keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Festival delle Sagre - rustiikkiset ruokajuhlat Astissa


Tämä postaus tarjoaa ainakin valokuvaa kerrakseen! Oli kyllä sellainen yltäkylläisyyksien lauantai että pois alta! Männeenä viikonloppuna naapurikaupunki Astissa koottiin koko maakunnan kylät piazzalle hämmentämään kilpaa soppakauhojaan Sagre-maalaisjuhlien merkeissä, samalla kun parin korttelin päässä vietettiin kansallisia "valittujen viinien" messuja, Douja d'Or. Täällä Italiassa matkaillessa kannattaa pitää silmällä pro loco -tilaisuuksia, sillä yleensä niissä paitsi syödään ja juodaan hyvin, myös kansanmusiikkia ja kaikenlaista kulturellia on tarjolla yllin kyllin!

Aamupäivä vietettiin appilassa, jonne rautatieasemalta tepastellessa nähtiin myös illan juhlapaikka. Taustalla häämöttää myyntikojuja, keskellä valtaisaa piazzaa on pystytetty ruokailukatoksia. (Ihan kuin joistain sorkkaeläimistä puhuisin, hih!).

Iltapäivällä teimme sen, mikä piti kokea jo edellisvuoden juhlahumussa: varasimme paikat troijalaiseen torniin, jonka huipulla pääsimme nauttimaan viininmaistajaisista!

Kääk mikä paljastus! Minusta on kivempaa lukea blogeja, joissa näkee myös itse bloggaajan. Siispä ajattelin olla reilu itsekin. ♥ Ei laskettu askelia, mutta nettisivuiltaan luin että 44 metrin korkeudelle mahtuu 199 askelmaa. Oli totisesti kieli vyön alla, vaikka naamat loistikin kuin kaksi Naantalin aurinkoa - oli ihanaa päästä kerrankin vähän hippaamaan!

199 askelta huipulle

Kolmen euron hintaan kuului lasinen ihkaoikea viinilasi, kahden erilaisen viinin maistiainen, suolapalalautanen sekä puolen tunnin (oppaan pitämä) esittely tornin ympärillä siintävistä kohteista.

Suolapalat sormissa - makkara uhkaavasti roikkuu cocktailtikun varassa. Oli lipaistava se superäkkiä huuleen heti kuvan otettuani! (Kamerani on varmaan miehen suunnittelema, kun kerran ihan itsestään on tarkentanut noihin edessäoleviin upeisiin sääriin!).

Komiat oli maisemat. Kiva nähdä kaupunki tästäkin perspektiivistä!

Näetkö kuvan keskellä kauniin parvekkeen? Siltä on suora näkymä edellisessä kuvassa pilkistävälle piazzalle - varmaan mukavaa vietellä siellä raukeita kesäiltoja, ehkäpä mansikkamargherita huulella..!

Mukavannäköisiä terasseja vähän joka kulmalla

Torilla myytiin kaikenlaisia herkkuja hunajasta juustoihin. Maistiaisia oli tarjolla ja viinien päälle tuli vahingossa vedettyä sokeriähkyt, kun oli ihan pakko jokaista pikkuleipää maistaa.

Upea portti ja sisäpiha

Suuntasimme sitten viinimessuille.

Matkan varrella ohitimme pienen sokerileipomon, jonka näyteikkunassa oli niin mehevän näköisiä leipomuksia, että niitä oli pysähdyttävä hämmästelemään. Juuri yllä olevan kuvan otettuani liikkeen leipuri, ehkä seitsenkymppinen rouvashenkilö, taapersi kadulle tuomaan meille maistiaisia. Sai onneksi houkuteltua vieressämme kävelleen ohikulkijan ostoksille - sillä välin me jatkoimme matkaa. Päätin tosin palata apajille juuri ennen seuraavaa Suomen-reissua (ettäs tiedätte, sukulaiset!), sillä kuvan pikkuleivät todella olivat aivan us-ko-mattomia laadultaan!

Tornissa maistoimme Castagnole Monferraton Ruchè-viiniä, johon molemmat ihastuimme täysin. Kävimme oitis tsekkaamassa saatavuuden (ja mahdollisen hintavuuden) viinimessujen hyllyiltä. Vaikutti olevan suosittua laatua - oli pokannut Oscarinkin!

Näin se homma hoituu: lasit kädessä tepastellaan ostoksilla ja kaikkea hyllyiltä löytyvää on maistettavissa viinibaarin puolella. Viinit, joiden pullohinta keikkuu 20 euron tuntumissa, maksavat 2,50 euroa per lasi. Loput viinit (niitä on satamäärin) maksavat 1,50 euroa per lasi.

Ostimme yhteensä kaksi lasillista viinejä, joita harvoin tarjoutuu tilaisuutta maistaa: Piemonten todelliset helmet Barolo ja Barbaresco, molemmat tietysti messujen Oscar Douja-voittajia.

Molemmat käsittämättömän hyviä, mutta erityisesti Barolo vei kielen mennessään. Maalaisleipä kuuluu ilman muuta asiaan, tyhjään vatsaan on ikävää juoda.

Poikkesimme piazzalle, jolle oli katettu 8 euron maistelusettejä tarjoileva ravintolakatos. Se sisälsi neljä erilaista Barbera-viiniä sekä "paikallisia herkkuja".

Ensi vuonna voisi kokeilla vaikka sellaista.

Sisäänkäyntiä oli ripustettu koristamaan menneiden aikojen plakaatteja esittelevä näyttely.

Ennen oli ennen. (Enkö kuulostakin ihan M. Nykäseltä!)

Söpöistä Astin keskustaa. Tuokin terassi kuuluu viinibaarille, joka tosin on auki ihan vuoden ympäri.

Mässäily alkakoon!

Karttaan olin ympyröinyt kojut, joilta etukäteen suunnittelimme ostaa herkkuja. Suunnitelmia sotki hieman miehen pikkuveli, joka oli paikan päällä auttelemassa ja siten kantoi meille ilmaisia annoksia yksi toisensa jälkeen. Hän aloitti jälkiruoista.

...See what I mean? Sortimenttia löytyy joka lähtöön.

Ylläolevat alkupalat olivat jumalaisia! Carne cruda eli raaka liha oli vasikkaa, joka perinteisesti maustetaan suolalla, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä, sekä ehkä ripauksella pippuria. Mmm... Oikealla nököttää sardelli eli anjovis vihreässä persiljaisessa kastikkeessa. Niin hyvää että taju pois!

Tässä vaiheessa kuvaan astui siis pikkuveli, joka alkupalojen rinnalla lahjoitti ystävällisesti "omenamunkkeja". "Ne on tosi hyviä, syökää syökää!". Koska rasvaista pussia ei voinut laukkuunkaan tunkea ja käsille oli siinä tungoksessa tarvetta, ne oli oikeasti pakko syödä saman tien. Oikealla pasta alla norma, jonka valmistamisesta eräs Sisiliasta kutsuttu vierailijakylä sai varmasti pelkkiä risuja. Ylikeitettyä supermarkettipastaa laihassa tomaattikastikkeessa, soo soo!

Kojut olivat upeita, niistä näet lisää kuvia vuodentakaisessa postauksessa.

Robiola-juusto ja rypälehilloke oli kolmas alkupalani! Sama koju myi juustoa myös kotiin vietäväksi.


Puhelimessa pikkuveli: "Tulkaa hakemaan un dolce!". Jälkiruoka? Eihän me oltu edes päästy vielä alkuruokiin asti! Noudin herkun, jonka nimeä veli-kulta ei tiennyt. Seuraavaan kojuun jonottaessani kakkuviipaleen kulmasta oli ihan pakko maistaa pieni pala. Juku että oli herkullista! Minulla ei ole aavistukstakaan, mistä kakku oli tehty, mutta roimasti alkoholia siinä oli, sekä tuollaista makeaa kreemiä välissä. Itse veikkaan kaakun olleen Dolce dell'Abbazia eli Luostarin herkku. Mitä ikinä ikinä sitten olikin. Ah, olin jo unohtaa mainita, että jokaisen lämpimän annoksen kylkiäisinä saa tietenkin ilmaiseksi lasillisen herkullista Barbera-viiniä. Lasi kulkee kätevästi kaulapussukassa kojulta toiselle!

Mies sai veljeltään myös lautasellisen tagliatelleja villisikakastikkeessa, mutten ehtinyt ikuistaa annosta kamerallani. Sen sijaan yllä voit ihailla omaa alkuruokaani: Piemonten perinnepastaa Ravioli con il "plin", eli Raviolit "plin"illä. Se plin on sellainen nipsaus joka sormilla tehdään. Muistaakseni Hullu kokki Piemontessa esitteli yhdessä jaksossa näitä. Herkullisia, mutta kuten suurille pastamäärille helposti käy, ylikypsiä.

Bunèt on niinikään perinteikäs paikallisherkku, vanukas, johon pannaan amaretti-keksejä, Marsala-viiniä, suklaata, munia, maitoa.. mmm.. Kokeilin kerran valmistaa sitä itsekin.

Pääruoille ei kerta kaikkiaan ollut enää tilaa piripintaan pinkeissä vatsoissamme. Sammakonreidet jäivät ensi vuoteen, samoin bollito misto, eli keitetty lihapata. Päivä oli ollut aamusta asti epätavallisen sokeripainotteinen, joten tässä vaiheessa iltaa olo ei ollut mitä parhain. Hain baarista kylmän kokiksen, joka ainakin tuntui edistävän ruoansulatusta ja junaa odotellessamme palasimme messualueelle shoppaamaan kotiinviemisiksi sitä tornissa tarjoiltua voittajaviiniä. Matkan varrella vastaan tuli misu ja toinenkin - eikö olekin suuuuuloinen!

Toivottavasti viihdyit virtuaalimatkalla kanssani, vaikka jutut alkavatkin olla väsyneen höpinää tähän aikaan illasta. Huomenna blogissani odottaa spesiaalipostaus - muista tulla kurkkaamaan!

Edit. Anteeksi mutta eipäs sitten ollutkaan! :D Tuli mutkia matkaan, toisen kerran sitten.

10 kommenttia:

  1. Ihania tapahtumia ja herkkuja,tuollaisissa jutuissa on ihana käydä,ja teillä näkyi olevan herkkuja herkkujen jälkeen,suhteiden ansiosta;D
    Kiva oli vähän nähdä teitäkin,tosiaankin on kiva ,jos saa jonkinlaisen visuaalisen käsityksen myös bloggaajasta. Huh,aika paljon portaita mutta varmaan kannatti kun ylhäällä odotteli noin paljon kivoja juttuja;-)

    VastaaPoista
  2. Oli tosi rattoisa päivä! Yleensä aina ollaan kotona, opinnot nääs, joten oli hienoa kokea välillä jotain muutakin. :) Toivottavasti syksyn markkinahumu ei loppunut tähän, nimittäin erilaisia teemajuhlia riittäisi näillä tienoilla tämän tästä!

    VastaaPoista
  3. Mahtavien herkkupoytien aaressa olette olleet! Nyt on vesi kielella, mutta kai se on vaan itte yritettava vaantaa jotain. Ei, mutta nythan ma hokasin, ma vien lapset syomaan johonkin libanonilaiseen - onhan prinsessamme syntymapaiva (oikeasti vasta huomenna, mutta tanaan on juhlat)! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos loistavasta vinkistä ja blogista!

    Tulin syyskuun alussa Torinoon vaihto-opiskeluvuotta vuotta viettämään ja oli mahtavaa päästä heti toisena viikonloppuna kokemaan jotain näin aidon italialaista! Kaverini kanssa keskityimme viinien ja grappojen maistelemiseen niin antaumuksella, että piazzan ruokakojuille päästyämme jonot olivat niin huikeat, että suunnistimme suosiolla takaisin Torinoon ruoan metsästykseen...

    Missä muuten mielestäsi kannattaa Torinossa tehdä viiniostokset? Ja onko jotain erityisen hyviä vinkkejä ravintoloiden tai muiden herkuttelupaikkojen suhteen?

    VastaaPoista
  5. Kuwaitin kaunotar: paljon onnea prinsessalle! Toivottavasti juhlat sujuu ihanasti! Libanonilainen kuulostaa todella hyvältä.

    Santeri: no KAPPAS!! :) Muutamiin "torinonsuomalaisiin" olen törmännyt kadulla, mutta tänne blogiin asti ei ole kukaan eksynyt! Mehän ollaan oltu ihan samoilla apajilla!

    Mulla idealamppu syttyi kanssa vähän myöhään: ruokakojuilta olisi pitänyt heti puoli seitsemältä käydä ostamassa haluamansa ruokakupongit, siten olisi tarvinnut tehdä vain yksi jono kojua kohden. (Ja syödä aiemmin). Jonot kuuluu siellä asiaan, mut ei voi mitään että tunnelma pääsee tollasissa paikoissa aina jossain vaiheessa kiristymään.. kunnes muistuu mieleen että eihän tässä mitään kiirettä ollutkaan!

    Hyvä kysymys, viiniähän myydään missä tahansa marketeissa. Suomeen veimme kesällä 5 litran laatikon "irtoviiniä" jota "Vino sfuso" -nimisissä puodeissa myydään hanasta, myös pulloihin laskevat. Vinologo oli paikan nimi, niillä on Torinossa kolme myymälää, kurkkaa tästä linkistä: http://www.vinologo.it/sfusi/index.html

    Traminer oli aivan ihanaa ja tosi suosittua, kannattaa maistaa sitä! Juon itse niin harvoin, ettei musta asiantuntijaksi ole, tod! :D Suomeen palatessasi kannattaa pitää matkatuliaisten suhteen mielessä tuo laatikkomahdollisuus, nimittäin pullot (vaikka hienoja onkin) lisäävät törkeästi painoa matkalaukussa.

    Via Lagrangella, aseman puoleisella pätkällä, olen nähnyt enotecan ainakin. Onhan niitä, ei vaan ole tullut käytyä. Ehkä vielä joskus koittaa aika.. ;) Enotecat varmasti tarjoaa laajan valikoiman ja mukavan tunnelman maistella laatuja.

    Jaa sitten on eataly, onko se jo tuttu paikka? Torinon Lingotossa http://www.torino.eataly.it/ löydät kyllä VAIKKA MITÄ! Hinnat ovat suht samaa luokkaa kuin supermarketissakin, mutta valikoima on valtava ja herkullinen. Ravintolamaailmaan kannattaa ehdottomasti tutustua myös! Suosittelen EHDOTTOMASTI!

    No sitten on Carrefour ;D sieltä meille useimmiten tarttuu jokin tarjousviini mukaan, valikoima on aika laaja ja hinnat edulliset. Tiedän, tosi ankeeta, mut muiden ostosten ohella, bonuspisteetkin karttuu.

    Oon huomannut että muiden Italian alueiden viinejä on myynnissä täällä tosi vähän, enimmäkseen löytyy Piemonten omaa tuotantoa.

    Ravintoloista osaan suositella Amici miei -nimistä pizzeriaa (Corso Vittorio Emanuele II, 94):
    (http://www.amicimieiristorantepizzeriatorino.com/)

    Kävimme siellä kerran ja odotamme yhä tilaisuutta päästä uudestaan! 15 euroa sisälsi elämäni parhaan pizzan, kahveen, jälkkärin, viinin ja palvelumaksun.

    Kavereilta kuulin PALJON kehuja myös keskustan Piazza Carlo Alberton nurkassa sijaitsevan Sfashion cafè:n pizzoista (http://www.foodandcompany.com/food&company.html) jotka kuulemma ovat tai-vaal-li-si-a, hyvin luultavasti jopa Amici mieitä parempia. F.lli la Cozza, saman omistajan pulju, on kuulemma aivan uskomaton myös.

    Samalta sivulta löytyvä Birilli on kehuttu paikka joka kokkaa paikallista. Vähän hintavampi, mutta paikka on kuulemma hieno, kukkulan suunnalla.

    Muita ravintoloita tai menopaikkoja en oikein osaa suositella, sillä ei voida usein käydä ulkona, valitettavasti. Jos saat auton käyttöösi, kannattaa vierailla maaseudun viinikukkuloilla, jossa Osteriat tarjoavat edullisia elämyksiä.

    Itse olen tutustunut Osteria della Pompaan: 86 erilaista antipastia buffet-pöydässä, jota seurasi primo, secondo, sekä dolce, caffè, plus viinit ja grapat niin paljon kuin napa vetää. Tämä kaikki 30 euroa. Oli todella haastavaa löytää perille, tosin. http://www.osteriadellapompa.it/

    Jos mulle vielä jotain tulis mieleen, kirjoitan kommenttia sun omaan blogiisi.

    Tuleepa kivaa nähdä sitten postauksiasi vaihtarivuoden varrelta, näet tämän itseäni kyllästyttävän kaupungin tuorein silmin. :)

    Saanko udella mitä opiskelet? Entä millainen ensivaikutelma paikasta on syntynyt?

    VastaaPoista
  6. Onpa perusteellinen vastaus :)

    Toistaiseksi olen ostanut viinejä sekä lähikaupasta että Eatalysta. Lähikaupoissa valikoima vaikuttaa kohtuullisen rajatulta ja laatutaso heittelee aika paljon. Laadukkaampia viinejä tuntuu olevan myös hankalampi niistä saada. Se, että niistä saa lähinnä paikallista viiniä on pelkästään hyvä asia. Pitäähän sitä nyt paneutua oikein kunnolla Piemonten viineihin, kun täällä kerran ollaan ;)

    Eataly taas iski suoraan sydämeen! Se paikkahan on varsinainen taivas :D Nyt on pari kertaa tullut käytyä ja kummallakin kerralla on ollut suunnattomia vaikeuksia lähteä pois, kun olisin voinut jäädä sinne vaikka asumaan! Hintataso tosin vaikutti mun mielestä vähän korkeammalta kuin muualla, mutta toisaalta kaikki tuotteet on kuulemma laatuluokitettuja... Pitääpä vielä tarkastaa lähellä olevat pari Enotecaa ja vielä se Carrefour :)

    Tottahan toki saa udella :) Opiskelen kauppatieteitä ja täällä tulen käymään kursseja sekä UniTon kauppatieteiden laitoksella että SAA:ssa eli UniTon alaisessa johtamisen koulussa. Ensivaikutelma Torinosta on loistava! Ruoka- ja juomatarjonta on mahtava, arkkitehtuuri pääosin upeaa ja kaikki toimii suhteellisen sujuvasti. Se, että ympäriltä löytyy upeaa luontoa (Alpit, jokia, vihreää ylipäätään...) ja huikeat mahdollisuudet nauttia sekä kulttuurista että ruoasta ja juomasta on tehnyt kotiutumisesta todella helppoa. Saa nähdä miten mieli muuttuu vuoden aikana ;)

    VastaaPoista
  7. Piti vielä kiittää vinkeistä ja suosituksista! Kiitos :)

    VastaaPoista
  8. Eipä kestä kiittää, ei ole ravintolat kovin tutuiksi tulleet. Hyvä että viihdyt uudessa kotikaupungissa! Siinähän se on Carrefour ihan opinahjosi kulmilla, muutama pysäkinväli keskustaan päin. Mieheni opiskelee kanssasi samassa puljussa, economia aziendale. Piti sanoa vielä että Vinologo-puodissa saa maistella niitä eri viinejä (ilmaiseksi) jotta valinta helpottuisi. Sieltä löytyy muitakin kuin irtoviinejä, siellä on pulloa rivissä yksi toisen perään. Laadun oletan olevan taattu, litrahinnat parista eurosta ylöspäin. Via Montevecchion liikkeessä oli ihastuttava rouvashenkilö joka tarjosi paksuja grissinejä "kyytipojaksi", eli hyvin siellä kohdellaan asiakkaita. Mukava kokemus.

    Yksi tärkeä vinkki: älä erehdy haaskaamaan rahoja kalaruokaan ellet ole ihan varma paikasta! Täällä on koko maan surkeimmat kalatiskit myös kaupoissa, naapurin kanssa ollaan jutskattu asiasta ja kävi ilmi että molemmat ostamme kalamme (heh heh) Carrefourista. No, nenä onneksi kertoo mistä ostaa. Alakerrassamme on myymälä jossa kaupataan pakastettuja mereneläviä, en tajua kuinka siellä voi riittää asiakkaita kun löyhkä ulottuu asuntooni asti! Henkilöauton jalkatilassa toimittavat (itse) pahvilaatikoittain pakastekalaa myyntiin. Hyi hemmetti!

    VastaaPoista
  9. Kiitos tärkeästä vinkistä! Pitää harjoittaa salapoliisityötä ja selvittää mistä täältä saisi kunnon kalaa... Ja Vinologoon pitää suunnata pikimmiten :)

    VastaaPoista
  10. Mahtava postaus kuvineen ja wau mitkä viinifestarit! Tuollaisille pitää munki päästä osallistumaan joskus! Söisin itseni ähkyksi :)
    Ja kiitos vinkistä etsiä pro loco -tilaisuuksia, jos/kun Italiaan tulee reissuun :)

    Kiva käydä visiitillä blogissasi, kiitos samalla ihanille kommenteillesi omassani! Mukavaa keskiviikkoa (jota olen pienen ikäni aina kutsunut 'keksiviikoksi' :))

    VastaaPoista