeisesti myös Kummisedässä, taikka ainakin trilogian jonkin osan käsikirjoituksessa? Lapsi ei vielä ole päässyt piirrettyjä pidemmälle, vanhemmat ja viisaammat voivat sitten oikaista. Kyseinen keskustelunpätkä joka tapauksessa innoitti lisäämään punaviiniä soosiin, sokerin tosin jätin sikseen, samoin kuin myös makkarat ja tomaattipyreen. Clemenza Mikeylle:

"Heh, come over here, kid, learn something. You never know, you might have to cook for 20 guys someday. You see, you start out with a little bit of oil. Then you fry some garlic. Then you throw in some tomatoes, tomato paste, you fry it; ya make sure it doesn't stick. You get it to a boil; you shove in all your sausage and your meatballs; heh…? And a little bit o' wine. An' a little bit o' sugar, and that's my trick." 

JÄRKYTTÄVÄN HYVÄT LIHAPULLAT JA TOMAATTISOOSI

Seuraavassa ainekset puolelle Little Italylle, itse puolitin määrän meille kahdelle ja puolet jäi vielä yli:

500g jauhelihaa

100g vanhaa maalaisleipää

50g parmesaania

50g pecorinoa

3 kananmunaa

muskottipähkinää

suolaa ja pippuria

kolme ruokalusikallista persiljasilppua

kolme valkosipulinkynttä

runsas kourallinen tuoretta basilikaa

oliiviöljyä reilu luraus

litra tomaattisosetta tai murskaa

Silppua yksi valkosipulinkynsi, möyhennä leivänkanttu vaikka tehosekoittimessa ja sekoita ne yhteen persiljan, juustoraasteiden, munien ja raastetun muskottipähkinän kera. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa vaikka korppujauhoja, jotta taikinasta tulisi riittävän kiinteää. "Pehmitetty muovailuvaha" voisi lähennellä sopivaa koostumusta:

Kun taikina on levännyt viileässä ainakin tunnin verran (maut tasoittuvat), voidaan leipominen aloittaa: Ota työpöydälle laakea lautanen ja kylmää vettä sisältävä kippo. Kasta kipossa kätöset aina pullanpyörittelyn lomassa, niin on helpompaa. Nostele pallot lautaselle:

Lihapullat odottelevat hetken aikaa, pannaanpa sitten soosi aluilleen...

Puolita kaksi valkosipulinkynttä ja kuullota niitä mahdollisimman laakealla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää sitten tomaattisoosi. Oma soosini oli "appiukon" kasvimaalla kasvanutta ja järkyttävän hyvää, upean väristäkin vielä. (Tähän anoppi kiljahtaisi: "Ei tomaattisoosi kasva kasvimaalla, sen olen keittänyt ja pullottanut MINÄ!"). Hyvää työtä, hyvää työtä. Jahka soosi kiehuu (sitä voi hieman vedellä laimentaa), nakellaan pannulle yksi kerrallaan varovasti lihapullat. Niitä ei saa keittää kylki kyljessä, muuten ovat vaarassa muhjaantua.

And a little bit o' wine.

Keitetään soosia puolisen tuntia, viisi minuuttia ennen pastan kypsymistä lisätään basilika kastikkeeseen, sitten spaghetti, joka al dentenä vipataan pannulle, sekoitetaan ja mätetään lautasille. Annostelun on tapahduttava periameriikkalaiseen (vai ehkä italialaiseen) tyyliin a la rekkamies! Silleen ettei pöydästä jaksa ylös nousta!

Jösses että oli herkullista, nälkä tässä katsellessa tekee paluutaan.

Romanttinen kattaus Kaunottaren ja Kulkurin malliin.

Täydellinen kurpitsapasta

Kaikista tärkein ensin: Virtuaalirutistusten kera hurjasti onnea pikkusiskolle, joka tänään täyttää 12 vuotta!!! 

Sitten päivän reseptiin: kurpitsapasta. Tällaista meillä on nyt muutamaan kertaan väännetty ja maku on aina yhtä ihana. Viime syksyinen hitti oli kurpitsa-sinihomejuustorisotto, tänä vuonna kurpitsa jyrää pastan kumppanina. Makuyhdistelmä on aivan loistava, sillä siinä yhdistyy kurpitsan hedelmällisen runsas aromi ja savukinkun suolaisuus, sekä lisäksi oman säväyksensä mukaan tuovat makunystyröitä kutkuttava salvia ja paahdetut pinjansiemenet. Koko komeuden voi hyvinkin maustaa pisaralla balsamiviinietikkaa ja kunnon rouhaisulla mustapippuria, mieleistään kypsytettyä juustoraastetta unohtamatta.

Ainekset kahdelle nälkäiselle:

400g kurpitsaa

200-250g pastaa: rigatoni, penne, fusilli, caserecce, tms. 

puoli lasia valkkaria

pieni sipuli

rosmariinia tai salviaa maun mukaan, sekä timjamia jos tykkää

50g savupekonia, ilmakuivattua kinkkua tai muuta voimakasmakuista lihaa niin halutessaan

suolaa ja pippuria (tai kasvislientä)

oliiviöljyä ja nokare voita

hyppysellinen paahdettuja pinjansiemeniä

voimakasaromista juustoa raasteeksi, esim parmesaani

Silputaan sipuli ja kuullotetaan sitä pannulla oliiviöljyssä, jossa halutessaan voi aluksi hetken ajan lämmittää rosmariinia tai salviaa makua tuomaan. Poista sitten yrtti. Puolet kurpitsasta kuutioidaan ja vipataan samalle pannulle sipulin kanssa. Kaadetaan ylle puolisen lasillista valkoviiniä, jonka annetaan haihtua kuumassa lämmössä. Alennetaan lämpötilaa ja lisätään lasillinen vettä (sekä suolaa ja pippuria) tai kasvislientä. Keitetään vajaa varttitunnin verran, jotta kurpitsa kypsyy. Rullataan sitten tehosekoittimessa soosiksi. Jos lopputulos on liian paksu, lisätään vielä hieman vettä. Aika paksu saa ollakin, mutta notkea.

Loput kurpitsasta silpaistaan lastuiksi tai tikuiksi, joita sitten ruskistetaan pannulla nokareessa voita ja tilkassa oliiviöljyä, kanssa rosmariinin tai salvian. Hetken päästä lisätään kuutioitu pekoni tai vastaava, halutessaan myös tuoretta timjamia ja maun mukaan suolaa. Keitetään pasta, sekoitetaan kaikki keskenään, lastataan lautasille, koristellaan paahdetuilla pinjansiemenillä, maustetaan aromikkaalla juustoraasteella ja nautitaan! Resepti on poimittu Chefblogista.

Ja sitten illan viihdeuutisiin. Kuka haluaa kuulla kolmannen osan edellisen postauksen kommenttilaatikossa aletusta jatkokertomuksesta siitä, kun eräänä kauniina aamuna kaasulla toimiva vedenlämmitin meni rikki? Niin jotta viikonlopun yli ollaan ilman lämmintä vettä, ikävä kyllä hyinen loppusyksy se on saapunut tännekin ja lämmitykselle olisi käyttöä myös. Äsken luennolta kotiuduttuani kävin kokemassa avantouintia eli -kastautumista muistuttavan puhdistautumiselämyksen jäisen suihkun alla kylmässä kämpässä. Sisulla siitä selviää! Vaan eilen oli kyllä oikeasti superhauskaa, kun piti tukka pestä ja vähän muutenkin puhdistautua. Haluatteko nähdä kuvia? Ihan totta olen niin hullu, että talletan moisiakin muistoja valokuviksi ja samalla lataamisella ajattelin ne tänne liittää:

Vesi kattiloissa lämpenee. Onneksi oli kolme isoa, joskus on tullut mietittyä että mitä näilläkin oikein tekee..

Tadaa: kivikauden suihku! Mieheni muisti tarkkaavaisesti Kivisissä ja Sorasissa esiintyneen elefanttisuihkun, vaan missä meidän ronsu? Oli ihan hillittömän hauskaa, kun jääkylmässä kylppärissä tuli tuutin täydeltä höyryävän kuumaa vettä niskaan: toimimme toisillemme suihkuina suihkuverhon kuivalla puolella tuolilla seisten ja suihkuverhon yli vettä loiskien. Ihan kuin saunassa olisi ollut, mahtavaa!!! Tänä iltana revisio, lähdenkin tästä vettä keittämään, tsau!

Uusi ihana keltainen suihku!

Sinisimpukkaspaghetti

Ei olla käyty kalassa eikä edes kalakaupassa (ne harvat Torinossa tulee kierrettyä kaukaa, sillä ohi kulkiessani löyhkä ulottuu aina kadulle asti), vaan Carrefourin tarjouslaarilla vaan. Kyseisessä ransumaalaisessa supermarketketjussa on sitä jotain, sellaista kotoisaa prisma-meininkiä: helppoa ja nopeaa, huokeaa ja aina tuoretta. Suomessa surraan kivijalkakauppojen katoamista, mutta täytyy sanoa että s-marketeissakin on puolensa. (Huom. seuraa yleistä valitusta - resepti löytyy alempaa!) On pidemmän päälle rassaavaa jos epäluotettavasta laadusta huolimatta hinnat ovat turkasen korkealla ja jokaisen elintarvikkeen eteen on jonotettava mummojen seassa hyvin pitkä tovi. Terveisiä kivikaudelta, täällä vielä kukoistavat leipä-, liha-, maito-, vihannes-, kala-, lammas-, jäätelö-, pasta-, hedelmä-, viini-, kana-, suklaa-, saippua-, ym. erikoiskaupat. Kotiäitien ja paappojen on sitten mukava sosialisoida aamuyhdeksästä aina lounasaikaan saakka erilaisten puotien jonoissa seisoskellessaan. Toinen asia mitä e-i  v-o-i käsittää, on laskujen maksu. Herranpieksut, että voi olla tuskaista mokoma touhu. Ymmärtäähän sen tietyissä olosuhteissa, mutta että kehittyneeksi katsotussa länsimaassa, Euroopan Unionissa.. Postissa voi maksaa, jos katsoo olevansa riittävän varoissaan tukeakseen Italian varastelevaa postilaitosta euron käsittelymaksuilla per lasku. Vähintään puolen tunnin jonotuksen jälkeen (kellonajasta tahi viikonpäivästä huolimatta) tiskillä kuluu toiset uskomattoman paljon aikaa lippulappusten leimailemisessa sunmuussa. Mutta on pidettävä kiirettä: posti sulkee ovensa kello 14. Vaihtoehtoisesti esimerkiksi sähkölaskun voi maksaa sähköyhtiön virastorakennuksensa yhteyteen sijoitetuilla sähkölaskunmaksuautomaateilla, ilman käsittelykuluja. Muutaman kilometrin sinne jaksaa euron vuoksi pyöräilläkin. Mitäs muuta vielä keksis valittaa? No niiden iki-ihanien kivijalkakauppojen aukioloajat on vielä mainittava, nyt kun pääsin vauhtiin. Eikö armaamme Euroopan Unioni voisi millään säätää myös niitä koskevaa direktiiviä, jonka ansiosta arjen pyörittäminen eri jäsenmaissa voisi olla yhtäläisen vaivatonta? Miltä kuulostaa maanantai, jolloin aamupäivän ajan 99% liikkeistä pysyy kiinni? Aamupäivää seuraa lounastauko, joka päättyy kello 15:30. Silloin kaupat avaavat ovensa 19:30 asti. Tiistaina kaikki toimii normaalisti, eli kello 12:30-15:30 lounastauon ajan puljut sulkevat ovensa. Paitsi naapurin kauppa, joka on tiistai-iltapäivän (12:30 eteenpäin) suljettu. Keskiviikkona on pikkulauantai, joten iltapäivän ajan ainakin puolet kaupungin puljuista panee lapun luukulle: alkaen 12:30. Joskus pikku päässäni päivät menevät vallan sekaisin (käynee itse kullekin) ja usein keskiviikkona suunnittelen ostavani vesipakin iltapäivällä... kunnes tajuan, että on keskiviikko! Lähikauppa rokottaa 50 senttiä litran vesipullosta, maksaisitko itse? Ja muut alueen kaupat ovat tietysti kiinni: kaikki viisi! Jokaisena viikonpäivänä joku putiikki sulkee ovensa joko aamu-tai iltapäivän ajaksi ja kun siihen lisää kolmen tunnin lounastauot ja sunnuntaisen kaupungin totaalisen sammumisen, ei jaksa enää tippaakaan harmittaa KUNNON markettien esteettiset ja kyltyraaliset muttapuolet. Jaksoikohan kukaan tänne asti? Riittää rutinat, lähdetään syömään!

SINISIMPUKKAPASTA kahdelle pääruoaksi (alkuruokana määrät voi puolittaa):

250g spaghetti- tai linguine-pastaa

1 kg kokonaisia sinisimpukoita

lasillinen valkkaria

valkosipulinkynsi

chilipaprikan pätkä 

oliiviöljyä

suolaa

Kuumenna pannulla tilkassa oliiviöljyä litistetty valkosipulinkynsi tai pari, lisää puhdistetut kokonaiset sinisimpukat, kunnon pöläys persiljasilppua ja lasillinen valkoviiniä. Voipi peittää kannella, jos sellaista ei ole (tai ei raaski ostaa, toim. huom.), vuoraa uunipelti ihanmillätahansa ja käytä kannen tapaan! Saisinkohan 50 markkaa niksipirkasta? Keittele sen verran, jotta simpukat avaavat kuorensa:

Siivilöi neste talteen ja rapsi lihat simpukoista toiseen talteen. Säästä pari kokonaista koristeluun! Kuumenna uudelleen pannulla oliiviöljyä, lisää pätkä punaista pientä chilipaprikaa ja heitä kuoritut simpukat mukaan. Nopean käristämisen jälkeen lisää pannulle myös talteen siivilöity liemi ja sammuta pian liekki. Jos keittää muutamaa minuuttia pidempään, ovat simpukat vaarassa sitkeytyä.

Keitä pasta suolatussa vedessä, al dente. Lisää se sitten pannulle ja sekoita.

Annostele ja nauti! 

Meriaiheinen kuva viinipullossa oli vielä ikuistettava. Olisi hieno rapukesteillä!

Oli hyvää ja yksinkertaista!

Matkalla luennolta kotiin, Piazza Castello. Illat ovat jo pimenneet, kuva on parin viikon takaa ja tänään iltakahdeksalta oli jo pilkkopimeää.

Kurpitsagnoccheja kolmella kastikkeella

Www.ilmainensanakirja.fi kertoo "gnocco"n olevan suomeksi yhtä kuin "myky". Kurpitsamykyjä siis nassutettiin tänään lounaaksi. Pitkään on tehnyt mieli kokeilla moisia ja mikäs sen mukavampaa askartelua raukeana sunnuntaipäivänä kuin mykyjen muovailu!

Kuvan gnocchit ovat saaneet ylleen taleggio-juustokastikkeen.

Aloitetaan suuntaamalla kasvimaalle, vihannestiskille tai kätevästi keittiön ruokakomeroon. Otetaan kurpitsa. Vihreä kurpitsa on kauniin oranssi sisältä, muttei lajilla niin väliä. Halkaistaan ja kaavitaan siemenet pois. Itse tuhrasin varmaan tunnin niiden puhdistamiseen, hinkkasin kuumassa vedessä lihoja irti voidakseni sitten paahtaa siemenet uunissa. Kivasti ne siellä poksui, olisiko lämpöä ollut 180 asteen verran. Aukeavat nimittäin kuumassa, ikävä kyllä eivät kaikki. Siinä vaiheessa kun olivat jo käristyneet syömäkelvottomiksi, ainoastaan murto-osa oli paljastanut herkullisen sisuksensa... neuvoja kaivataan.

Tässäpä ainekset sanoisin 4 hengelle, tosin mies miekkonen veteli yksin ainakin 2 ihmisen edestä. Ainekset siis:

350g kurpitsaa

350g perunaa (jos haluaa voimakkaamman kurpitsanmaun, niin 700g silkkaa kurppaa)

200g vehnäjauhoja

1 muna

keko raastettua parmesaania tai muuta

suolaa, pippuria ja muskottipähkinää

Kurpitsa viipaloidaan, poistetaan kuori ja kuutioidaan liha. Tai jos haluaa leikkiä ruoalla, niin voi varata tunnin sisälmyksen kovertamiselle tarkoitukseen sopimattomalla hedelmäveitsellä. Paistetaan kurpitsakuutiot sitten uunissa 180 asteessa noin 10-15 minuuttia, siten, että liha on pehmeää, muttei pinnalta vielä rapeaa. Mikroaaltouunikin käy, noin varttitunti täydellä teholla. Tarkoitus on saada liha kypsäksi ja samalla hieman kuivaksi. Samasta syystä perunat keitetään suolatussa vedessä kokonaisina, kuorineen, jonka jälkeen ne kuoritaan ja muussataan yhdessä kurpitsan kera. Tarkoitukseen sopiva apuväline, joka säästää hermoja, on vempele, jonka nimeä en saa päähän, perunapuserrin ehkä? Sekoitetaan sitten yhteen muiden ainesten kanssa, kuten alla oleva kuva osoittaa:

Vaivataan ja sadatellaan, että miten taikina voikaan olla näin tarttuvaa! 

Vaan kyllä voi! Jahka taikinaa on hieman maistettu (suola sun muut mausteet tasapainossa), käsienpesun ja niiden huolellisen kuivaamisen kautta suoritaan jauholaarille, josta ripsaistaan oiva kerros vehnäpulveria leivinalustalle...

Nostetaan esim. ruokaveitsen avulla kimpale tahmaista taikinaa jauhojen päälle, jauhotaan myöskin kätöset ja pyöritellään kimpaleesta hasselpähkinän (suomeksi sormen-) paksuinen pitko, joka pätkitään 2-3 cm suupaloiksi. Haarukalla saa gnoccheille ominaiset raidat kylkeen, niin halutessaan. Ne kannattaa kieritellä hyvin jauhoissa, nostella vaikka lautaselle (ei päälletysten vaan vieretysten) ja melko lailla saman tien keittää kiehuvassa, erittäin runsaassa vedessä. Eli tämä työvaihe vaatii ripeyttä. Gnocchit (vai sanoisinko mykyt) pulpahtavat sitten kiehuvan veden pinnalle killumaan, jotkut katsovat niiden olevan silloin kypsiä, mutta mielestäni niitä saa keittää vielä minuutin, pari. Ennen koko satsin keittämistä kannattaa keittää kolme palleroa koemielessä, jotta selviää, mikä on raakaa, mikä kypsää ja mikä puolestaan ylikypsää. Kokeilemalla se selviää! Kannattaa sitten keittää vain yhden annoksen verran kerrallaan.

Vaivattomin ja varsin herkullinen klassikkokastike on salvialla maustettu voisula. 

Edit. tämän ylle kuuluisi perinteisesti pöläyttää vielä raastettua savuricotta-juustoa, mutta muukin kypsytetty juusto käy mainiosti, tai vaikkapa raastettu muskottipähkinä! Kiitos vielä, Merituuli!

Raschera- ja gorgonzola(sinihome)juusto sopivat kurpitsan kanssa yhteen erinomaisesti. Kaikenkaikkiaan kaikki juustot käyvät, mutta etenkin suolaisen ja voimakkaan makuiset, jalkahien hajuiset. Sulata pikkukattilassa kökkäre juustoa ja kaada samalla sekaan hintsusti sitä vähemmän maitoa. Se on siinä!

Myös ilmakuivattu kinkku, Etelä-Tirolin Speck, sekä vaikka pekoni tuovat herkullisen vastapainon kurpitsan makeudelle, joka tosin ensisijaisesti tasapainotetaan suolaamalla itse taikina riittävästi. Kuullotetaan pannulla suikaloitu puolikas sipuli, lisätään sitten niinikään suikaloitu punasikuri. Ripotellaan vähän suolaa ja pippuria, kaadetaan desin verran punaviiniä, mielellään sellaista, jota tarjoillaan aterian kanssa...

...meillä "tarjoiltiin" kahden euron Bardolinoa, joka oli tosi hyvää, toim. huom. Keitetään kasviksia kasaan ja siirretään lautaselle odottamaan. Kärtsätään sitten pieneksi kuutioitua kinkkua, joka kypsänä sekoitetaan yhteen kasvien kera. Soosi on siinä!

Tyy in wan: Salviagnocchit punasikuripedillä, keranaan pekonikikkareita. No kerrotaanpas vielä, että oliko ne hyviä. No olihan ne. Aika tuhteja myös, ottaen huomioon voipainotteisen kastikesuuntauksen. Itse nauttisin moisia mieluiten alkuruokana, joita seuraisi vähärasvainen liharuoka raikkaan salaatin saattelemana. Niin no, noinhan ne on tarkoituskin syödä, eikä siis yhden ruokalajin lounaana.. mutta joka tapauksessa kerrassaan herkullista!