Espressokahvi hätäisesti valmistettuna on kitkerää ja karvasta. Ken sen valmistaa huolella ja rakkaudella, saa nautittavakseen kupillisen varsinaista onnen eliksiiriä. Hyvä kahvi on pehmeää ja harmonista, sen pinnalla on paksu, samettinen vaahto, eli crema. Kahvilan tykeillä moinen syntyy juoman pinnalle lähes itsestään, mutta tavallisella mutterikeittimellä ihan kotioloissa muhkean vaahdon saa aikaan napolilaiseen tapaan.
Ensimmäinen askel on hyvän kahvin valinta. Hinta ja merkki eivät aina sanele makua ja laatua, vaan ne on löydettävä kokeillen - tai vinkkejä poimien. Oma pieni ja taloudellinen vinkkini heille, joilla ei ole myllyä käytössään, on Kimbo-kahvi. Kannattaa kokeilla, jos on saatavilla. Itse olen viime aikoina ostanut näitä tarjouksesta, jolloin paketin hinta pyörii 1,50 euron paikkeilla.
Lasken ikivanhan rupukeittimen pohjalle raikasta vettä sen verran, että pinta koskettaa kyljessä olevaa venttiiliaukkoa. Lusikoin "suodattimeen" kahvia keveästi kukkuralle ja jätän jauheen ilmavaksi hötöksi - ei saa painaa. Ruuvaan yläosan paikoilleen ja asetan pannun liedelle siten, että kattoluukku jää auki. Mikäli käytössä on kaasuhella, aluksi voi kuumentaa suuremmalla liekillä ja kun ensimmäiset pisarat pulpahtavat pinnalle, liekin voi pienentää ja kattoluukun sulkea.
Ensimmäisenä ylös säiliöön pulpahtanut kahvitilkka kaadetaan lasiin, jossa odottelee muutama lusikallinen sokeria (pari senttiä lasin pohjalla). Pannun luukku suljetaan ja pannu pannaan takaisin liedelle, pienelle lämmölle. Sokeria vatkataan voimakkaasti kahvilusikalla niin kauan, että seos muuttuu vaaleaksi kreemiksi, kuva alla:
Kreemiä lätkäistään reipas lusikallinen kahvikupin pohjalle. Kun pannu alkaa yskiä ja rohista, eliksiiri on valmista. Kaadetaan kuppeihin kreemin päälle (kuvasta näkee, että meillä piripinta on pop) ja sekoitellaan hyvin.
Istuudutaan mukavasti alas, suljetaan silmät ja siemaillaan..
Crema on ainakin näin paksua!
