Tryffelöity palsternakka-parmesaanibruschetta

Kuukauden ruokahaaste on tällä erää haastavaakin haastavampi - etenkin maassa, jossa itse haastekasvista saa etsiä kiven ja kannon alta. Helmikuun voittaja, Kädenvääntöä-blogi, on pannut pahan ja valinnut maaliskuun aiheeksi kasviksen nimeltä palsternakka.

Palsternakka on itselleni tullut tutuksi lähinnä jauhelihakeitosta, mutta olen varsin kiinnostunut kokeilemaan uusia makuja. Löysin kuin löysinkin vihanneskaupasta palsternakkaa kohtalaisesti muistuttavan juureksen ja panin sen ostoskoriini. "Oletko varma että haluat ostaa sen?", minulta kysyttiin, "Se on väkevää, väkevää, tiedäthän, väkevää". "Luulen sen olevan palsternakkaa", vastasin, "pastinaca". Myyjä kertoi sanan "pastinaca" tarkoittavan napolin murteella sanaa "porkkana". Kerroin sanan löytyvän myös sanakirjasta, jonka mukaan juures on kaikkea muuta kuin porkkana. Olin kuulemma väärässä. "Okei okei, ehkä se ei ole palsternakkaa, ehkä palsternakka onkin oikeasti porkkanaa. Ostaisin sen kuitenkin, haluan kokeilla sitä", jatkoin. Siihen myyjä: "Oletko maistanut sitä ennen? Tiedätkö mitä siitä voi valmistaa?". Keskustelu jatkui tähän malliin, kunnes onnistuin vakuuttamaan oikeasti haluavani ostaa kasviksen. Kerran aiemmin samainen puoti kieltäytyi myymästä minulle päärynöitä, koska ne oli heidän mielestään nautittava vain keitettyinä. Vakuutin tekeväni niistä tortun ja siten sain hedelmät mukaani.

Oikeasti en ole aivan varma tästä palsternakka-asiasta. Näyttävätkö sinun mielestäsi kuvan juurekset palsternakalta? Aika väkeviä ne kyllä olivat, mutta niitä myytiin nimellä "väkevä juuri" ja internetissä väkevien juurten kerrotaan olevan joko palsternakkoja tai mustajuuria. Viimeksimainittujen oletan olevan mustia ja siten jäljelle pitäisi jäädä pelkkä palsternakka.

Löysin tämän herkullisen reseptin BBC Good Food -sivuilta ja ainesosien yhdistelmä vaikutti sen verran jännittävältä, että päätin testata reseptiä sellaisenaan.

PALSTERNAKKABRUSCHETTA

pätkä patonkia tai vastaavaa 1,5 cm siivuiksi leikattuna

1 valkosipulinkynsi halkaistuna

50 g voita

3 suurehkoa palsternakkaa pieneksi kuutioituina

50 g parmesaania tai vastaavaa lastuiksi vuoltuna

tryffeliöljyä

oliiviöljyä

kourallinen rucolaa

suolaa, pippuria

valkoviiniä

Paahdetaan leipäsiivuja kuivalla, kuumalla paistinpannulla/grillissä/parilalla. Hierotaan halkaistun valkosipulin leikkuupintaa leipäsiivua vasten. Paistetaan palsternakkakuutioita voissa (itse sain aikaan aika ruskettunutta juuresta - voi tuppaa aina tummumaan, joten sekaan kannattaa ehkä lurauttaa öljyä). Kypsennetään noin 15-20 minuuttia ja maustetaan maun mukaan. Itse ruikkasin vähän valkkaria sekaan, sekä pippuria ja suolaa. Siirretään pois levyltä ja soseutetaan tehosekoittimessa, sekä maustetaan parilla lusikallisella tryffelinmakuista öljyä ja samanlaisella määrällä oliiviöljyä. Kasataan massa leipäsiivuille, koristellaan rucolalla, parmesaanilla ja lurautetaan vielä öljyjä pintaan.

Tämä tavallisesta poikkeava bruschetta on todella herkullinen aperitiivi-cocktailpala, jonka seurana voi nauttia lasillisen viiniä tai muuta aperitiivi-drinksua, vaikkapa Camparia, Martinia...

Täällä muutama päivä sitten näytti tältä...

...ensimmäistä kertaa koko keväänä oli liikuttava ilman polku-jaguaaria yliopistolle.

Vaan eipä aikaakaan...

...ja jo saimme nauttia mukavista 15 asteen lämpimistä. Aurinkoista kevään odotusta sinullekin!

Tagliatelleja miekkakalan ja kirsikkatomaattien kera

Olipa mainio juttu, että tuli käveltyä sen kalatiskin ohi juuri sinä päivänä, kun miekkakala oli tarjouksessa. Hintaa sillä toki oli edelleen aivan riittävästi (16€/kg), mutta pastaa varten raaka-aineita ei suuria määriä tarvitakaan. Italiassa makaroonit nautitaan mahdollisimman makaroonipitoisina, syödäänhän itse kala tai liha yleensä erikseen pääruokana. Kuten paikallisen kokkisodan mainio gastronomi Beppe Bigazzi vakuuttaa: "Kun pasta on hyvää, nautitaan se ilman mitään. Kuinka? Eieiei, ilman öljyä tai voitakaan. Ilman mitään!". Me harvoin noudatamme käytäntöä ja mieluummin tyydymme yhden ruokalajin valmistamiseen ateriaa kohden - tosin pastaa tulee valmistettua melko harvoin. Kyseisellä reseptillä tyydytettiin kaksi nälkiintynyttä napaa vallan mainiosti, eikä tilaa pääruoalle olisi ollutkaan. 

2 henkeä kohden tarvitaan:

n. 200g pastaa, esimerkiksi tagliatelleja (ihanaa on tuorepasta, jonka voi valmistaa kotonakin: ohje täällä ja toinen täällä)

n. 150 g miekkakalaa (muunkinlainen kala kelpaa varsin hyvin)

kourallinen tai kaksi kirsikkatomaatteja

tuoretta tai pakastettua basilikaa

pari lusikallista pinjansiemeniä (ei mitenkään välttämätöntä)

1 dl valkoviiniä

suolaa ja pippuria

e.v. oliiviöljyä

Miekkakalapastan toteuttamista tarkkailin linssin takaa, mutta panin merkille toimenpiteet: kala pilkotaan pienehköiksi kuutioiksi, kirsikkatomaatit neljäksi lohkoksi. Kuumennetaan pannulla oliiviöljyä, jossa paistetaan ensin kalat, sitten myös tomaatit.

Kaadetaan valkoviini joukkoon ja pidetään pannu yhä kuumana. Suolataan, pippuroidaan, sekä lisätään pinjansiemenet ja basilika, siirretään pannu syrjään ja odotellaan pastan kypsymistä.

Sekoitetaan kaikki yhteen, lisätään ohut nauha tuoretta (siis ei paistettua) oliiviöljyä - et voilà! Se on siinä! Pasta nautitaan kaikessa herkullisessa simppeliydessään kerana lasillisen kokkaamiseen käytettyä valkoviiniä. 

Suositellaan lämpimästi kaikille merenherkkujen ystäville! Variantteja voi toki viritellä monella lailla, jotkut lisäävät pastaan kuutioitua monakoisoa, joka paistetaan kalan lailla pannulla. Savustettua scamorza-juustoakin olen nähnyt kuutioina nautittavan miekkakalapastan kerana - tosin yleensä täälläpäin vältetään yhdistämästä maitotuotteita (siis juustoja) merenelävien kanssa samalle lautaselle - tai aterialle.

Alpit, Torino ja Po-joki

Via Lagrangen suklaamarkkinoilla - naistenpäivän juhlapostaus!

Näin makiasti juhlitaan kaikkia maailman naisia (tunnetusti suklaan ystäviä) täällä Piemonten sydämessä. Kerronkin heti alkuun, että postaus sisältää myös kutkuttelevan langhelaisen hasselpähkinäkakun reseptin, joka zabaijonella kuorrutetaan ja nautitaan vaikkapa naistenpäivän kunniaksi. Kannattaa siis "pysyä linjoilla"! 

Viikonlopun yli Torinon keskustassa on pidetty markkinoita kieli vallan ruskeana - suklaasta siis. Esillä on ollut suklaasta vuoltuja veistoksia...

artisti työssään

...jos jonkinlaisia. Lisäksi toistakymmentä kojua on ollut kauppaamassa suklaisia herkkuja muodossa kuin muodossa

Ihan Sitruunaisen näköinen asukokonaisuus!

Pitkä on polku ja kivinen tie, joka herkkusuut namiapajille vie. Via Lagrange on kävelykatu, jonka varrelle mahtuu muunkinlaisia virikkeitä. Porhaltaessamme kohti turmiota ehdimme poukkoilla näyteikkunalta toiselle ja ajattelin, kuinka vähän sitä onkaan nykyään aikaa samoilla päättömänä kaupungilla, kiirehtimättä mihinkään, näyteikkunoita tutkien.

Perinteinen gastronomiapuoti tarjoaa kaikkea suolaista juustoista makkaroihin.

Näin ensi kertaa katutaiteilijan taistelemassa tuulta vastaan. Mankastaan kuului myrskytuulen vihellys ja kaveri itse oli tukkaa myöten tärkätty takaviistoon. Kolikon kilahtaessa nytkähti askeleen taaksepäin.

Kauniisti toteutetut suklaalevyt ovat ilo silmälle. Mainio lahjaidea kotikokeille!

Tällaisen toteuttaminen voisi olla jo astetta haastavampaa, mutta moisen lahjan ottaisin vastaan ikihyvin!

Iloiset kevään värit saavat ohikulkijan iloiselle tuulelle. Lahjoittaisin koko pöydän pikkusisaruksilleni pääsiäiseksi!

Ah että voi olla herkullisen näköistä!

Mieheni on varsinainen sokeriporsas: oli nähnyt kuvan murokakkusen ohikulkijan huulilla ja siten meidän oli etsittävä niitä myyvä koju mitä pikimmiten.

Samainen koju myi myöskin hurmaavan näköisiä "päiväkävelijän pikareita". Päätin urheasti jatkaa matkaani seuraavien houkutusten äärelle.

Rommipallovartaat on hunnutettu raikkailla kevään väreillä - tosin epäilen sen raikastavan itse sisintä olemusta kovinkaan paljon.

Suklaasta muovailtuja makkaroita, juustoja ja munia olisi myöskin hauska antaa lahjaksi. Vasemmassa laidassa näkyvien salamien muovailua voisi joskus kokeillakin - ainakaan ei tarvitsisi huolehtia suklaan inhottavasta temperoinnista.

Suklaalegot ovat varmaan hampipeikkojen paratiisi!

Oma paratiisini voisi olla seuraavanlainen maisema! Olin urhea (pian kerron, kuinka urhea) ja jatkoin matkaani posket lommoilla eteenpäin.

Markkinoilla oli muutamia kojuja, joissa myytiin erilaisia suklaajuomia. Tarjolla oli niin valko-, maito-, kuin tummaakin suklaajuomaa, maustettuna kanelilla, jasmiinilla, chilillä, sun muilla mausteilla.

Me vedimme huiviimme yhden maidottoman kaakaojuoman ja toisen kanelisen.

Tässä se miehen himoitseva muroleivos. Vaatimattomat suklaamassa ja hasselpähkinärouhe päällä. Vaan ei tässä vielä kaikki, ehei!

Itse bongasin puolestani moisen leivoksen, joka oli toki pakko etsiä käsiini. En ollut ennen maistanut hasselpähkinäkakkua ja tämä näytti niin hyvältä, eikö vain!

Torta langarola - langhelainen kakku

Langhe on maakunta Piemonten alueella ja edustaa mitä luultavimmin sitä kauneinta seutua täällä Alppien varjossa. Langhen viheriät kukkulat ovat kuulut paitsi viineistään, myös hasselpähkinöistään, jotka ovat täysin eri kaliiberia kuin marketeissa myytävät muovipusseihin suljetut valmiiksi kuoritut kivikovat papanat. Kehittelin internetin syövereistä löytämieni ohjeiden pohjalta reseptin sydämet sulattavaan kakkuun, jota valtakunnan miehet ja lapset voivat iltapäivällä hellin käsin perheensä naisille leipaista!

Valmistetaan voidellussa ja jauhotetussa halkaisijaltaan 22cm suuressa kakkuvuoassa. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Kakku ei odota uunia, vaan uuni kakkua!

100 g kuorittuja hasselpähkinöitä jauhettuina

100 g vehnäjauhoja

100 g sokeria

100 g voita huoneenlämpöisenä

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta (sekoita ne vehnäjauhojen kanssa sekaisin)

2 munaa

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, samalla vatkaten. Laita vatkain syrjään ja etsi käsiisi lasta, nuolija tai vastaava, jolla voit varovasti käännellen sekoittaa sihdatut jauhot taikinaan. Lisää myös hasselpähkinäjauhe. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 20-25 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Puisella tikulla voi tuikata kakun keskelle, varmistaakseen kypsyyden. Jos tikku ei ole märkä, vaan joko puhdas tai kuivien taikinamurusten peitossa, on kakku valmis. Sen pinnalle voi levittää kerroksen Nutellaa, tai oikeaoppisemmin kakun voi tarjoilla lämpimällä zabaionella kuorrutettuna

Zabaione

4 munan keltuaista

80 g sokeria

4 ruokalusikallista marsala-, moscato-, tai portviiniä

Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää viini samalla vatkaten. Siirrä kulho vesihauteen päälle ja jatka vatkaamista 10-15 minuuttia, kunnes vaahto muuttuu samettiseksi. Kaada zabaione kakkupaloille ja tarjoa naiselle!

Päärynä-muropiiras esitti markkinoiden "kevyempää" antia. Tälle aion kehitellä reseptin myöskin ja sitä kokeiltuani kerron varmasti, kuinka kävi. Maistamamme leivos oli törkeän hyvää!

Kauniisti koristeltua suklaapalaa en ole vielä ehtinyt (vai kyennyt) maistaa. Odottelee kaapin kätköissä siis.

Sama suklaati tiskissä.

Munakoisopyörykät

Kauan odotettu (tai ainakin Martan odottama) resepti rantautui vihdoin blogiini, kriittisen kyökkiraadin testaamana ja hyväksymänä. Tarina sai alkunsa lokakuun 2009 ruokahaasteeseen "elokuvaruokaa" osallistuneen Kaunottaren ja Kulkurin lihapullaspaghetin myötä, josta tähän mennessä blogissani on esitelty ainoastaan lihansyöjäversio. Nyt toivotan kasvissyöjätkin kokeilemaan luikasta spaghettia pehmoisten pyöryköiden ja mehukkaan tomaattikastikkeen kerana. Nämä pullat meillä syötiin "in umido" eli "kosteina", ilman spaghettia tai muutakaan.

Varsinaista kasvisruokaa tämä versio ei kuitenkaan edusta, kuuluuhan siihen kananmuna ja parmesaanijuusto keskeisinä ainesosina. Jos jollakin lukijalla sattuu olemaan idea, millä niitä korvaamaan, niin ottaisin tiedon vastaan mielihyvin! Tässä ohje, jonka kasasin useiden löytämieni reseptien pohjalta:

Munakoisopyörykät

Ainekset:

• noin puoli kiloa munakoisoja
  
• 1 kananmuna
  
• parmesaania tai vastaavaa raasteena - aimo kasa! Oikeastaan, mitä enemmän, sen parempi.
  
• korppujauhoja (tai päivän vanhaa, maidossa liotettua ja sitten kuivaksi puristeltua leipää möyhennettynä)
  
• niin halutessaan mozzarellaa sormien välissä möyhennettynä
• mausteita maun mukaan, kuten basilikaa, valkosipulia, kapriksia, muskottipähkinää, mustapippuria, suolaa...
  
• muitakin aineksia niihin voi tunkea: kesäkurpitsaa, oliiveja, paprikaa, juustoja vaikka kuutioinakin...
  

Munakoiso kypsennetään mieleisellään tavalla. Useiden reseptien mukaan se keitetään kuutioina 8-10 minuuttia suolatussa vedessä (ja sitten puristellaan ylimääräinen vesi pois), mutta meikäläinen suoritti homman uunissa halkaistuna, tälleen. Niin eipähän tarvitse enää puristella. Pilkoin kypsän koison kuorineen päivineen lohkoiksi, jotka pyöräytin tehosekoittimessa. Ilman masiinaakin pärjää, jos antaa veitsen heilua! (Jos pyörykät paistaa pannulla tai uunissa, niin ei ole niin väliä, jos taikinasta tulee vähän pehmoistakin, eli munakoison voi keittää vedessä. Mutta jos haluaa kokeilla tomaattikastikkeessa kypsentämistä, niin palleroista kannattaa tehdä melko kompakteja jotteivät hajoa kypsyessään). 

Sitten muussattuun koisoon sekoitetaan muna, sekä muut ainekset. Jos raaka valkosipuli tuntuu liian rassaavalta vatsassa, hyvä kikka on keittää sitä vedessä parin minuutin ajan, jolloin se yhä maistuu itseltään, muttei pyri vatsasta takaisin suuhun. Jos taikina murenee käsissä, lisätään kananmunaa, sekä vastaavasti korppujauhoja, kunnes saavuttaa oikean koostumuksen. Tässä vaiheessa kannattaa maistaa raakaa taikinaa, jotta suolat sun muut ovat varmasti kohdallaan. Idea: kokeile kieritellä palleroita vatkatussa kananmunassa ja sitten esim. seesaminsiemenissä.

Valmistamisvaihtoehdot:

Uunissa: 200c noin 10-15 minuuttia 

Pannulla: Ensin kieritellään pallerot munassa ja sitten korppujauhoissa. Pannuun kaadetaan öljyä parin senttimetrin korkeudelle ja kuumennetaan hyvin. Paistetaan pallerot ja sitten pannaan talouspaperille lepäämään, jotta liika öljy imeytyisi pois ja siten pullat säilyisivät rapsakoina. 

Tomaattikastikkeessa (tai missä vain kastikkeessa): Tätä varten pyörykkätaikinan on siis oltava kiinteätä, kuin muovailuvahaa, joka ei murene, muttei myöskään pakene sormien välistä sitä pyöritellessä. Kuullotetaan litistettyä valkosipulia pannulla oliiviöljyssä, lisätään sitten muutama tölkillinen tomaattimurskaa. Kun soosi kiehuu hiljalleen, lisätään munakoisopullat varovasti yksi kerrallaan, jättäen niiden väliin hieman tilaa. Annetaan kypsyä hyvä tovi, ehkä puolisen tuntia, pienenpienellä liekillä. Ihan loppuvaiheessa lisätään kourallinen basilikanlehtiä. Jatka lukemista...

...itse tein pyörykkäni tällä lailla, eli uunissa. Taikinasta tuli äärimmäisen löysää, vaikka koisonlihan olin uunissa hyvin kypsentänyt - ja koska korppujauhoa löytyi pussin pohjalta vain muutama hassu lusikallinen. Paahdoin palleroita varttitunnin 200 asteessa, jonka jälkeen totesin niiden olevan hieman turhankin jämäköitä! Ne selvästi kaipasivat tomaattikastikkeen ympärilleen ja niinpä...

...lämmitin pannulla oliiviöljyä ja vippasin sinne liiskatun valkosipulinkynnen. Lisäsin joukkoon tomaattimurskaa purkin verran ja annoin soosin porista lähes tunnin verran kannen alla, aika ajoin lisäten lorauksen vettä, mikäli tomsku uhkasi kuihtua kasaan. Lopussa maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla, sekä aimo annoksella (pakastettua) basilikaa. 

Nakkelin pallerot kastikkeeseen ehkä 10 minuutin ajaksi ja ne pehmenivät aivan ihaniksi. Siksipä suosittelen paistamaan pyörykät ensin uunissa, valmistamaan sitten tomaattikastikkeen ja keittämään (jo kypsiä ja luultavasti liiankin kompakteja) pullia soosissa vain muutamien minuuttien ajan. 

Esittelen tässä samalla itselleni kohtalaisen uuden tuttavuuden, salaattilajikkeen, jota mm. valeriaksi kutsutaan. Onko se kenellekään tuttu? Se on maultaan kohtalaisen mietoa, aika pehmeää ja ehkä hieman pähkinäistä (vai johtuneeko se pakkauksen suojakaasuista!?). Täällä päin vihanneskaupoissa näkyy paljon erilaisia pienilehtisiä salaattitukkoja, joita ei ole toistaiseksi tullut tosin maistettua. Ulkonäkönsä (ja hintansa) perusteella ovat varsin herkullisia. Suosittelen kokeilemaan!

Italy vs Europe

Ajattelin ilahduttaa kaikkia blogiini eksyviä tällä kliseisellä, mutta osuvalla videonpätkällä. Jokainen otos on kuin oikeasta elämästä! Vasta hiljattain opin, että aplodit annetaan paitsi lentokoneessa, myös elokuvateatterissa(!), jos elokuva on ollut mieluisa. Kävimme katsomassa Avatar-elokuvan, jota kohtaan itselläni oli suuria ennakkoluuloja, mutta joka loppupeleissä olikin oikein suloinen ja esityksen lopussa siis yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin. Mykistävää.

Valkoviinimarinoitua jänistä & herkkusienimuhennosta (funghi trifolati)

Vemmelsääri voi olla sitten sitkeä pala purtavaksi, vaan konstit on monet sanoi akka kun jänöä kokkasi. Kyökissämme kokeiltiin hiljattain huomattavalla menestyksellä pupunlihan pehmittämistä valkoviinimarinadissa, joka maustettiin tuoreella rosmariinilla, salvialla, persiljalla, roseepippurilla ja valkosipulilla. 

Marinadin liemi yhtä jänöä kohden käsittää 2dl valkoviiniä - tai ainakin sen verran, että loppakorva peittyy. Viinin voi korvata veden ja valkoviinietikan tai sitruunanmehun sekoituksella, mutta viinimarinadi on siitä hyvä, että siivilöidyn marinadin voi käyttää jänöjussin kokkaamiseen.

Kuusituntinen marinointi riittää takaamaan mureanmehevän lopputuloksen. Lihapalat nostellaan liemestä ja ne kuivataan talouspaperiin. Kuumennetaan oliiviöljyä ja pala voita pannulla, jossa lihat ruskistetaan.

Lihat maustetaan suolalla ja puolella siivilöidystä marinadista. Annetaan kypsyä hiljalleen kannen alla ja lisätään loppu liemi, kun edellinen alkaa olla haihtunut. 

Pataan voi heittää myös tuoreita yrttejä niin halutessaan, sekä maustaa lihan vielä pippurilla. Kypsymisaika riippuu lihapalojen koosta - me keittelimme soppaa vajaan tunnin verran ja koostumus oli sopivan murea. Suuremmat palat voivat vaatia jopa 1,5 h kypsymisajan, mutta kannattaa testailla loppuvaiheessa vahinkojen välttämiseksi.

En osannut päättää, josko kanin kaverina maistuisi raikas salaatti (suosikkini on jämäkkä friseesalaatti, joka on oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja suolalla maustettuna mehevän makuista, sekoitettuna yhteen vaikkapa porkkanalastujen, punasikurinlehtien, siivutetun fenkolin ja rucola-salaatin kanssa) vaiko aromikkaat ja täyteläiset...

...herkkusienet kerma-persiljakastikkeessa. Tottakai valmistimme molempia. Viimeksimainittu on nopea ja herkullinen lisäke liharuoalle, joka syntyy kuullottamalla silputtua sipulia rasvassa, lisäämällä joukkoon puhdistetut ja viipaloidut tuoreet herkkusienet, sekä hetken paistamisen jälkeen tilkan valkoviiniä. Kun neste on haihtunut, sienet maustetaan suolalla, pippurilla ja silputulla persiljalla, sekä aimo lurauksella kermaa - tosin maistuvat oikein hyviltä ilmankin. Jänis oli todella, todella hyvää ja suosittelen reseptiä lämmöllä!

Aterian päätteeksi sitä voipi vaikkapa ihailla tätä hemaisevaa parvekemaisemaa...

...tai puuta.