lauantai 20. maaliskuuta 2010

Artisokalla ja pistaasilla täytettyä broilerinrintaa kirsikkatomaatti-artisokkakastikkeessa




Kevät tekee hiljaa tuloaan, vaikka viimeiset kolme päivää taivas on ollut hiirenharmaa ja tunnelma kaikkea muuta kuin keväinen. Mitäs pienistä (tiedän että Suomessakin on lunta vielä metrikaupalla) - vihdoin koitti viikonloppu ja artisokatkin olivat tänään tarjouksessa! Kymmenen kappaleen loota hyppäsi päivällä ostoskassiin reilulla kahdella eurolla - siitä voikin päätellä lähiaikoina tulossa olevan herkullisen artisokkapitoista postailua. Kasviksiin oli tietysti päästävä käymään käsiksi heti ostokset purettuamme ja käsillä olevista aineksista käärittiin kasaan maistuvia broiskurullia.



Ainekset kahdelle:

kaksi pulleaa broilerinrintaa
kolme artisokkaa
vähän sitruunamehua
pieni salottisipuli (tai valkosipulinkynsi)
suolaa tai liemikuutiota ja pippuria
lasillinen valkoviiniä
hyppysellinen pistaasipähkinöitä (ilmankin pärjää)
runsas hyppysellinen parmesaania tai grana padanoa raasteena
kourallinen kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
persiljaa tuoreena tai pakasteena



Artisokat puhdistetaan: kuoritaan kovia ulommaisia lehdyköitä, kunnes alta paljastuu hieman vaaleampia ja pehmeämpiä lehtiä. Leikataan muutama sentti latvoista pois, siten, ettei yhtään piikkiä jää jäljelle. Leikataan varsi melkein kokonaan pois, mutta pari senttiä voi jättää tyngäksi. Sitä voi vähän kuoria. Artisokka halkaistaan ja poistetaan mahdollisesti piiloon jääneet loputkin piikit. Sisimpien lehtien tyvessä näkyy pientä höytyväistä karvoitusta, jotka rapsitaan pois. Puhdistetut puoliskot pannaan viileään veteen, joka on maustettu sitruunamehulla - toimenpide joka ehkäisee artisokan tummumisen.



Kuullotetaan viipaloitua salottisipulia oliiviöljyssä ja lisätään pannulle sopiviksi viipaloidut artisokat. Parasta voisi olla pilkkoa ne neljäksi lohkoksi - itse innostuin hienontamaan niitä vähän liikaakin..! Lisätään tilkka valkoviiniä, puolisen desilitraa, jonka jälkeen maustetaan suolalla/liemikuutiolla ja pippurilla. Lisätään puolisen desiä vettä ja annetaan kypsyä kannen alla joitain minuutteja. Kuvassa yllä näkyy kypsät kasvikset. 



Broiskunrintoihin leikataan viilto (ne halkaistaan sämpylän tavoin, mutta siten että toiseen laitaan jätetään sarana), rinnat avataan kirjan kansien tavoin ja niille ladotaan osa juuri paistetuista artisokista, sekä raastettu juusto ja murskatut pistaasit. Ken on erityisen keväisellä tuulella, voi ripsaista sekaan piraran, pari sitruunaa - tai hedelmän kuorta. Liha rullataan piukaksi ja kiinnitetään puuvillanarulla tai cocktailtikuilla. 



Rinnat ruskistetaan oliiviöljyssä molemmin puolin, kastellaan lopulla valkoviinillä ja annetaan vielä pannun porista kuumana. Kun alkomahooli on haihtunut ilmaan, sekaan nakataan pari nokaretta liemikuutiosta (neljännes) ja hulautetaan puolisen lasillista vettä niskaan. Alennetaan lämpöä ja pannaan kansi päälle, kypsentäen vielä kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Viimeisten minuuttien aikana lisätään lohkotut kirsikkatomaatit pataan. Kun kana vaikuttaa kypsältä, nostetaan kansi pois ja jos lientä on turhan paljon, annetaan sen tiivistyä hetken ajan (nostaen taas lämpöä). Maustetaan silputulla persiljalla. Lämmitetään artisokanlohkot joko erillään tai yhdessä broiskun kanssa pannulla ja annostellaan lautasille.



Päivän annos paitsi sopii vuodenaikaan kuin nakutettu, on myös maultaan mitä parhainta! Tällä tavoin kypsennettynä kananrinnasta tuli erityisen mehevää - olen joskus yrittänyt toteuttaa broilerirullia ilman riittävää määrää lientä (tai mahdollisesti ilman kasarin kantta - en edes muista enää) ja tuloksena on tietysti ollut natisevan kuiva kääryle. Enää en erehdy! (Kop kop..!).




keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Puna-ahventa veriappelsiini-punasipulikastikkeessa




Jääkaapissa nököttävä veriappelsiini kutkutteli mielikuvitusta tuodessani paketin puna-ahventa kotiin. Oikeastaan en edes tiennyt appelsiinin olevan sisältä punaista ennen kuin halkaisin hedelmän, joten alkuperäinen, Cookaroundista bongattu reseptikin on ihan normaalia, keltaista jahvaa varten räätälöity. En ollut aiemmin kokeillut kalan ja aplarin liittoa, mutta näin jälkikäteen on sanottava, että se ylitti ronskisti kaikki odotukseni. Suosittelen lämpimästi yhdistelmän kokeilemista, sillä hedelmä hyvin kypsennettynä ja sopivasti suolattuna on kaikkea muuta kuin kirpeä. Maku on pikemminkin... mehukas!

Ainekset kahdelle hengelle:

pari fileetä ahventa tai mitä tahansa muutakin kalaa
vähän vehnäjauhoja
yksi mehukas appelsiini
puolikas (puna)sipuli
(oliivi)öljyä paistamiseen
tilkka valkoviiniä
suolaa ja pippuria



Kourallinen hyvin pestyn appelsiinin suikaloituja kuoria kuullotetaan pannulla öljytilkassa yhdessä puolikkaan suikaloidun (puna)sipulin kera. Lisätään tilkka tai kaksi valkoviiniä, sekä ripaus suolaa ja jatketaan kypsentämistä vielä tovin verran, ehkä kymmenisen minuuttia. Liekki kannattaa pitää matalana.



Reseptin voi toteuttaa toki muustakin kalasta - vaikka mökinrannasta kalastetusta hauesta. Siirretään kypsät sipulit ja appelsiininkuoret syrjään ja nostetaan liekkiä vähän suuremmaksi. Lisätään tilkka öljyä ja vehnäjauhoissa kieritellyt kalafileet pannulle ja annetaan niiden hieman ruskistua molemmin puolin. Suolataan ja pippuroidaan. Lusikoidaan kasvikset kaloille ja kaadetaan appelsiinista puristettu mehu komeuden päälle. Koko hommeli kypsennetään, kunnes liemi on kohtalaisesti tiivistynyt kasaan ja kala on kypsää (lisää tarvittaessa tilkka vettä jos mehu kuivuu liian nopeasti).



Nautimme mehukkaan herkun keitettyjen vihreiden papujen kera, jotka oli hempeästi maustettu vain ohuella nauhalla oliiviöljyä.



Kalafileiden ihannepaksuus voisi olla puolet kuvan fileiden koosta, sillä nämä palat jäivät sisältä hieman mauttomiksi. Paksujen fileiden tapauksessa kannattaa valmistaa paljon herkullista appelsiinikastiketta. Jos pitää täyteläisemmistä mauista, niin luraus kermaa kastikkeessa voi olla kokeilemisen arvoinen idea.



Loppuun taas pari maisemakuvaa. On täällä sitten kaunista.



Torinon turismivirasto varmaankin kuvaajaa ruusuin kiittäisi... jos tietäisi!




sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Tryffelöity palsternakka-parmesaanibruschetta




Kuukauden ruokahaaste on tällä erää haastavaakin haastavampi - etenkin maassa, jossa itse haastekasvista saa etsiä kiven ja kannon alta. Helmikuun voittaja, Kädenvääntöä-blogi, on pannut pahan ja valinnut maaliskuun aiheeksi kasviksen nimeltä palsternakka.



Palsternakka on itselleni tullut tutuksi lähinnä jauhelihakeitosta, mutta olen varsin kiinnostunut kokeilemaan uusia makuja. Löysin kuin löysinkin vihanneskaupasta palsternakkaa kohtalaisesti muistuttavan juureksen ja panin sen ostoskoriini. "Oletko varma että haluat ostaa sen?", minulta kysyttiin, "Se on väkevää, väkevää, tiedäthän, väkevää". "Luulen sen olevan palsternakkaa", vastasin, "pastinaca". Myyjä kertoi sanan "pastinaca" tarkoittavan napolin murteella sanaa "porkkana". Kerroin sanan löytyvän myös sanakirjasta, jonka mukaan juures on kaikkea muuta kuin porkkana. Olin kuulemma väärässä. "Okei okei, ehkä se ei ole palsternakkaa, ehkä palsternakka onkin oikeasti porkkanaa. Ostaisin sen kuitenkin, haluan kokeilla sitä", jatkoin. Siihen myyjä: "Oletko maistanut sitä ennen? Tiedätkö mitä siitä voi valmistaa?". Keskustelu jatkui tähän malliin, kunnes onnistuin vakuuttamaan oikeasti haluavani ostaa kasviksen. Kerran aiemmin samainen puoti kieltäytyi myymästä minulle päärynöitä, koska ne oli heidän mielestään nautittava vain keitettyinä. Vakuutin tekeväni niistä tortun ja siten sain hedelmät mukaani.



Oikeasti en ole aivan varma tästä palsternakka-asiasta. Näyttävätkö sinun mielestäsi kuvan juurekset palsternakalta? Aika väkeviä ne kyllä olivat, mutta niitä myytiin nimellä "väkevä juuri" ja internetissä väkevien juurten kerrotaan olevan joko palsternakkoja tai mustajuuria. Viimeksimainittujen oletan olevan mustia ja siten jäljelle pitäisi jäädä pelkkä palsternakka.



Löysin tämän herkullisen reseptin BBC Good Food -sivuilta ja ainesosien yhdistelmä vaikutti sen verran jännittävältä, että päätin testata reseptiä sellaisenaan.

PALSTERNAKKABRUSCHETTA

pätkä patonkia tai vastaavaa 1,5 cm siivuiksi leikattuna
1 valkosipulinkynsi halkaistuna
50 g voita
3 suurehkoa palsternakkaa pieneksi kuutioituina
50 g parmesaania tai vastaavaa lastuiksi vuoltuna
tryffeliöljyä
oliiviöljyä
kourallinen rucolaa
suolaa, pippuria
valkoviiniä

Paahdetaan leipäsiivuja kuivalla, kuumalla paistinpannulla/grillissä/parilalla. Hierotaan halkaistun valkosipulin leikkuupintaa leipäsiivua vasten. Paistetaan palsternakkakuutioita voissa (itse sain aikaan aika ruskettunutta juuresta - voi tuppaa aina tummumaan, joten sekaan kannattaa ehkä lurauttaa öljyä). Kypsennetään noin 15-20 minuuttia ja maustetaan maun mukaan. Itse ruikkasin vähän valkkaria sekaan, sekä pippuria ja suolaa. Siirretään pois levyltä ja soseutetaan tehosekoittimessa, sekä maustetaan parilla lusikallisella tryffelinmakuista öljyä ja samanlaisella määrällä oliiviöljyä. Kasataan massa leipäsiivuille, koristellaan rucolalla, parmesaanilla ja lurautetaan vielä öljyjä pintaan.



Tämä tavallisesta poikkeava bruschetta on todella herkullinen aperitiivi-cocktailpala, jonka seurana voi nauttia lasillisen viiniä tai muuta aperitiivi-drinksua, vaikkapa Camparia, Martinia...



Täällä muutama päivä sitten näytti tältä...



...ensimmäistä kertaa koko keväänä oli liikuttava ilman polku-jaguaaria yliopistolle.



Vaan eipä aikaakaan...



...ja jo saimme nauttia mukavista 15 asteen lämpimistä. Aurinkoista kevään odotusta sinullekin!



lauantai 13. maaliskuuta 2010

Tagliatelleja miekkakalan ja kirsikkatomaattien kera




Olipa mainio juttu, että tuli käveltyä sen kalatiskin ohi juuri sinä päivänä, kun miekkakala oli tarjouksessa. Hintaa sillä toki oli edelleen aivan riittävästi (16€/kg), mutta pastaa varten raaka-aineita ei suuria määriä tarvitakaan. Italiassa makaroonit nautitaan mahdollisimman makaroonipitoisina, syödäänhän itse kala tai liha yleensä erikseen pääruokana. Kuten paikallisen kokkisodan mainio gastronomi Beppe Bigazzi vakuuttaa: "Kun pasta on hyvää, nautitaan se ilman mitään. Kuinka? Eieiei, ilman öljyä tai voitakaan. Ilman mitään!". Me harvoin noudatamme käytäntöä ja mieluummin tyydymme yhden ruokalajin valmistamiseen ateriaa kohden - tosin pastaa tulee valmistettua melko harvoin. Kyseisellä reseptillä tyydytettiin kaksi nälkiintynyttä napaa vallan mainiosti, eikä tilaa pääruoalle olisi ollutkaan. 



2 henkeä kohden tarvitaan:

n. 200g pastaa, esimerkiksi tagliatelleja (ihanaa on tuorepasta, jonka voi valmistaa kotonakin: ohje täällä ja toinen täällä)
n. 150 g miekkakalaa (muunkinlainen kala kelpaa varsin hyvin)
kourallinen tai kaksi kirsikkatomaatteja
tuoretta tai pakastettua basilikaa
pari lusikallista pinjansiemeniä (ei mitenkään välttämätöntä)
1 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria
e.v. oliiviöljyä



Miekkakalapastan toteuttamista tarkkailin linssin takaa, mutta panin merkille toimenpiteet: kala pilkotaan pienehköiksi kuutioiksi, kirsikkatomaatit neljäksi lohkoksi. Kuumennetaan pannulla oliiviöljyä, jossa paistetaan ensin kalat, sitten myös tomaatit.



Kaadetaan valkoviini joukkoon ja pidetään pannu yhä kuumana. Suolataan, pippuroidaan, sekä lisätään pinjansiemenet ja basilika, siirretään pannu syrjään ja odotellaan pastan kypsymistä.



Sekoitetaan kaikki yhteen, lisätään ohut nauha tuoretta (siis ei paistettua) oliiviöljyä - et voilà! Se on siinä! Pasta nautitaan kaikessa herkullisessa simppeliydessään kerana lasillisen kokkaamiseen käytettyä valkoviiniä. 



Suositellaan lämpimästi kaikille merenherkkujen ystäville! Variantteja voi toki viritellä monella lailla, jotkut lisäävät pastaan kuutioitua monakoisoa, joka paistetaan kalan lailla pannulla. Savustettua scamorza-juustoakin olen nähnyt kuutioina nautittavan miekkakalapastan kerana - tosin yleensä täälläpäin vältetään yhdistämästä maitotuotteita (siis juustoja) merenelävien kanssa samalle lautaselle - tai aterialle.


Alpit, Torino ja Po-joki





maanantai 8. maaliskuuta 2010

Via Lagrangen suklaamarkkinoilla - naistenpäivän juhlapostaus!




Näin makiasti juhlitaan kaikkia maailman naisia (tunnetusti suklaan ystäviä) täällä Piemonten sydämessä. Kerronkin heti alkuun, että postaus sisältää myös kutkuttelevan langhelaisen hasselpähkinäkakun reseptin, joka zabaijonella kuorrutetaan ja nautitaan vaikkapa naistenpäivän kunniaksi. Kannattaa siis "pysyä linjoilla"! 

Viikonlopun yli Torinon keskustassa on pidetty markkinoita kieli vallan ruskeana - suklaasta siis. Esillä on ollut suklaasta vuoltuja veistoksia...


artisti työssään



...jos jonkinlaisia. Lisäksi toistakymmentä kojua on ollut kauppaamassa suklaisia herkkuja muodossa kuin muodossa


Ihan Sitruunaisen näköinen asukokonaisuus!


Pitkä on polku ja kivinen tie, joka herkkusuut namiapajille vie. Via Lagrange on kävelykatu, jonka varrelle mahtuu muunkinlaisia virikkeitä. Porhaltaessamme kohti turmiota ehdimme poukkoilla näyteikkunalta toiselle ja ajattelin, kuinka vähän sitä onkaan nykyään aikaa samoilla päättömänä kaupungilla, kiirehtimättä mihinkään, näyteikkunoita tutkien.


Perinteinen gastronomiapuoti tarjoaa kaikkea suolaista juustoista makkaroihin.


Näin ensi kertaa katutaiteilijan taistelemassa tuulta vastaan. Mankastaan kuului myrskytuulen vihellys ja kaveri itse oli tukkaa myöten tärkätty takaviistoon. Kolikon kilahtaessa nytkähti askeleen taaksepäin.


Kauniisti toteutetut suklaalevyt ovat ilo silmälle. Mainio lahjaidea kotikokeille!


Tällaisen toteuttaminen voisi olla jo astetta haastavampaa, mutta moisen lahjan ottaisin vastaan ikihyvin!


Iloiset kevään värit saavat ohikulkijan iloiselle tuulelle. Lahjoittaisin koko pöydän pikkusisaruksilleni pääsiäiseksi!


Ah että voi olla herkullisen näköistä!


Mieheni on varsinainen sokeriporsas: oli nähnyt kuvan murokakkusen ohikulkijan huulilla ja siten meidän oli etsittävä niitä myyvä koju mitä pikimmiten.


Samainen koju myi myöskin hurmaavan näköisiä "päiväkävelijän pikareita". Päätin urheasti jatkaa matkaani seuraavien houkutusten äärelle.


Rommipallovartaat on hunnutettu raikkailla kevään väreillä - tosin epäilen sen raikastavan itse sisintä olemusta kovinkaan paljon.


Suklaasta muovailtuja makkaroita, juustoja ja munia olisi myöskin hauska antaa lahjaksi. Vasemmassa laidassa näkyvien salamien muovailua voisi joskus kokeillakin - ainakaan ei tarvitsisi huolehtia suklaan inhottavasta temperoinnista.


Suklaalegot ovat varmaan hampipeikkojen paratiisi!


Oma paratiisini voisi olla seuraavanlainen maisema! Olin urhea (pian kerron, kuinka urhea) ja jatkoin matkaani posket lommoilla eteenpäin.


Markkinoilla oli muutamia kojuja, joissa myytiin erilaisia suklaajuomia. Tarjolla oli niin valko-, maito-, kuin tummaakin suklaajuomaa, maustettuna kanelilla, jasmiinilla, chilillä, sun muilla mausteilla.


Me vedimme huiviimme yhden maidottoman kaakaojuoman ja toisen kanelisen.


Tässä se miehen himoitseva muroleivos. Vaatimattomat suklaamassa ja hasselpähkinärouhe päällä. Vaan ei tässä vielä kaikki, ehei!


Itse bongasin puolestani moisen leivoksen, joka oli toki pakko etsiä käsiini. En ollut ennen maistanut hasselpähkinäkakkua ja tämä näytti niin hyvältä, eikö vain!


Torta langarola - langhelainen kakku

Langhe on maakunta Piemonten alueella ja edustaa mitä luultavimmin sitä kauneinta seutua täällä Alppien varjossa. Langhen viheriät kukkulat ovat kuulut paitsi viineistään, myös hasselpähkinöistään, jotka ovat täysin eri kaliiberia kuin marketeissa myytävät muovipusseihin suljetut valmiiksi kuoritut kivikovat papanat. Kehittelin internetin syövereistä löytämieni ohjeiden pohjalta reseptin sydämet sulattavaan kakkuun, jota valtakunnan miehet ja lapset voivat iltapäivällä hellin käsin perheensä naisille leipaista!

Valmistetaan voidellussa ja jauhotetussa halkaisijaltaan 22cm suuressa kakkuvuoassa. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Kakku ei odota uunia, vaan uuni kakkua!

100 g kuorittuja hasselpähkinöitä jauhettuina
100 g vehnäjauhoja
100 g sokeria
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta (sekoita ne vehnäjauhojen kanssa sekaisin)
2 munaa

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, samalla vatkaten. Laita vatkain syrjään ja etsi käsiisi lasta, nuolija tai vastaava, jolla voit varovasti käännellen sekoittaa sihdatut jauhot taikinaan. Lisää myös hasselpähkinäjauhe. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 20-25 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Puisella tikulla voi tuikata kakun keskelle, varmistaakseen kypsyyden. Jos tikku ei ole märkä, vaan joko puhdas tai kuivien taikinamurusten peitossa, on kakku valmis. Sen pinnalle voi levittää kerroksen Nutellaa, tai oikeaoppisemmin kakun voi tarjoilla lämpimällä zabaionella kuorrutettuna

Zabaione

4 munan keltuaista
80 g sokeria
4 ruokalusikallista marsala-, moscato-, tai portviiniä

Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää viini samalla vatkaten. Siirrä kulho vesihauteen päälle ja jatka vatkaamista 10-15 minuuttia, kunnes vaahto muuttuu samettiseksi. Kaada zabaione kakkupaloille ja tarjoa naiselle!


Päärynä-muropiiras esitti markkinoiden "kevyempää" antia. Tälle aion kehitellä reseptin myöskin ja sitä kokeiltuani kerron varmasti, kuinka kävi. Maistamamme leivos oli törkeän hyvää!


Kauniisti koristeltua suklaapalaa en ole vielä ehtinyt (vai kyennyt) maistaa. Odottelee kaapin kätköissä siis.


Sama suklaati tiskissä.