Pieni ele

Edellisessä postauksessa oli puhetta kodittomista ja siinä toivoin voivani auttaa enemmän kaikkia apua tarvitsevia, vaikka kaikki me tiedämmekin, että köyhyys maailmassa on kuin pohjaton suo. Suosta voi yrittää vetää hukkuvan ylös yksi kerrallaan, mutta urakka on valtava silloin kun hukkuvia on lukematon määrä. Ainut kestävä ja laajalle kantava ratkaisu olisi suon kuivattaminen - tosin se vie aikaa, mutta muutos saattaisi olla kutakuinkin pysyvä.

Joka tapauksessa lauantaina sitten pyöräiltiin vähän naapurikauppoja suurempaan supermarkettiin (täällä kaikkia lähi-Siwaa pienempiäkin kauppoja kutsutaan tosin nimellä supermercato - suuret automarketit taas kantavat nimeä ipermercato), koska heidän tarjouslehtisensä välissä tuli alennuskuponki, jonka ajattelimme käyttää uusien vedensuodattimien ostamiseen. Ovella kauppareissulaisia tervehti pikku lippulappuja jakeleva miekkonen. Otin lapun vastaan ja huomasin edellispäiväisen toiveeni tavallaan toteutuneen: minulle tarjoutui oitis pieni tilaisuus kantaa korteni kekoon. Korteni on kovin pieni, mutta jos korsia kannetaan paljon, kyllä niistä keko syntyy.

Täällä Italiassa yksityiset pienet yhdistykset keräävät kohtalaisen usein tavaralahjoituksia ruokamarkettien ovella. He kertovat lapussa kenelle lahjoitus viedään ja millaisista tuotteista eniten on pulaa. Lauantaina kerättiin Sant'Egidion yhteisön toimesta kaupungin köyhille elin- sekä hygieniatarvikkeita. Pienissä pakkauksissa myytäviä keksejä, suklaalevitteitä, marmelaadeja, voisarvia, banaaneja, pillimehuja, maitoa ja valkoista leipää, mutta myös hammasharjoja, -tahnoja, sekä saippuaa oli toivottu. Lisäksi listaan oli merkitty tarvetta olevan myös tonnikalalle sekä omenoille, joita me sitten ostimme niin paljon kuin raaskimme. Eli ei kovinkaan paljon, ikävä kyllä. Se oli se pieni korsi, mutta kuitenkin.

Toisinaan ruokaa kerätään myös eläimille. Vapaaehtoisten pyörittämiä löytöeläintaloja voidaan tukea samalla tavoin kuin kaupunkien köyhiäkin. Täällä toimeentulo ei ole itsestäänselvyys kenellekään, vaikka onhan niitä onnettomiampiakin paikkoja syntyä.

Sitä vain pohdiskelin, että kurjuus ettei kyseisiä keräyksiä näy koskaan halpamarkettien ovilla. Samalla rahalla ostaisin ainakin tuplamäärän omenia ja tonnikalapurkkeja, jos saisin tehdä ostokseni Lidl:ssä tai muussa vastaavassa. Täällä on ainakin neljää eri sorttia noita halpamarketteja, joissa kuitenkin myydään mielestäni aivan kelpoja tuotteita. Onko se sitten niin, että keräykset suunnataan varakkaammalle väelle, joka tekee ostoksensa laadukkaimmissa marketeissa? Tulee vaan sellainen olo että "Odotas, käyn pikapikaa sijoittamassa nämä lahjoitusroposeni vähän paremmin, palaan pian kottikärryä työnnellen". Tällainen keräystapa on varmaan ihan paikallaan täällä Italiassa, jossa rahakeräysten todellisista kohteista ei voi koskaan olla varma. Julkkistenkin on paljastettu vetävän auttajia - sekä kärsiviä - nenästä hyväntekeväisyyskampanjoidensa takana. Ai-jai-jai..

Mitä mieltä olette muuten listaan kirjatuista elintarvikkeista? Aikalailla aamiaispöydän tarjoiluilta kuulostavat mielestäni. Ehkä niillä sitten kodittomia kahvitellaan..

Olen taas muuttanut blogin ulkoasua, etsin kai yhä itseäni. Nyt se huokuu ihanaa positiivista energiaa ja tekstikin taitaa olla paremmin luettavissa, vai onko lie? Otsikkoihin ihastuin täysin, vaikka suunnittelin muuttavani blogin ilmettä vähän raittiimmaksi. Tykkään koukeroista!

Ja ensi postauksessa sitten jatketaan siitä Joulusta!