Via Lagrangen suklaamarkkinoilla - naistenpäivän juhlapostaus!

Näin makiasti juhlitaan kaikkia maailman naisia (tunnetusti suklaan ystäviä) täällä Piemonten sydämessä. Kerronkin heti alkuun, että postaus sisältää myös kutkuttelevan langhelaisen hasselpähkinäkakun reseptin, joka zabaijonella kuorrutetaan ja nautitaan vaikkapa naistenpäivän kunniaksi. Kannattaa siis "pysyä linjoilla"! 

Viikonlopun yli Torinon keskustassa on pidetty markkinoita kieli vallan ruskeana - suklaasta siis. Esillä on ollut suklaasta vuoltuja veistoksia...

artisti työssään

...jos jonkinlaisia. Lisäksi toistakymmentä kojua on ollut kauppaamassa suklaisia herkkuja muodossa kuin muodossa

Ihan Sitruunaisen näköinen asukokonaisuus!

Pitkä on polku ja kivinen tie, joka herkkusuut namiapajille vie. Via Lagrange on kävelykatu, jonka varrelle mahtuu muunkinlaisia virikkeitä. Porhaltaessamme kohti turmiota ehdimme poukkoilla näyteikkunalta toiselle ja ajattelin, kuinka vähän sitä onkaan nykyään aikaa samoilla päättömänä kaupungilla, kiirehtimättä mihinkään, näyteikkunoita tutkien.

Perinteinen gastronomiapuoti tarjoaa kaikkea suolaista juustoista makkaroihin.

Näin ensi kertaa katutaiteilijan taistelemassa tuulta vastaan. Mankastaan kuului myrskytuulen vihellys ja kaveri itse oli tukkaa myöten tärkätty takaviistoon. Kolikon kilahtaessa nytkähti askeleen taaksepäin.

Kauniisti toteutetut suklaalevyt ovat ilo silmälle. Mainio lahjaidea kotikokeille!

Tällaisen toteuttaminen voisi olla jo astetta haastavampaa, mutta moisen lahjan ottaisin vastaan ikihyvin!

Iloiset kevään värit saavat ohikulkijan iloiselle tuulelle. Lahjoittaisin koko pöydän pikkusisaruksilleni pääsiäiseksi!

Ah että voi olla herkullisen näköistä!

Mieheni on varsinainen sokeriporsas: oli nähnyt kuvan murokakkusen ohikulkijan huulilla ja siten meidän oli etsittävä niitä myyvä koju mitä pikimmiten.

Samainen koju myi myöskin hurmaavan näköisiä "päiväkävelijän pikareita". Päätin urheasti jatkaa matkaani seuraavien houkutusten äärelle.

Rommipallovartaat on hunnutettu raikkailla kevään väreillä - tosin epäilen sen raikastavan itse sisintä olemusta kovinkaan paljon.

Suklaasta muovailtuja makkaroita, juustoja ja munia olisi myöskin hauska antaa lahjaksi. Vasemmassa laidassa näkyvien salamien muovailua voisi joskus kokeillakin - ainakaan ei tarvitsisi huolehtia suklaan inhottavasta temperoinnista.

Suklaalegot ovat varmaan hampipeikkojen paratiisi!

Oma paratiisini voisi olla seuraavanlainen maisema! Olin urhea (pian kerron, kuinka urhea) ja jatkoin matkaani posket lommoilla eteenpäin.

Markkinoilla oli muutamia kojuja, joissa myytiin erilaisia suklaajuomia. Tarjolla oli niin valko-, maito-, kuin tummaakin suklaajuomaa, maustettuna kanelilla, jasmiinilla, chilillä, sun muilla mausteilla.

Me vedimme huiviimme yhden maidottoman kaakaojuoman ja toisen kanelisen.

Tässä se miehen himoitseva muroleivos. Vaatimattomat suklaamassa ja hasselpähkinärouhe päällä. Vaan ei tässä vielä kaikki, ehei!

Itse bongasin puolestani moisen leivoksen, joka oli toki pakko etsiä käsiini. En ollut ennen maistanut hasselpähkinäkakkua ja tämä näytti niin hyvältä, eikö vain!

Torta langarola - langhelainen kakku

Langhe on maakunta Piemonten alueella ja edustaa mitä luultavimmin sitä kauneinta seutua täällä Alppien varjossa. Langhen viheriät kukkulat ovat kuulut paitsi viineistään, myös hasselpähkinöistään, jotka ovat täysin eri kaliiberia kuin marketeissa myytävät muovipusseihin suljetut valmiiksi kuoritut kivikovat papanat. Kehittelin internetin syövereistä löytämieni ohjeiden pohjalta reseptin sydämet sulattavaan kakkuun, jota valtakunnan miehet ja lapset voivat iltapäivällä hellin käsin perheensä naisille leipaista!

Valmistetaan voidellussa ja jauhotetussa halkaisijaltaan 22cm suuressa kakkuvuoassa. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Kakku ei odota uunia, vaan uuni kakkua!

100 g kuorittuja hasselpähkinöitä jauhettuina

100 g vehnäjauhoja

100 g sokeria

100 g voita huoneenlämpöisenä

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta (sekoita ne vehnäjauhojen kanssa sekaisin)

2 munaa

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, samalla vatkaten. Laita vatkain syrjään ja etsi käsiisi lasta, nuolija tai vastaava, jolla voit varovasti käännellen sekoittaa sihdatut jauhot taikinaan. Lisää myös hasselpähkinäjauhe. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 20-25 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Puisella tikulla voi tuikata kakun keskelle, varmistaakseen kypsyyden. Jos tikku ei ole märkä, vaan joko puhdas tai kuivien taikinamurusten peitossa, on kakku valmis. Sen pinnalle voi levittää kerroksen Nutellaa, tai oikeaoppisemmin kakun voi tarjoilla lämpimällä zabaionella kuorrutettuna

Zabaione

4 munan keltuaista

80 g sokeria

4 ruokalusikallista marsala-, moscato-, tai portviiniä

Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää viini samalla vatkaten. Siirrä kulho vesihauteen päälle ja jatka vatkaamista 10-15 minuuttia, kunnes vaahto muuttuu samettiseksi. Kaada zabaione kakkupaloille ja tarjoa naiselle!

Päärynä-muropiiras esitti markkinoiden "kevyempää" antia. Tälle aion kehitellä reseptin myöskin ja sitä kokeiltuani kerron varmasti, kuinka kävi. Maistamamme leivos oli törkeän hyvää!

Kauniisti koristeltua suklaapalaa en ole vielä ehtinyt (vai kyennyt) maistaa. Odottelee kaapin kätköissä siis.

Sama suklaati tiskissä.

Munakoisopyörykät

Kauan odotettu (tai ainakin Martan odottama) resepti rantautui vihdoin blogiini, kriittisen kyökkiraadin testaamana ja hyväksymänä. Tarina sai alkunsa lokakuun 2009 ruokahaasteeseen "elokuvaruokaa" osallistuneen Kaunottaren ja Kulkurin lihapullaspaghetin myötä, josta tähän mennessä blogissani on esitelty ainoastaan lihansyöjäversio. Nyt toivotan kasvissyöjätkin kokeilemaan luikasta spaghettia pehmoisten pyöryköiden ja mehukkaan tomaattikastikkeen kerana. Nämä pullat meillä syötiin "in umido" eli "kosteina", ilman spaghettia tai muutakaan.

Varsinaista kasvisruokaa tämä versio ei kuitenkaan edusta, kuuluuhan siihen kananmuna ja parmesaanijuusto keskeisinä ainesosina. Jos jollakin lukijalla sattuu olemaan idea, millä niitä korvaamaan, niin ottaisin tiedon vastaan mielihyvin! Tässä ohje, jonka kasasin useiden löytämieni reseptien pohjalta:

Munakoisopyörykät

Ainekset:

• noin puoli kiloa munakoisoja
  
• 1 kananmuna
  
• parmesaania tai vastaavaa raasteena - aimo kasa! Oikeastaan, mitä enemmän, sen parempi.
  
• korppujauhoja (tai päivän vanhaa, maidossa liotettua ja sitten kuivaksi puristeltua leipää möyhennettynä)
  
• niin halutessaan mozzarellaa sormien välissä möyhennettynä
• mausteita maun mukaan, kuten basilikaa, valkosipulia, kapriksia, muskottipähkinää, mustapippuria, suolaa...
  
• muitakin aineksia niihin voi tunkea: kesäkurpitsaa, oliiveja, paprikaa, juustoja vaikka kuutioinakin...
  

Munakoiso kypsennetään mieleisellään tavalla. Useiden reseptien mukaan se keitetään kuutioina 8-10 minuuttia suolatussa vedessä (ja sitten puristellaan ylimääräinen vesi pois), mutta meikäläinen suoritti homman uunissa halkaistuna, tälleen. Niin eipähän tarvitse enää puristella. Pilkoin kypsän koison kuorineen päivineen lohkoiksi, jotka pyöräytin tehosekoittimessa. Ilman masiinaakin pärjää, jos antaa veitsen heilua! (Jos pyörykät paistaa pannulla tai uunissa, niin ei ole niin väliä, jos taikinasta tulee vähän pehmoistakin, eli munakoison voi keittää vedessä. Mutta jos haluaa kokeilla tomaattikastikkeessa kypsentämistä, niin palleroista kannattaa tehdä melko kompakteja jotteivät hajoa kypsyessään). 

Sitten muussattuun koisoon sekoitetaan muna, sekä muut ainekset. Jos raaka valkosipuli tuntuu liian rassaavalta vatsassa, hyvä kikka on keittää sitä vedessä parin minuutin ajan, jolloin se yhä maistuu itseltään, muttei pyri vatsasta takaisin suuhun. Jos taikina murenee käsissä, lisätään kananmunaa, sekä vastaavasti korppujauhoja, kunnes saavuttaa oikean koostumuksen. Tässä vaiheessa kannattaa maistaa raakaa taikinaa, jotta suolat sun muut ovat varmasti kohdallaan. Idea: kokeile kieritellä palleroita vatkatussa kananmunassa ja sitten esim. seesaminsiemenissä.

Valmistamisvaihtoehdot:

Uunissa: 200c noin 10-15 minuuttia 

Pannulla: Ensin kieritellään pallerot munassa ja sitten korppujauhoissa. Pannuun kaadetaan öljyä parin senttimetrin korkeudelle ja kuumennetaan hyvin. Paistetaan pallerot ja sitten pannaan talouspaperille lepäämään, jotta liika öljy imeytyisi pois ja siten pullat säilyisivät rapsakoina. 

Tomaattikastikkeessa (tai missä vain kastikkeessa): Tätä varten pyörykkätaikinan on siis oltava kiinteätä, kuin muovailuvahaa, joka ei murene, muttei myöskään pakene sormien välistä sitä pyöritellessä. Kuullotetaan litistettyä valkosipulia pannulla oliiviöljyssä, lisätään sitten muutama tölkillinen tomaattimurskaa. Kun soosi kiehuu hiljalleen, lisätään munakoisopullat varovasti yksi kerrallaan, jättäen niiden väliin hieman tilaa. Annetaan kypsyä hyvä tovi, ehkä puolisen tuntia, pienenpienellä liekillä. Ihan loppuvaiheessa lisätään kourallinen basilikanlehtiä. Jatka lukemista...

...itse tein pyörykkäni tällä lailla, eli uunissa. Taikinasta tuli äärimmäisen löysää, vaikka koisonlihan olin uunissa hyvin kypsentänyt - ja koska korppujauhoa löytyi pussin pohjalta vain muutama hassu lusikallinen. Paahdoin palleroita varttitunnin 200 asteessa, jonka jälkeen totesin niiden olevan hieman turhankin jämäköitä! Ne selvästi kaipasivat tomaattikastikkeen ympärilleen ja niinpä...

...lämmitin pannulla oliiviöljyä ja vippasin sinne liiskatun valkosipulinkynnen. Lisäsin joukkoon tomaattimurskaa purkin verran ja annoin soosin porista lähes tunnin verran kannen alla, aika ajoin lisäten lorauksen vettä, mikäli tomsku uhkasi kuihtua kasaan. Lopussa maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla, sekä aimo annoksella (pakastettua) basilikaa. 

Nakkelin pallerot kastikkeeseen ehkä 10 minuutin ajaksi ja ne pehmenivät aivan ihaniksi. Siksipä suosittelen paistamaan pyörykät ensin uunissa, valmistamaan sitten tomaattikastikkeen ja keittämään (jo kypsiä ja luultavasti liiankin kompakteja) pullia soosissa vain muutamien minuuttien ajan. 

Esittelen tässä samalla itselleni kohtalaisen uuden tuttavuuden, salaattilajikkeen, jota mm. valeriaksi kutsutaan. Onko se kenellekään tuttu? Se on maultaan kohtalaisen mietoa, aika pehmeää ja ehkä hieman pähkinäistä (vai johtuneeko se pakkauksen suojakaasuista!?). Täällä päin vihanneskaupoissa näkyy paljon erilaisia pienilehtisiä salaattitukkoja, joita ei ole toistaiseksi tullut tosin maistettua. Ulkonäkönsä (ja hintansa) perusteella ovat varsin herkullisia. Suosittelen kokeilemaan!

Italy vs Europe

Ajattelin ilahduttaa kaikkia blogiini eksyviä tällä kliseisellä, mutta osuvalla videonpätkällä. Jokainen otos on kuin oikeasta elämästä! Vasta hiljattain opin, että aplodit annetaan paitsi lentokoneessa, myös elokuvateatterissa(!), jos elokuva on ollut mieluisa. Kävimme katsomassa Avatar-elokuvan, jota kohtaan itselläni oli suuria ennakkoluuloja, mutta joka loppupeleissä olikin oikein suloinen ja esityksen lopussa siis yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin. Mykistävää.

Valkoviinimarinoitua jänistä & herkkusienimuhennosta (funghi trifolati)

Vemmelsääri voi olla sitten sitkeä pala purtavaksi, vaan konstit on monet sanoi akka kun jänöä kokkasi. Kyökissämme kokeiltiin hiljattain huomattavalla menestyksellä pupunlihan pehmittämistä valkoviinimarinadissa, joka maustettiin tuoreella rosmariinilla, salvialla, persiljalla, roseepippurilla ja valkosipulilla. 

Marinadin liemi yhtä jänöä kohden käsittää 2dl valkoviiniä - tai ainakin sen verran, että loppakorva peittyy. Viinin voi korvata veden ja valkoviinietikan tai sitruunanmehun sekoituksella, mutta viinimarinadi on siitä hyvä, että siivilöidyn marinadin voi käyttää jänöjussin kokkaamiseen.

Kuusituntinen marinointi riittää takaamaan mureanmehevän lopputuloksen. Lihapalat nostellaan liemestä ja ne kuivataan talouspaperiin. Kuumennetaan oliiviöljyä ja pala voita pannulla, jossa lihat ruskistetaan.

Lihat maustetaan suolalla ja puolella siivilöidystä marinadista. Annetaan kypsyä hiljalleen kannen alla ja lisätään loppu liemi, kun edellinen alkaa olla haihtunut. 

Pataan voi heittää myös tuoreita yrttejä niin halutessaan, sekä maustaa lihan vielä pippurilla. Kypsymisaika riippuu lihapalojen koosta - me keittelimme soppaa vajaan tunnin verran ja koostumus oli sopivan murea. Suuremmat palat voivat vaatia jopa 1,5 h kypsymisajan, mutta kannattaa testailla loppuvaiheessa vahinkojen välttämiseksi.

En osannut päättää, josko kanin kaverina maistuisi raikas salaatti (suosikkini on jämäkkä friseesalaatti, joka on oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja suolalla maustettuna mehevän makuista, sekoitettuna yhteen vaikkapa porkkanalastujen, punasikurinlehtien, siivutetun fenkolin ja rucola-salaatin kanssa) vaiko aromikkaat ja täyteläiset...

...herkkusienet kerma-persiljakastikkeessa. Tottakai valmistimme molempia. Viimeksimainittu on nopea ja herkullinen lisäke liharuoalle, joka syntyy kuullottamalla silputtua sipulia rasvassa, lisäämällä joukkoon puhdistetut ja viipaloidut tuoreet herkkusienet, sekä hetken paistamisen jälkeen tilkan valkoviiniä. Kun neste on haihtunut, sienet maustetaan suolalla, pippurilla ja silputulla persiljalla, sekä aimo lurauksella kermaa - tosin maistuvat oikein hyviltä ilmankin. Jänis oli todella, todella hyvää ja suosittelen reseptiä lämmöllä!

Aterian päätteeksi sitä voipi vaikkapa ihailla tätä hemaisevaa parvekemaisemaa...

...tai puuta.

Takuumurea täytetty mustekala & pistaasikuorrutetut perunapatukat

Näin se uusi vuosi lähtee käyntiin bloggausrintamalla, täpärästi vielä helmikuun puolella! Rohkaisevat kommentit ja uudet lukijat houkuttelivat liikkeelle laiskistuneen bloggaajan, joka yrittää hyvittää viimeaikaisen poissaolonsa tällä jymyreseptillä, jolla aloittelevakin kalakokki saa ihmeitä aikaan. Resepti on peräisin maanmainion Giallozafferanon sivuilta. Leikkiin lähdetään kalastamalla ostoskärryyn kahta ruokailijaa kohden:

iso (n. 200g mielellään puhdistettu) "kalmari"mustekala - tai mitä tahansa lonkeroeläimiä, pienempiäkin, mutta riittävän suuria, jotta ne voidaan täyttää 

valkosipulia

persiljaa

pari sardellifileetä

parmesaania raasteena

1 kananmuna

kalafondia tai osterikastiketta

valkoviiniä

korppujauhoja tai kuivahkoa maalaisleipää

suolaa ja pippuria

e.v. oliiviöljyä

hammastikkuja tai puuvillalankaa

Pelin kulku: leikataan mustekalalta lonkerot, jotka pilkotaan pieniksi paloiksi. Irrotetaan pää ruumiista ja heitetään se veks. Kalamyyjä tosin vannoi kaiken muun olevan syötävää, paitsi pikkuinen musta nokka, joka löytyy lonkeroiden keskipisteestä. Vaan kun ne silmät alkoivat tursuilla sormieni välissä, sanoin jotta hiiteen koko kuuppa! Mustekalamme oli jo valmiiksi halkaistu pituussuuntaan ja luut oli poistettu, joten minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin täyttää otus.

Täyte oli uskomattoman herkullista. Se valmistetaan ruskistamalla pannulla lonkerohakkelusta yhdessä litistetyn valkosipulinkynnen kera. Roiskaistaan joukkoon valkoviiniä ja pari sardellifileetä, joiden annetaan ikäänkuin sulaa. Ei keitetä lonkeroita liikaa, jottei niistä tule sitkeitä. Yhdistetään ne persiljan, parmesaanin ja kananmunan kanssa, lisäten joukkoon sen verran korppujauhoja, että seos hieman kiinteytyy. Maustetaan täyte suolalla ja pippurilla. Ahdetaan mustekalan sisään ja suljetaan. Muistetaan jättää kuitenkin "kasvunvaraa" sillä kypsentäessä täyte paisuu ja uhkaa muuten räjäyttää kalaparan. Yksi idea on pistellä reikiä eläimen kylkeen ennen paistoa.

Kuullotetaan keskilämmöllä runsaassa oliiviöljyssä valkosipulinkynttä tai kahta, sekä täytettyä mustekalaa, jota aika ajoin käännellään. Roiskitaan valkoviiniä pintaan, kun kala on hieman ottanut väriä. Lisätään myös kalafondia tai osterikastiketta (me käytimme runsain mitoin jälkimmäistä - suurin menestyksin) ja annetaan mustekalan kypsyä 10-15 minuutin ajan kannen alla. Keittoaika riippuu eläimen koosta - 15 cm pituiset kypsyvät max 10 minuutissa, mutta meidän 200 gramman kolossikalmarimme vaati ainakin varttitunnin, jos ei jopa 20 minuutin kypsentämisen. Lopputulos oli pehmeänmureaa, eikä lainkaan sitkeää. Ah! Kun viimeisiä minuutteja viedään, pöläytetään kaloille vielä hyppysellinen silputtua persiljaa. 

Perunapatukat syntyivät keittämällä 5 lapsen nyrkin kokoista perunaa ja kuivaamalla ne talouspaperiin, jotta ylimääräisen nesteen saisi poistettua. Potut muussataan vaikka haarukalla, maustetaan suolalla, yhdellä kananmunan keltuaisella, silputulla persiljalla, muskottipähkinällä, mustapippurilla, sekä aimo annoksella parmesaaniraastetta ja ainakin yhtä aimolla möllillä voita. Lopuksi massa kiinteytetään korppujauhoilla.

Otetaan uunipellin kokoinen pala leivinpaperia, jolle sirotellaan reilulla kädellä persiljasilppua, parmesaaniraastetta, korppujauhoja ja rouhittua pistaasipähkinää. Lätkitään silpun päälle perunamassaa, jota kieritellään leivinpaperilla, kunnes ne ovat sopivasti kuorrutettuja. Siirretään pötkylät uunipellille ja paistetaan 200 asteessa keskitasolla noin 15 minuutin ajan. Kovin kuivaksi ei kannata paahtaa, muuten ovat aika jankkia syötävää.

Osterikastike ja valkoviini synnyttävät upean kastikkeen mustekalalle.

Herne-täytteinen versio mustekalasta, nautittuna leikkopapujen kera.

Riikka ja Ossi kiekaisevat terveiset Suomesta, jossa tuli vietettyä harvinaisen luminen joulu.

Hännänhuippu lähettää terveisensä myös.

Via Po:n jouluvalot on ilman muuta pakko esitellä - olkoonkin vähän jälkikäteen.

Meren herkuilla täytetyt raviolit tuoretomaatti-pinjansiemenkastikkeessa

Pastan tekeminen ilman pastakonetta ei ole niin rankkaa kuin voisi kuvitella. Jätän kuitenkin kertomatta, että joka kerran kaulinta heilutellessani vannon etten koskaan enää! Riippuu kuitenkin paljon siitä, kuinka pehmeää taikinaa valmistaa. Kahden hengen annos syntyi tunnissa, eli aikaa ei hommaan uppoa pullanpaistoa enempää. 

Kuten kaiken hyvän a ja o, lähdetään liikkeelle laadukkaista raaka-aineista: durum-ryynejä (Suomessa myytäneen ainakin Myllyn Parhaan jauhoja, mutten osaa sanoa liekö tuotteella suuria eroja esimerkiksi kuvan jauhojen kanssa), tuoreita kananmunia, joiden keltuaisten tulisi olla mahdollisimman voimakkaan värisiä, ripaus suolaa ja tilkka neitsytoliiviöljyä.

Tehdään jauhokeko pöydälle, tai kaltaisteni tumppukäsien malliin kulhon pohjalle. Syöjää kohden jauhoja mitataan 100g (kun kyseessä on alkuruoka, 50g riittää hyvin). Jokaista hehtogrammaa kohden jauhokeon keskelle rikotaan yksi kananmuna. 55g munalla taikinasta tuli todella pehmeää, 40g muna ei taas riittänyt alkuunkaan. 50g voisi olla ideaalimäärä. Sen lisäksi ripotellaan hieman suolaa, sekä lusikallinen öljyä syöjää kohden. Lätkytellään ensin haarukalla jutska sekaisin, sitten vaivataan käsin, kunnes taikina on kimmoisaa ja sileää. Pyöritellään palloksi ja jätetään kostean liinan alle tunniksi lepäämään huoneenlämpöön. Sitten läpi koneen tai kaulinkäsittelyn. Apuna voi käyttää vehnäjauhoja ja niitä voi myös lisätä pastaan niin halutessaan. Kaulitun levyn ideaalinen paksuus - tai pikemminkin ohuus - on ehkäpä 1 mm verran. Siten, että levy on hieman läpikuultava. Kokeilemalla sekin selviää, sillä makujahan on monia.

Täyte syntyi puna-ahvenen lihasta (jonka tilalla yleensä ravioleihin käytetään turskaa, seitiä tai vastaavaa), jota 150 pastagrammaa (100g jauhoja+1 muna) kohden tarvitaan 100g. Sitä vastaan puolestaan tarvitaan yksi kananmuna, sekä esimerkiksi seuraavia mausteita: valkosipulia, chilipippuria, persiljaa, sekä halutessasi esim. osterikastiketta lisämakua tuomaan. Viimeksimainittua rahtaamme tänne Italiaan aina Suomessa käydessämme, enkä rajoita sen käyttöä vain itämaisiin ruokiin, vaan aina muistaessani tuikin sitä vähän joka pataan. Pyöritin kalaa oliiviöljyssä kuumalla pannulla yhdessä silputun valkosipulin ja chilin kanssa. Kun kala alkoi olla kypsähköä, maustoin sen vielä osterikastikkeella ja ruokalusikallisella persiljasilppua. Hieman viilenneeseen täytteeseen sekoitin yhden kananmunan.

Mikäli käytössäsi ei ole raviolimuottia, ei hätiä mitiä. Leikkaa pasta mieluisen levyisiksi suikaleiksi, kostuta ne vedellä pullasudin avulla, jaa pastasuikaleille täyte nokareina jättäen niiden väliin muutama sentti tilaa. Siirrä toinen suikale hatuksi tämän täyttämäsi päälle, sulje reunat täytteiden ympärillä sormilla painellen ja leikkaa lopuksi raviolit irti toisistaan. Siksak-taikinapyörä on oiva väline tässä tapauksessa.

Kuvan muotin takapuolella sai otettua taikinalevystä pyöreitä pastaläpysköjä, jotka sai kätevästi täytettyä ja suljettua muotin toisella puolella. Pastan reunat on yksitellen kostutettava, jotta ne saisi hyvin suljettua.

Ravioli on valmis.

Siirrä raviolit välittömästi hyvin (vehnä)jauhotetulle leivinpaperille, toisistaan erilleen, ripotellen jauhoja runsaasti niiden ylle myös. Yleensä tuorepastan on kuivattava parin tunnin ajan ennen keittämistä, mutta täytepastan suhteen asiassa on olemassa pieniä erimielisyyksiä. Joidenkin mielestä kostea täyte saattaa rikkoa pastakuoren, jos raviolit jättää pitkäksi aikaa pöydälle lepäämään. Itse tein, kuten monet perheenmammat täällä päin, jotka koko sunnuntain pyhittävät keittiössä häärimiselle ja tulevan viikon ruokien valmistamiselle. (Okei jossain raja kulkee!). Heitin raviolit siis pakastimeen. Mikäli mahdollista, ne kannattaa pakastaa tarjottimen päällä ja siirtää sitten muovipusseihin, siten säilyvät kauniimpina, mutta itse lähes sulloin ne liian ahtaaseen pakastimeemme ja lopputulos oli ihan kaunis kuitenkin. Jääkaapissa niitä ei voi säilyttää hetkeäkään, sillä ne todellakin lötkistyvät siellä, homehtuen äärimmäisen herkästi.

Kastike valmistui paahtamalla ensin kuivalla pannulla lusikallista pinjansiemeniä. Ne siirretään lautaselle osottamaan ja edetään kuullottamalla oliiviöljyssä samalla pannulla litistettyä valkosipulinkynttä sekä puolikasta chilipippuria. Lisäsin joukkoon muutaman sardellifileen sekä mustekalan silputtuja lonkeroita ja paistelin hieman. Lonkeroiden sijaan mikä tahansa kala, esim. kampela sopii hyvin, mutta ei ole välttämätön sekään. Lisäsin vähän valkoviiniä, haihdutin nesteen ja siirsin fisut lautaselle odottamaan ja poistin kynnen sekä pippurin. Annoin pannulla kypsyä sitten kourallisen verran pieneksi pilkottuja kirsikkatomaatteja. Ensi kerralla kokeilen ehkä pitkulaisia kastiketomaatteja (San Marzano -nimisiä täälläpäin), sillä kirsikkatomaateissa luonnollisesti on melko makea vivahde, josta mies piti, vaan itse en. Suomen talvitomaattien hinnat (ja maun) tuntien kehotan turvautumaan hyväksihavaitsemaasi tölkkituotteeseen. Kastike on valmis noin 10 minuutissa, jolloin sen voi maustaa silputulla lehtipersiljalla ja öhömm... oyster saucella, ken tykkää! Säästä muutama pinjansiemen koristelua varten, mutta yhdistä loput siemenet sekä lonkerot tomaatin sekaan odottamaan pastan kypsymistä.

Kun iso kattilallinen vettä iloisesti jo kiehuu, se suolataan pienellä kourallisella merisuolaa, valutetaan nauha oliiviöljyä ja (jäätyneet) raviolit kipataan sekaan. Keittoaikaa ei voi kuin itse tarkkailla: joskus pastan ollessa hyvin ohutta, riittää että raviolit pulpahtavat pintaan. Meidän suurehkot möllimme vaativat noin 10 minuutin keittoajan. Testaa minuutti minuutilta, tuntuuko lohkaisemasi raviolin kulma (pienenpieni reunanökäre riittää) hyvältä suussa, vai onko keittämistä jatkettava. Valmis pasta siivilöidään ja kaadetaan juuri kuumennetun kastikkeen sekaan. Koristellaan pinjansiemenillä ja hörkitään iloiseen napaan. 

Esittelen myös kokeilemamme raviolivariantin, jonka sisälle sekoitin pehmeää gorgonzola-sinihomejuustoa, ricottaa ja kananmunaa 1:3 mittasuhteessa. Kastikkeen valmistin kuumentamalla kastikekattilan pohjalla tilkan maitoa, jonka sekaan liuotin köntin brie-juustoa. Yhdistin kastikkeeseen voissa paistamani päärynäsiivut ja koristelin annoksen rosee-pippurilla.

Kananmunaa, ricottaa ja gorgonzolaa

Annos oli jäänyt mieleeni eräästä Oulxilaisesta trattoriasta, jossa pari vuotta sitten vierailimme isäni kanssa vuorilla ajellessamme. Muistan pastan parhaana koskaan maistamanani, en vaan saanut mieleeni, oliko alkuperäisessä brie raviolin sisällä ja sinihome kastikkeessa, vaiko toisinpäin. Mielestäni annos oli aivan taivaallinen, kiitos päärynöiden tuoman kontrastin, mutta mieheni piti enemmän seuraavana päivänä virittämästäni kevyemmästä kastikkeesta:

Varsiselleri, sipuli ja porkkana pilkotaan hakkelukseksi ja kuullotetaan hetki oliiviöljyssä salvian ja rosmariininoksan kanssa. Lisätään kasvislientä ja annetaan tekeytyä kastikkeeksi. Selleriä yhdistetään usein gorgonzolan kanssa esim. alkupaloja valmistettaessa, siitä syntyi tämä vaatimaton, mutta kieltämättä varsin maukas ja toimiva kastikeidea.

Aperitiivi proseccon voimin kustansi 5 euroa kulmabaarissa. Oikein nätti paikka, hyvät ja runsaat valikoimat ja mikä mukavinta, lautasen saa täyttää niin monesti kuin mieli tekee. Arvata saattaa, ettei kuvan osoittaman Tallink-tyylisen varustelun jälkeen santsille ollut enää tarvetta. Tämän käytännön toisin täältä mielelläni Suomeen, jossa iltaviiden ja -kahdeksan välillä kansa saisi pikkurahaa vastaan herätellä ruokahaluaan notkuvien baaritiskien äärellä.

Sisustuskankaita kaupan

Torino, città magica. Torinossa on taikaa, sanovat.

Via Romaa koristavat hauskat jouluvalot tänä vuonna.

Joulukuvia Italiasta

Toisinaan tulee tallennettua tänne blogiin valokuvia, reseptejä, sekä muita muistiinpanoja myöhemmin julkaistavaksi. Tutkaillessani juuri vanhoja postauksia sekä niiden joukossa lymyileviä luonnoksia löysin - hou hou vaan - nämä jouluiset valokuvat. Ajattelin julkaista ne joka tapauksessa, kenties ne jotakuta täällä voivat ilahduttaa. Maaliskuussa. 

Cattedrale di Santa Maria Assunta Astin kaupungissa on mielestäni oikein hieno. Kirkko on peräisin 1200-luvulta ja siellä on jotenkin erikoinen tunnelma. Jänskää.

No tässä on appiukon jouluseimi, johon lisäillään hahmoja sitä mukaa kun Joulu lähestyy. Sen paikka on ehdottomasti parvekkeella, josta käsin se ei voi roskata koko asuntoa. Sammal on näillä leveys(ja ilmansaaste)asteilla harvinainen herkku, mutta appi huolehtii kyllä siitä etteivät ne harvat tupsut pääse vallan leviämään ympäri maata.

Ehdoton kirsikka kakun päällä on appiukon Vegas-henkinen hengentuote nimeltä joulukuusi. Huomaa väripallovalosarja, jonka lamput ovat palaneet. Valitettavasti minulla ei ole näyttää itse parveketta kadulta käsin kuvattuna, mutta uskokaa pois, se on mykistävä.

Seuraavaa Joulua odotellessa,

Hou hou!