keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Rullattu saltimbocca kera perunakaakun ja hernemoussen




Kuukauden ruokahaasteen aiheena on niinkin kutkuttava aines kuin alkoholi. Viime aikoina kyökissämme on valmistunut paljon makean täyteläisellä Marsala-viinillä maustettuja herkkuja ja niinpä päätin heittää kilpaan reseptin rullatuista vasikanfileistä, jotka kätkevät sisäänsä viipaleen parmankinkkua ja salvialehdykän. Pistaasipähkinöillä maustettu perunatorni ja basilikantuoksuinen hernemousse ovat täydelliset kumppanit näille kääryleille.



Leikataan siivutettu vasikanfilee sopivan kokoisiksi kaistaleiksi. Niille ripotellaan suolaa ja pippuria maun mukaan, jonka päälle asetellaan suikale ilmakuivattua kinkkua ja lehdykkä tuoretta salviaa. Viipale parmesaania ei myöskään ole pahitteeksi, ken pitää runsaammasta mausta.



Fileet rullataan, kiinnitetään cocktailtikulla tai keittiönarulla ja kieritellään kevyesti vehnäjauhoissa. 



Kääryleet ruskistetaan pannulla, jossa nokare voita ja luraus oliiviöljyä. Mikäli mielit kypsentää lihan hyvin mureaksi (eikä siis paistaa kevyesti nopeasti), niin tässä vaiheessa sekaan lisätään jo valmiiksi silputut porkkana, varsiselleri ja sipuli, sekä mahdollisesti oksa tuoretta rosmariinia. Sitten desillinen punaviiniä - tosin valkoviinikin käy eräiden lähteiden mukaan. Mikäli haluat kypsentää kääryleet nopeasti, siirry suoraan seuraavaan vaiheeseen:



Lurautetaan maun mukaan Marsalaa, sanoisin puolisen lasillista. Annetaan alkoholin haihtua. Jos kokkaat lyhyen kaavan mukaan, soppa on valmis tarjoiltavaksi. Muussa tapauksessa lisää pataan lasillinen kuumaa lientä (kasvis-, liha-, mitä vain) ja keittele hiljalleen kannen alla. Tarvittaessa lisää lientä. Erilaiset lopputulokset keittoajan mukaan löytyy alempaa.



Hernemousse oli ihanaa! Lurautin pienen kattilan pohjalle oliiviöljyä, palasen sipulia ja pari kourallista pakasteherneitä. Keitin niitä hetken, lurautin valkoviiniä sekaan, suolasin ja pippuroin. Soseutin sauvasekoittimella, lisäten sekaan tilkan ruokakermaa ja toisen lihalientä (vasikanrullapadasta) ja tilkan oliiviöljyäkin vielä. En siis osannut päättää, millä massaa notkistaa! Lopputulos joka tapauksessa oli "om-nom-nom". Siivilöin soseen ja lusikoin lautasille.



Perunatorni syntyi latomalla (öljyttyyn ja) leivinpaperilla kauttaaltaan vuorattuun vuokaan kerros ohuesti siivutettuja pottuja, joiden ylle parmesaanijuustoa raasteena, suolaa, pippuria, muskottipähkinää ja murskattuja pistaasipähkinöitä. Seuraavaksi taas kerros pottuja, jne, kunnes vuoka on täysi. Lopuksi vuokaan lurautetaan ruokakermaa ja se lykätään uuniin 175 asteen lämpöön, foliolla peitettynä. Valmis torttu jäähdytetään (seuraavaan päivään), sitten kylmänä kumotaan ja leikataan sopiviksi annospaloiksi, jotka nopeasti gratinoidaan uunissa. Alkuperäinen resepti (johon lisäsin pistaasin) löytyy Hartwallin sivuilta, katso siis tarkempi ohje täältä. Kaakun kumoaminen heidän ohjeellaan oli todella haastavaa, itse vuoraisin vuoan kauttaaltaan leivinpaperilla.



Lihakäärö puolen tunnin kypsentämisen jälkeen. 



Tässä otos reilun tunnin keittämisen jälkeen. Myönnetään, oli taas muutama rauta liikaa tulessa samaan aikaan ja liha kypsyi melko överisti yli, kuten kuvasta käy ilmi. Oli joka tapauksessa todella hyvää.



Tässä esimerkki vastaavista rullista, kun niitä paistetaan vain hetken verran.



Sama kuin yllä: muutaman minuutin paiston jälkeen. Näyttävät kuvassa epäilyttävän limaisilta, mutta se johtuu yksinomaan vaaleasta maa-artisokkakastikkeesta, jolla rullat ovat päässeet verhoutumaan.



Herkullista.



Olimme viikonloppuna Astissa, jonne oli avattu EATALY-gourmetkauppa, syntyjään torinolainen yritelmä. Ideana on tuoda esille korkealaatuista slow food -tavaraa, joka tulee taloon suoraan tuottajilta. Torinossa sijaitsevaan keskukseen kuuluu italialaisittain valtava myymälä, josta on löydettävissä kaikkea aina pastasta lihaan ja juustoista suklaaseen, kastikkeita sun muita unohtamatta. Toinen kerros esittelee viinejä hyllyt notkuen, alimmassa kerroksessa taas oluita. Juusto- ja leikkelehyllyjen välissä on useita kaartuvia baaritiskejä, joiden ympärille aseteltuihin tuoleihin voi istuutua, tilata mieleisensä annoksen, haluamansa viinilasillisen kera (riippuu, millä teematiskillä istut - sen mukaan tilattavissasi on juustolautanen, leikkelelautanen, kalaruoka, pasta, liharuoka, tai kasvis). 



Liike on käsittääkseni juuri avattu myös Milanoon. Idea on mielestäni oikein kiva ja näyttää olevan suosittu. Hinnoissa on tietysti hieman tavallista kulmakauppaa enemmän hiivaa, ottaen huomioon, että usein samoja tuotteita myydään myös paikallisten supermarkettien hyllyillä. Turistille kauppa on taivas, siinä mielessä että sen seinien sisälle on koottu valtava valikoima varmasti hyviä tuotteita. Suosittelen vierailemaan jos sattuu kohdalle, ainakin mukaan tarttuu koko kourallinen inspiraatiota!


Asti


keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Kuinka tehdään juustoinen kurpitsakohokas




Onpa ollut kiireistä Sitruunaisen elo viime aikoina. Keittiörintamallakin on tapahtunut vaikka mitä, kouluhommista nyt puhumattakaan. Johonkin se aika vaan juoksee, vaikka tuntuu siltä, ettei mitään saa valmiiksi. Tietokonekin on laiskistunut, mokoma. Kuvanlatausoperaatio vie tuhottoman paljon aikaa, eikä viimeksimainittua ole koskaan tarpeeksi! Ajattelin siis päivitellä, takautuvastikin, aina sopivan sauman sattuessa. Tämän postauksen tähtiroolissa komeileva kurpitsakohokas onkin valmistettu aiemmin syksyllä ja kokeilu oli sen verran herkullinen, että päätin kirjata ohjeen tänne virtuaalikeittokirjan kansien väliin. Häntäpään maisemakuvat eivät nekään kovin tuoreita ole, kun lehdetkin roikkuvat vielä oksissa, mutta muistuttakoon ne meitä harmaan hämärän keskellä eläviä auringon kultaisista säteistä, jotka vielä palaavat meitä lämmittämään. Resepti on poimittu Chefblogista.



Ainekset noin 4-6 kohokkaaseen:

200g kurpitsapuretta
100g puolikovaa tai pehmeää juustoa
50g parmesaania raasteena
5 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
1/3 L besciamella- eli valkokastiketta: 3dl maitoa, 30g voita ja 30g jauhoja
suolaa ja pippuria
voita ja jauhoja vuokien voitelemiseen


Otetaan kaunis kurpitsa, leikataan siitä muistaakseni noin 400g pala, joka siivutetaan sentin paksuisiksi siivuiksi ja kypsennetään joko mikrossa tai uunissa noin 165 asteessa puolen tunnin ajan. Keittäen kurpitsa kostuu liikaa. Ideana on kypsentää kurpitsa pehmeäksi, muussata se vaikkapa haarukalla ja näin saada aikaan noin 200g kurpitsamössöä.



Muussasin kurpitsamössön yhteen 50g parmesaaniraasteen ja 100g taleggio-juustomöllin kanssa. Juusto voi olla mitä tahansa puolikovaa tavaraa, mitä haisevampaa, sen parempi. Sinihomejuusto on napakymppi myös. Sen voi leikata pieniksi kuutioiksi myös. Kun massa on viilennyt, sinne sekoitetaan 5 kananmunan keltuaista.



Valmistetaan 1/3 litraa valkokastiketta eli besciamellaa: sulatetaan noin 30g voita pienessä kattilassa. Otetaan kattila pois liedeltä ja lisätään hyvin sekoittaen noin 30g vehnäjauhoja. Lisätään sitten (aluksi tilkka kerrallaan) noin 300g maitoa, hyvin sekoittaen. Kuumennetaan seos uudelleen, jatkuvasti sekoitellen.



Kun kastike on saostunut, otetaan kattila levyltä ja maustetaan besciamella muskottipähkinällä ja suolalla. Annetaan massan jäähtyä ja...



...sekoitetaan se yhteen kurpitsaseoksen kanssa, joka maustetaan suolalla ja pippurilla.



Vatkataan sitten 5 valkuaista kovaksi vaahdoksi, joka varovasti nostellaan (kulhon pohjasta kattoa kohti) sekaisin kurpitsamassan kanssa.



Valmis kohokastaikina saa olla pikkuisen rakeistakin, ei kannata sekoittaa liikaa, jottei vaahto lässähdä. Se lastataan sitten voideltuihin ja jauhottuihin kohokasvuokiin, jättäen kolmanneksen vuoista tyhjäksi kohokkaiden kohoamista varten. Vuoat työnnetään saman tien 175-asteisen uunin lämpöön, jo kuumaan vesihauteeseen, noin 20 minuutin ajaksi. Tosin tämä riippuu sekä uunista, että kohokkaiden koosta. 160 asteen paistolämpötilaa pidetään ideaalina. Ei muuta kuin kokeilemaan!



Itse kokeilin paistaa myös ilman vesihaudetta, sillä viimeksimainitun toteutus ei ollut kovin yksinkertaista puutteellisilla keittiötyökaluillani. Hyvää tuli molemmissa tapauksessa. Paistoaika muistaakseni venyi jopa tuplaksi, uunini on ihan outo.



Kohokas on tarjoiltava saman tien, sillä se latistuu parissa minuutissa. Söimme puolet kohokkaistamme vasta seuraavana päivänä ja oli oikein maukasta siten myös. Halutessaan ne voidaan tarjoilla jonkin kastikkeen kera, esimerkiksi juustokastike on helppo valmistaa sulattamalla juustonokareita kuumaan maitotilkkaan. Olen jostakin lukenut, että kohokas sopisi parhaiten "välilautasen" rooliin, eli tarjoiltaessa alkukeiton ja pääruoan välissä. Pääruokana sen voi myös kumota lautaselle ja koristella kastikkeella, kuten herkullisen kesäkurpitsakohokkaan tapauksessa, *kurkista tänne*.



Me nautimme kohokkaan yhteydessä Marsala-viinissä paistettua kananrintaa, joka ennen paistamista kieritetään vehnäjauhoissa, sitten ruskistetaan ja suihkutetaan lopuksi kevyehkösti viinillä.


Lenkkipolun varrella


Ainoat Italiassa kohtaamani koivupuut


Syys


maanantai 16. marraskuuta 2009

Mexican Chili Chocolate Cinnamon Cake





Marraskuun ruokahaasteen HOTHOTHOT kunniaksi, sekä juuri suoritetun tentin palkkioksi väänsin viikonloppuna pikku kakku kakkusen. Siihen ripottelin chiliä ja myöskin kanelia. Suklainen herkku nautittiin kevyesti vatkatun kermavaahdon ja vadelmakastikkeen kera. Chili antoi kivasti potkua ja maku muistuttikin paljon Fasun ihanaista maya-suklaata. Kaneli sopii suklaan kumppaniksi myös älyttömän hyvin, yleensä lisäänkin sitä esimerkiksi kuuman kaakaon sekaan.


Kakku on todella mehevää sisältä

Reseptin kakkuun nimeltä Mexican Chili Chocolate Cinnamon Cake olin kirjannut vuosia sitten jostakin naistenlehdestä kai, lähdettä en lappuun ollut rustannut tosin. Ihmettelin hieman merkitsemääni 0,9 gramman määrää kaakaojauhetta, sekä myöskin lapussa mainittua piimää yhtenä ainesosana. Olin aina halunnut kokeilla kyseistä reseptiä, mutta mitä ilmeisimmin en ollut koskaan perehtynyt tarkemmin sen ainesosiin.

Jos tämä kakku tulee Meksikosta ja lopputulos tulee olemaan suklainen, niin minulla kasvaa sekä häntä että parta.

Heitin reseptin roskalaariin ja päädyin aina yhtä mainioon paholaisen kakkuun, jonka toki maustoin chilipölyllä ja kanelijauholla. Paholaisen kakun ohje puolestaan on jostakin suklaaleivontakirjasta kopioitu, valitettavasti kirjan nimeä minulla ei ole tiedossa. Tässä ainekset käyttämääni 16cm kakkuvuokaan, sekä ainekset 20cm kakkuvuokaan:

140g / 180g tummaa suklaata
140g / 180g voita
1,5tl / 2tl vaniljasokeria
3 / 4 munaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
110g / 140g hienoa sokeria (jota itse laitoin reilusti enemmän eikä ollut yhtään liikaa!)
50g / 60g rouhittuja manteleita, muuta pähkinää tai vehnäjauhoja
20g / 30g siivilöityjä vehnäjauhoja
veitsenkärjellinen suolaa (jota laitoin kai kaksikin)
kanelia ja chilijauhetta, tai mitä vain maustetta niin halutessaan


Äiti mä söin yhden palan vain!


Näillä main voi myydään söpöissä eri muotoisissa ja -kokoisissa, myös pienenpienissä pakkauksissa, yleensä paperiin käärittynä.


Sulatetaan voi ja suklaa yhdessä, esimerkiksi mikrossa.


Suklaa sulaa lämpimään voihin hieman sekoitellen.


Vatkataan valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisätään hiljalleen vajaa puolet sokerista. Kun kulhoa kallistettaessa vaahto pysyy paikallaan, on se valmista.


Vatkataan toisessa kulhossa keltuaiset lopun sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaamiseen voi käyttää samoja vispaimia, joilla valkuaisetkin oli vatkattu. Keltuaisvaahtoon lisätään suklaa-voiseos varovasti sekoitellen.


Suklaa-keltuaismassaan sihdataan keskenään sekoitetut kuivat aineet, eli vehnäjauhot, vaniljasokeri, hienonnetut pähkinät, suola, chilijauhe ja kaneli. Halutessaan voi pöläyttää hieman leivinjauhetta mukaan myös.


Sekoitellaan jauhot varovasti käännellen. Leveä veitsi tai nuolija sopii työhön hyvin.


Lopuksi sekaan käännellään erittäin varovasti valkuaisvaahto. Työkalu eli veitsi tai muu ujutetaan kulhon reunoja pitkin massan alle, josta se kerta toisensa perään nostellaan ylös.


Tadaa, valmis taikina matkalla jauhottuun tai paperoituun kakkuvuokaan. Vuokani oli 16cm halkaisijaltaan ja tein kolmen munan taikinan. Tavalliseen 20cm vuokaan (tai sydänvuokaan) sopii hyvin 4 munan taikina. En pahemmin pidä korppujauhoisista kakuista, joten vuoraan vuoan leivinpaperilla, jonka liimaan voilla vuoan reunoille kiinni.


Paistoin pientä kakkua noin 165-170-asteisessa (luonteeltaan ärhäkässä) uunissa noin 45-60 minuuttia. Paisto on uunista kiinni, sillä ohjeen mukaan neljän munan kakkua on paistettava 40 minuuttia 190 asteessa. Minun uunissani kakusta tulisi musta kuin lakupekka. Tökkää tikulla kakun keskelle, kun epäilet sen olevan kypsä: jos siihen tarttuu kosteita murusia, se on valmis. Jos tikku on selvästi märkä, jatka paistamista. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, voit peitellä sen leivinpaperilla tai foliolla, sekä ehkä alentaa lämpötilaa.


Valmis kakku ennen koristelua


Chilipalko ja kanelitanko antavat vihjeen kakun sisällöstä.


Chili on vielä hieman kohmeessa.


Kakku oli jumalaista.


Herkkua oli sulateltava. Suuntasimme kaupungille ihailemaan uusia jouluvaloja. Kuvassa piazza San Carlo. Tämän aukion erikoisuus on kuvassa väritetty kahtia jaettu kirkko, joka toisin kuin aukioiden kirkot yleensä, ei dominoi piazzaa. Nämä kirkonpuoliskot ovat samalla korkeudella muiden rakennusten kanssa. Jaa miksikö? Olen oppinut tämän poliittisen maantiedon luennolla, näin tärkeitä asioita täälläpäin funtsitaan: nämä kirkot katsovat kohti kuninkaanlinnaa, joka sijaitsee muutamansadan metrin päässä piazzalta eteenpäin. Eli majesteetti ennen pappisväkeä. Aika metkoja nämä makaroonit.


Sama piazza eri valoilla


Legendaaristen Torinon Hyeenojen kahvila pilkottaa oikealla, toisen keltaisen katulampun kohdalla. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin.


Taikuri Luttusta ei kylmä kylmää. Vaikka aika hyvinhän täällä vielä tarkenee. 

Paljon oli ihmisiä liikkeellä, sillä kauppojen oli ilmoitettu olevan sunnuntaina auki Torinossa ja sen maakunnassa. Meidän keskustan liepeillä sijaitseva katumme tosin uinui autiona, mutta päätimme suunnata keskustaan silmäilemään talvisaapastarjontaa. 30% keskustan liikkeistä olikin auki, eihän täällä mikään mene niinkuin pitäisi. Pällistelimme näyteikkunoita, auki olevissa kenkäkaupoissa kävimme sisällä asti, mutta... minä en löytänyt mitään. Harmistuneena sanoin miehelle: "Miksen ikinä löydä kenkiä täältä Italiasta?". Arvatkaa mitä hän vastasi? No arvatkaa! Hän vastasi näin: "Jaa, luulen ettei italialaiset niin välitä kenkien päälle". 

Oikeasti kansakunta sattuu jakautumaan vahvasti kahtia, joista toinen puoli kylpee mammonassa ja toinen ei. Ensimmäiset haaskaavat ylimääräisensä huoletta merkkiliikkeiden anteihin, täkäläisillä duunareilla taas on hyvin halpa maku. Olen vakuuttunut siitä että meillä Pohjoismaissa on oikeasti todella hyvä kenkätarjonta, jonka hinta ja laatu kohtaavat toisensa.


Paikallistuotteita kaupattiin sunnuntai-iltana.