Sinisimpukkaspaghetti

Ei olla käyty kalassa eikä edes kalakaupassa (ne harvat Torinossa tulee kierrettyä kaukaa, sillä ohi kulkiessani löyhkä ulottuu aina kadulle asti), vaan Carrefourin tarjouslaarilla vaan. Kyseisessä ransumaalaisessa supermarketketjussa on sitä jotain, sellaista kotoisaa prisma-meininkiä: helppoa ja nopeaa, huokeaa ja aina tuoretta. Suomessa surraan kivijalkakauppojen katoamista, mutta täytyy sanoa että s-marketeissakin on puolensa. (Huom. seuraa yleistä valitusta - resepti löytyy alempaa!) On pidemmän päälle rassaavaa jos epäluotettavasta laadusta huolimatta hinnat ovat turkasen korkealla ja jokaisen elintarvikkeen eteen on jonotettava mummojen seassa hyvin pitkä tovi. Terveisiä kivikaudelta, täällä vielä kukoistavat leipä-, liha-, maito-, vihannes-, kala-, lammas-, jäätelö-, pasta-, hedelmä-, viini-, kana-, suklaa-, saippua-, ym. erikoiskaupat. Kotiäitien ja paappojen on sitten mukava sosialisoida aamuyhdeksästä aina lounasaikaan saakka erilaisten puotien jonoissa seisoskellessaan. Toinen asia mitä e-i  v-o-i käsittää, on laskujen maksu. Herranpieksut, että voi olla tuskaista mokoma touhu. Ymmärtäähän sen tietyissä olosuhteissa, mutta että kehittyneeksi katsotussa länsimaassa, Euroopan Unionissa.. Postissa voi maksaa, jos katsoo olevansa riittävän varoissaan tukeakseen Italian varastelevaa postilaitosta euron käsittelymaksuilla per lasku. Vähintään puolen tunnin jonotuksen jälkeen (kellonajasta tahi viikonpäivästä huolimatta) tiskillä kuluu toiset uskomattoman paljon aikaa lippulappusten leimailemisessa sunmuussa. Mutta on pidettävä kiirettä: posti sulkee ovensa kello 14. Vaihtoehtoisesti esimerkiksi sähkölaskun voi maksaa sähköyhtiön virastorakennuksensa yhteyteen sijoitetuilla sähkölaskunmaksuautomaateilla, ilman käsittelykuluja. Muutaman kilometrin sinne jaksaa euron vuoksi pyöräilläkin. Mitäs muuta vielä keksis valittaa? No niiden iki-ihanien kivijalkakauppojen aukioloajat on vielä mainittava, nyt kun pääsin vauhtiin. Eikö armaamme Euroopan Unioni voisi millään säätää myös niitä koskevaa direktiiviä, jonka ansiosta arjen pyörittäminen eri jäsenmaissa voisi olla yhtäläisen vaivatonta? Miltä kuulostaa maanantai, jolloin aamupäivän ajan 99% liikkeistä pysyy kiinni? Aamupäivää seuraa lounastauko, joka päättyy kello 15:30. Silloin kaupat avaavat ovensa 19:30 asti. Tiistaina kaikki toimii normaalisti, eli kello 12:30-15:30 lounastauon ajan puljut sulkevat ovensa. Paitsi naapurin kauppa, joka on tiistai-iltapäivän (12:30 eteenpäin) suljettu. Keskiviikkona on pikkulauantai, joten iltapäivän ajan ainakin puolet kaupungin puljuista panee lapun luukulle: alkaen 12:30. Joskus pikku päässäni päivät menevät vallan sekaisin (käynee itse kullekin) ja usein keskiviikkona suunnittelen ostavani vesipakin iltapäivällä... kunnes tajuan, että on keskiviikko! Lähikauppa rokottaa 50 senttiä litran vesipullosta, maksaisitko itse? Ja muut alueen kaupat ovat tietysti kiinni: kaikki viisi! Jokaisena viikonpäivänä joku putiikki sulkee ovensa joko aamu-tai iltapäivän ajaksi ja kun siihen lisää kolmen tunnin lounastauot ja sunnuntaisen kaupungin totaalisen sammumisen, ei jaksa enää tippaakaan harmittaa KUNNON markettien esteettiset ja kyltyraaliset muttapuolet. Jaksoikohan kukaan tänne asti? Riittää rutinat, lähdetään syömään!

SINISIMPUKKAPASTA kahdelle pääruoaksi (alkuruokana määrät voi puolittaa):

250g spaghetti- tai linguine-pastaa

1 kg kokonaisia sinisimpukoita

lasillinen valkkaria

valkosipulinkynsi

chilipaprikan pätkä 

oliiviöljyä

suolaa

Kuumenna pannulla tilkassa oliiviöljyä litistetty valkosipulinkynsi tai pari, lisää puhdistetut kokonaiset sinisimpukat, kunnon pöläys persiljasilppua ja lasillinen valkoviiniä. Voipi peittää kannella, jos sellaista ei ole (tai ei raaski ostaa, toim. huom.), vuoraa uunipelti ihanmillätahansa ja käytä kannen tapaan! Saisinkohan 50 markkaa niksipirkasta? Keittele sen verran, jotta simpukat avaavat kuorensa:

Siivilöi neste talteen ja rapsi lihat simpukoista toiseen talteen. Säästä pari kokonaista koristeluun! Kuumenna uudelleen pannulla oliiviöljyä, lisää pätkä punaista pientä chilipaprikaa ja heitä kuoritut simpukat mukaan. Nopean käristämisen jälkeen lisää pannulle myös talteen siivilöity liemi ja sammuta pian liekki. Jos keittää muutamaa minuuttia pidempään, ovat simpukat vaarassa sitkeytyä.

Keitä pasta suolatussa vedessä, al dente. Lisää se sitten pannulle ja sekoita.

Annostele ja nauti! 

Meriaiheinen kuva viinipullossa oli vielä ikuistettava. Olisi hieno rapukesteillä!

Oli hyvää ja yksinkertaista!

Matkalla luennolta kotiin, Piazza Castello. Illat ovat jo pimenneet, kuva on parin viikon takaa ja tänään iltakahdeksalta oli jo pilkkopimeää.

Kurpitsagnoccheja kolmella kastikkeella

Www.ilmainensanakirja.fi kertoo "gnocco"n olevan suomeksi yhtä kuin "myky". Kurpitsamykyjä siis nassutettiin tänään lounaaksi. Pitkään on tehnyt mieli kokeilla moisia ja mikäs sen mukavampaa askartelua raukeana sunnuntaipäivänä kuin mykyjen muovailu!

Kuvan gnocchit ovat saaneet ylleen taleggio-juustokastikkeen.

Aloitetaan suuntaamalla kasvimaalle, vihannestiskille tai kätevästi keittiön ruokakomeroon. Otetaan kurpitsa. Vihreä kurpitsa on kauniin oranssi sisältä, muttei lajilla niin väliä. Halkaistaan ja kaavitaan siemenet pois. Itse tuhrasin varmaan tunnin niiden puhdistamiseen, hinkkasin kuumassa vedessä lihoja irti voidakseni sitten paahtaa siemenet uunissa. Kivasti ne siellä poksui, olisiko lämpöä ollut 180 asteen verran. Aukeavat nimittäin kuumassa, ikävä kyllä eivät kaikki. Siinä vaiheessa kun olivat jo käristyneet syömäkelvottomiksi, ainoastaan murto-osa oli paljastanut herkullisen sisuksensa... neuvoja kaivataan.

Tässäpä ainekset sanoisin 4 hengelle, tosin mies miekkonen veteli yksin ainakin 2 ihmisen edestä. Ainekset siis:

350g kurpitsaa

350g perunaa (jos haluaa voimakkaamman kurpitsanmaun, niin 700g silkkaa kurppaa)

200g vehnäjauhoja

1 muna

keko raastettua parmesaania tai muuta

suolaa, pippuria ja muskottipähkinää

Kurpitsa viipaloidaan, poistetaan kuori ja kuutioidaan liha. Tai jos haluaa leikkiä ruoalla, niin voi varata tunnin sisälmyksen kovertamiselle tarkoitukseen sopimattomalla hedelmäveitsellä. Paistetaan kurpitsakuutiot sitten uunissa 180 asteessa noin 10-15 minuuttia, siten, että liha on pehmeää, muttei pinnalta vielä rapeaa. Mikroaaltouunikin käy, noin varttitunti täydellä teholla. Tarkoitus on saada liha kypsäksi ja samalla hieman kuivaksi. Samasta syystä perunat keitetään suolatussa vedessä kokonaisina, kuorineen, jonka jälkeen ne kuoritaan ja muussataan yhdessä kurpitsan kera. Tarkoitukseen sopiva apuväline, joka säästää hermoja, on vempele, jonka nimeä en saa päähän, perunapuserrin ehkä? Sekoitetaan sitten yhteen muiden ainesten kanssa, kuten alla oleva kuva osoittaa:

Vaivataan ja sadatellaan, että miten taikina voikaan olla näin tarttuvaa! 

Vaan kyllä voi! Jahka taikinaa on hieman maistettu (suola sun muut mausteet tasapainossa), käsienpesun ja niiden huolellisen kuivaamisen kautta suoritaan jauholaarille, josta ripsaistaan oiva kerros vehnäpulveria leivinalustalle...

Nostetaan esim. ruokaveitsen avulla kimpale tahmaista taikinaa jauhojen päälle, jauhotaan myöskin kätöset ja pyöritellään kimpaleesta hasselpähkinän (suomeksi sormen-) paksuinen pitko, joka pätkitään 2-3 cm suupaloiksi. Haarukalla saa gnoccheille ominaiset raidat kylkeen, niin halutessaan. Ne kannattaa kieritellä hyvin jauhoissa, nostella vaikka lautaselle (ei päälletysten vaan vieretysten) ja melko lailla saman tien keittää kiehuvassa, erittäin runsaassa vedessä. Eli tämä työvaihe vaatii ripeyttä. Gnocchit (vai sanoisinko mykyt) pulpahtavat sitten kiehuvan veden pinnalle killumaan, jotkut katsovat niiden olevan silloin kypsiä, mutta mielestäni niitä saa keittää vielä minuutin, pari. Ennen koko satsin keittämistä kannattaa keittää kolme palleroa koemielessä, jotta selviää, mikä on raakaa, mikä kypsää ja mikä puolestaan ylikypsää. Kokeilemalla se selviää! Kannattaa sitten keittää vain yhden annoksen verran kerrallaan.

Vaivattomin ja varsin herkullinen klassikkokastike on salvialla maustettu voisula. 

Edit. tämän ylle kuuluisi perinteisesti pöläyttää vielä raastettua savuricotta-juustoa, mutta muukin kypsytetty juusto käy mainiosti, tai vaikkapa raastettu muskottipähkinä! Kiitos vielä, Merituuli!

Raschera- ja gorgonzola(sinihome)juusto sopivat kurpitsan kanssa yhteen erinomaisesti. Kaikenkaikkiaan kaikki juustot käyvät, mutta etenkin suolaisen ja voimakkaan makuiset, jalkahien hajuiset. Sulata pikkukattilassa kökkäre juustoa ja kaada samalla sekaan hintsusti sitä vähemmän maitoa. Se on siinä!

Myös ilmakuivattu kinkku, Etelä-Tirolin Speck, sekä vaikka pekoni tuovat herkullisen vastapainon kurpitsan makeudelle, joka tosin ensisijaisesti tasapainotetaan suolaamalla itse taikina riittävästi. Kuullotetaan pannulla suikaloitu puolikas sipuli, lisätään sitten niinikään suikaloitu punasikuri. Ripotellaan vähän suolaa ja pippuria, kaadetaan desin verran punaviiniä, mielellään sellaista, jota tarjoillaan aterian kanssa...

...meillä "tarjoiltiin" kahden euron Bardolinoa, joka oli tosi hyvää, toim. huom. Keitetään kasviksia kasaan ja siirretään lautaselle odottamaan. Kärtsätään sitten pieneksi kuutioitua kinkkua, joka kypsänä sekoitetaan yhteen kasvien kera. Soosi on siinä!

Tyy in wan: Salviagnocchit punasikuripedillä, keranaan pekonikikkareita. No kerrotaanpas vielä, että oliko ne hyviä. No olihan ne. Aika tuhteja myös, ottaen huomioon voipainotteisen kastikesuuntauksen. Itse nauttisin moisia mieluiten alkuruokana, joita seuraisi vähärasvainen liharuoka raikkaan salaatin saattelemana. Niin no, noinhan ne on tarkoituskin syödä, eikä siis yhden ruokalajin lounaana.. mutta joka tapauksessa kerrassaan herkullista!

Risotto kanssa Gorgonzolan, punasikurin ja Lagreinin. Vähän kuvia traffikista myös.

Yhtenä iltana kuluneella viikolla mies heitti essun kaulaansa ja valloitti hetkeksi takaisin jo aikaa sitten omimani paikan lieden ääressä. Hän minut alun perin tutustutti italokeittiön saloihin, kenties oveluuttaan, sillä innostuin touhusta niin, että nykyään minun tulee usein omittua kyökkitanner kuin itsestäänselvyytenä. Mikäs siipalle sen mukavampaa kuin saada lämmin ape parran alle, hyväntuulisen kokin padasta. Kokkaamisesta on tullut minulle tärkeä osa päivääni: saan luvan kanssa touhuta ja antaa aatosten lentää. Joskus pääsee unohtumaan, etten ehkä olekaan ainoa, joka mielellään soppakauhaa heiluttaa. Tämän risoton hörkittyäni tuumasin, että osia on sittenkin vaihdettava hieman aktiivisemmin - ruoka oli ihanaa!

Punasikuri tunnetaan Italiassa nimellä radicchio. Tämän risoton tavoin siinä maistuu eniten Koillis-Italian keittiö. Punasikuri tai punasalaatti on muuten myös ihanaa salaateissa, sekoitettuna vihreään salaattiin, rucolaan ja esimerkiksi ohueksi suikaloituun fenkoliin, kuorimaveitsellä suikaloituun porkkanaan, maissinjyviin, tomaatinlohkoihin ja tonnikalaan, maustettuina ripauksella suolaa, balsamiviinietikkaa ja oliiviöljyä. Nami! Mutta palatkaamme risottoon - ainekset kahdelle:

200-250 g risottoriisiä

1 punasikuri

pieni punasipuli

lasillinen punaviiniä (Lagrein on etelätirolilainen punkku)

0,5-1 litraa kasvislientä

mukavä klöntti Gorgonzola-sinihomejuustoa

tilkka oliiviöljyä

kukkuralusikallinen voita

laakerinlehti ja roseepippuria siipan versiossa, valinnainen

Kuullota kasarissa oliiviöljyssä silputtua sipulia ja punasikuria. Lisää hetken kuluttua riisi ja kuullota jonkin aikaa. Kaada viini sekaan ja nosta lämpötilaa. Sekoittele rivakasti ja lisäile kauhallinen kuumaa kasvislientä aina tarvittaessa, jatkaen keittelyä matalahkolla lämmöllä. Halutessaan mukaan voi laittaa laakerinlehdykän tai kaksi, sopi mielestäni hyvin. Kun riisi on kypsää, muttei vielä muhjua, ota kasari levyltä ja sekoita joukkoon homejuusto ja voi, sekä pippuria maun mukaan. Anna huilata kannen alla minuutin verran ja tarjoile. Tarjoa ruokajuomaksi samaa viiniä, jota käytit risoton valmistamiseen.

Buon appetito!

Loppukevennyksenä liikennetiedotus parvekenäkymän puitteissa:

Tanskan konsulaatin edustalla kärryt ovat vähän... epäjärjestyksessä. Allekirjoittaneen on ollut vaikeaa käsittää, miksi virkavalta ei ikinä puutu asiaan - ohi ajelee poliisia jos jonkinlaista, vaan miksi ne eivät sakota? Ekaksikin paikalliset sinivuokot on jaettu miljoonaan eri laitokseen, joista jokainen pitää huolen vain ja ainoastaan omista asioistaan. Metsäpoliisi, katupoliisi, valtionpoliisi, armeijan poliisi, rahapoliisi, santarmipoliisi, vankilapoliisi, lääninpoliisi, jnejne. Hätänumeroitakin on vaikka millä mitalla, ambulanssille, palomiehille, sekä tälle ja tolle poliisille omansa - kiva niitä sitten päivitellä hädän hetkellä. Parkkimaksujen puutteesta sakottavat kaupungin liikennelaitoksen smurffit. Eivät siis sakota autoja, joita ei ole parkkeerattu oikein ruutuun. Mutta kenen vastuulla tuo sekamelska sitten on? Polizia municipalen, eli kaupunkipoliisien, tottakai. Mikseivät ne sitten jumatsuka voi tehdä jotain? Sakkojen megalomaanisella tuotolla kustantaisi monelle sakottajalle työpaikan. Kysymykseeni hymähdellään, miten en voi tajuta? No vaalien takia, tietenkin! Jos kaupungin johto alkaisi ykskaks puuhata tehokkaampaa liikennevalvontaa, kuka niitä enää äänestäisi? Tämänhetkisestä järjestelystä kun hyötyvät kaikki.

Tuplariviä kerrakseen. Lukuunottamatta pinkillä korostettua autoa, kuvan kaikki muut kulkuneuvot pääsevät omin avuin loukosta pois.

Sama täällä

Vielä yksi maisemakuva Torinon povesta. Tuon kolossaalisen terveydenhoitoviraston tilalla oli vielä jokunen aika sitten puisto viemässä tuikitarpeellista tilaa aivan suotta. Onneksi keksivät ottaa tuikiturhan viheralueen hyötykäyttöön, tuoden modernia arkkitehtuuria muuten esihistorialliseen ja auttamattoman vanhanaikaiseen maisemaan. Torino kiittää seurastanne ja toivottaa rauhaisaa viikonloppua! Nauttikaa raikkaasta syksystä, värikkäistä vaahteranlehdistä, sytyttäkää paljon kynttilöitä, kääriytykää vilttiin ja uppoutukaa mieleisenne romaanin maailmaan!

Gorgonzola-polentaa & tuoremakkaraa Barberassa, i persi pien, häppeningiä kirjojen ja suklaan merkeissä sekä unelmataloja kuutamossa

Oli tässä taannoin tarkoitus suoria Ingriaan, 48:n asukkaan vuoristokylään Torinon maakunnassa, Gran Paradison luonnonpuiston laitamilla. Siellä järjestettiin polenta(eli maissipuuro)juhlat ja olisin NIIN mielelläni reissannut sinne päiväksi antamaan vähäisen tukeni katoavalle kylälle (jolla on oma kaupunginjohtaja: ihan pimeetä, tiedän) ja maistelemaan ihan oikeaa polentaa, oikeissa maisemissa. Harmi vain, että ainoa linja-auto lähti matkaan sunnuntaiaamuna kello kuusi, paluu kotona iltakahdeksalta. Rankan arkiviikon päätteeksi - ja seuraavan korvilla - moinen ohjelma lepopäivänä tuntui varsin kohtuuttomalta. Niinpä kutsuimme Ingrian Torinoon ja väkersimme oman pikapolentamme, maustaen sen sinihomejuustolla ja nauttien punaviinissä kokattujen tuoremakkaroiden kera. Kyseiset makkarat elikkä salsicciat ovat eksyneet blogiini jo aiemmassa postauksessa Astin ruokajuhlien tiimoilta. Ingria-illallisen kruunasi piemontelaisherkku "persi pien" eli pesche ripiene eli täytetyt persikat. Resepti löytyy rullaamalla sivua reippahasti alaspäin - sitä ennen kuvia päiväkävelyltä sekä ilman muuta reseptit lautaselliselle Ingriaa.

Sattuipa niin, että tuona päivänä Torinossa oli kirjamarkkinat.

120 torinolaista kirjakauppiasta ja 40 pientä piemontelaista painotaloa levittäytyvät opuksineen pylväskäytävien varrelle.

Ainakin kaksi vuotta takaperin yli 80 000 teosta myytiin kahdessa päivässä - kävijöitä oli 250 000. Me kerran löysimme nipun Corriere della Sera -sanomalehden sunnuntaipainoksia, joissa koko kannen peittävissä maalauksissa kuvattiin Suomen talvisotaa, sotalapsia jotka heiluttivat Ruotsiin suuntaavassa lentokoneessa siniristilippuja, urheita sotilaita taistelutantereella, jne. Taloutemme oli melko tiukilla tuohon aikaan, mutta isänmaallisuus vei voiton ja koska piemontelainen siippanikin vallan herkistyi (meissä kaikissa asuu pieni suomalainen), niin suorimme pankkiautomaatille ja lunastimme lehdet mukaamme! Niissä kaksi kulttuuria kohtaavat aikana, jolloin maantieteellinen välimatka tuntui kymmenkertaiselta tämänpäiväiseen nähden. Olenpa löytänyt myös kyseisen sodan aikana painetun Seitsemän veljestä - eli Sette fratelli -teoksen, jonka ensimmäiselle sivulle on painettu: "Veljillemme, jotka näinä vaikeina aikoina urhoollisesti taistelevat maataan puolustaen, kaukana pohjoisessa...". Tuli jännät vibat tuostakin.

Läpinät sikseen. Suklaamarkkinat sulostuttivat kirjojen keskellä. Olisin voinut koko tiskin ostaa: suklaasta muovattuja "salameja", erilaisia "juustoja", "rypäleitä", "kananmunan puolikkaita", jne.

Vähän fiininpääkin sorttia löytyi.

Suklaapoika vuolee suklaakebapia ja tyrkkää makian lihan sämpylän väliin!

Mies miekkonen päätti panna suun makeaksi. Meikälikkahan ei noista suklaista niin välitä... Nenä: c============================O 

SAN DAMIANON KYLÄN MAKKARASOOSI POLENTAN KERA

Illallinen valmistui kuvan aineksista, määrät kahdelle hengelle: 

150g polenta- eli maissijauhoja, esikypsytettyjä, jos ei huvita tuntitolkulla hämmentää 

köntti voita

köntti sinihomejuustoa (kokeile myös tateilla!)

pätkä selleriä ja toinen porkkanaa

puolikas sipuli

laakerinlehtiä

valkosipulia kynsi tai kaksi

mukavasti tuoremakkaraa (nimeltään salsiccia, ehkä 400g)

puoli pulloa barbera-viiniä

Selleri, porkkana ja sipulit rullataan tehosekoittimessa, käristetään oliiviöljyssä pannulla.

Lisätään muutaman sentin pätkiin pilkottu makkara ja yritetään saada niitä ruskistumaan. Pannuni oli liian pieni ja makkarat jäivät kalseiksi, mutta ei haitta mittä! Viini kaadetaan sekaan ja sekoitellaan. Pannaan kansi kiinni, lisätään laakerinlehdet sekaan ja odotellaan kypsymistä.

Muista vahtia kypsennyksen lomassa, lisää nestettä jos tarvis. Luca Marchiaron säveltämää reseptiä ei ole kokonaisuudessaan julkaistu, mutta ainekset mainitaan San Damianon sivuilla. Itse keitin makkaroita puoli tuntia, mutta luulen, että niitä voisi hauduttaa oikein kunnolla, jotta lopputulos olisi vieläkin mureampi. Jos lukijakunnan eksperteillä on vinkkejä hihassa, niitä otetaan vastaan iloiten.

Valtavan hyvää syntyi kyllä myös puolen tunnin keittämisellä. Valmistetaanpa sitten polenta.

A pioggia, eli sateena ripotellen valutetaan ryynit kiehuvaan, suolattuun veteen. Koko ajan sekoittaen. Vettä taisi olla reilu pari desiä, ehkä kolme. Keitetään pakkauksen kertoman mukaan. 

Lopuksi sekoitetaan yhteen voiköntin ja gorgonzolan kanssa. Annostellaan. Ken tykkää kakkusista, sellainen on vallan helppo muovailla muotin avulla, sillä liisterinen maissipuuro jämähtää muotoonsa minuutissa. 

Käytin ruusumuottia ruoalla leikkimiseen.

Wagnerit syövät tämän näköisiä annoksia.

PERSI PIEN - PESCHE RIPIENE - SUKLAATÄYTTEISET PERSIKAT

Otetaan persikka syöjää kohti, pestään, halkaistaan ja poistetaan kivi. Kaavitaan sisustaa hieman, lusikoidaan liha kulhoon ja sekoitetaan yhteen kera keltuaisen, murskattujen amarettikeksien, hienon sokerin, kaakaojauheen, rommilurauksen ja rouhitun suklaan. Versioita on niin vallattoman monia, etten kirjoita edes määriä: kokki päättäköön itse! Aineksetkaan eivät ole tarkkoja: kylissä aikanaan tarvikkeina oli kaakaojauhe, sokeri ja rommi. Itse korvasin rommin Marsala-viinillä, mutta muukin makea viini kautta likööri ynnämuu sopii mainiosti.

Jos suklaata mielii käyttää, niin on parempi valita sellaista, jolla on ainakin yhtä jalo nimi kuin tällä! Niin, persikanpuolet täytetään seoksella ja ne asetellaan voideltuun uunivuokaan vieri vieren. Vuoan pohjalle voi lurauttaa lasillisen moscato-viiniä, niin halutessaan. Kypsennetään puolisen tuntia kuumassa uunissa, n. 180 asteessa.

Eihän sitä sulattelematta voinut kotona kölliä, moisen aterian jälkeen. Ylitimme kaksi katua ja menimme tallustamaan pitkin hienostokorttelin hiljaisia katuja. 

Vaikka asummekin samassa kaupunginosassa, niin ne kaksi poikkikatua jakavat kaksi maisemaa, jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä!

Dramaattisen oloiset verhot yläkerran ikkunassa. Kuva on hieman tärähtänyt kun miespolo nyki paparazzia hihasta. "Ens kerralla jätät sen kameras kotiin".