Risotto kanssa Gorgonzolan, punasikurin ja Lagreinin. Vähän kuvia traffikista myös.

Yhtenä iltana kuluneella viikolla mies heitti essun kaulaansa ja valloitti hetkeksi takaisin jo aikaa sitten omimani paikan lieden ääressä. Hän minut alun perin tutustutti italokeittiön saloihin, kenties oveluuttaan, sillä innostuin touhusta niin, että nykyään minun tulee usein omittua kyökkitanner kuin itsestäänselvyytenä. Mikäs siipalle sen mukavampaa kuin saada lämmin ape parran alle, hyväntuulisen kokin padasta. Kokkaamisesta on tullut minulle tärkeä osa päivääni: saan luvan kanssa touhuta ja antaa aatosten lentää. Joskus pääsee unohtumaan, etten ehkä olekaan ainoa, joka mielellään soppakauhaa heiluttaa. Tämän risoton hörkittyäni tuumasin, että osia on sittenkin vaihdettava hieman aktiivisemmin - ruoka oli ihanaa!

Punasikuri tunnetaan Italiassa nimellä radicchio. Tämän risoton tavoin siinä maistuu eniten Koillis-Italian keittiö. Punasikuri tai punasalaatti on muuten myös ihanaa salaateissa, sekoitettuna vihreään salaattiin, rucolaan ja esimerkiksi ohueksi suikaloituun fenkoliin, kuorimaveitsellä suikaloituun porkkanaan, maissinjyviin, tomaatinlohkoihin ja tonnikalaan, maustettuina ripauksella suolaa, balsamiviinietikkaa ja oliiviöljyä. Nami! Mutta palatkaamme risottoon - ainekset kahdelle:

200-250 g risottoriisiä

1 punasikuri

pieni punasipuli

lasillinen punaviiniä (Lagrein on etelätirolilainen punkku)

0,5-1 litraa kasvislientä

mukavä klöntti Gorgonzola-sinihomejuustoa

tilkka oliiviöljyä

kukkuralusikallinen voita

laakerinlehti ja roseepippuria siipan versiossa, valinnainen

Kuullota kasarissa oliiviöljyssä silputtua sipulia ja punasikuria. Lisää hetken kuluttua riisi ja kuullota jonkin aikaa. Kaada viini sekaan ja nosta lämpötilaa. Sekoittele rivakasti ja lisäile kauhallinen kuumaa kasvislientä aina tarvittaessa, jatkaen keittelyä matalahkolla lämmöllä. Halutessaan mukaan voi laittaa laakerinlehdykän tai kaksi, sopi mielestäni hyvin. Kun riisi on kypsää, muttei vielä muhjua, ota kasari levyltä ja sekoita joukkoon homejuusto ja voi, sekä pippuria maun mukaan. Anna huilata kannen alla minuutin verran ja tarjoile. Tarjoa ruokajuomaksi samaa viiniä, jota käytit risoton valmistamiseen.

Buon appetito!

Loppukevennyksenä liikennetiedotus parvekenäkymän puitteissa:

Tanskan konsulaatin edustalla kärryt ovat vähän... epäjärjestyksessä. Allekirjoittaneen on ollut vaikeaa käsittää, miksi virkavalta ei ikinä puutu asiaan - ohi ajelee poliisia jos jonkinlaista, vaan miksi ne eivät sakota? Ekaksikin paikalliset sinivuokot on jaettu miljoonaan eri laitokseen, joista jokainen pitää huolen vain ja ainoastaan omista asioistaan. Metsäpoliisi, katupoliisi, valtionpoliisi, armeijan poliisi, rahapoliisi, santarmipoliisi, vankilapoliisi, lääninpoliisi, jnejne. Hätänumeroitakin on vaikka millä mitalla, ambulanssille, palomiehille, sekä tälle ja tolle poliisille omansa - kiva niitä sitten päivitellä hädän hetkellä. Parkkimaksujen puutteesta sakottavat kaupungin liikennelaitoksen smurffit. Eivät siis sakota autoja, joita ei ole parkkeerattu oikein ruutuun. Mutta kenen vastuulla tuo sekamelska sitten on? Polizia municipalen, eli kaupunkipoliisien, tottakai. Mikseivät ne sitten jumatsuka voi tehdä jotain? Sakkojen megalomaanisella tuotolla kustantaisi monelle sakottajalle työpaikan. Kysymykseeni hymähdellään, miten en voi tajuta? No vaalien takia, tietenkin! Jos kaupungin johto alkaisi ykskaks puuhata tehokkaampaa liikennevalvontaa, kuka niitä enää äänestäisi? Tämänhetkisestä järjestelystä kun hyötyvät kaikki.

Tuplariviä kerrakseen. Lukuunottamatta pinkillä korostettua autoa, kuvan kaikki muut kulkuneuvot pääsevät omin avuin loukosta pois.

Sama täällä

Vielä yksi maisemakuva Torinon povesta. Tuon kolossaalisen terveydenhoitoviraston tilalla oli vielä jokunen aika sitten puisto viemässä tuikitarpeellista tilaa aivan suotta. Onneksi keksivät ottaa tuikiturhan viheralueen hyötykäyttöön, tuoden modernia arkkitehtuuria muuten esihistorialliseen ja auttamattoman vanhanaikaiseen maisemaan. Torino kiittää seurastanne ja toivottaa rauhaisaa viikonloppua! Nauttikaa raikkaasta syksystä, värikkäistä vaahteranlehdistä, sytyttäkää paljon kynttilöitä, kääriytykää vilttiin ja uppoutukaa mieleisenne romaanin maailmaan!

Gorgonzola-polentaa & tuoremakkaraa Barberassa, i persi pien, häppeningiä kirjojen ja suklaan merkeissä sekä unelmataloja kuutamossa

Oli tässä taannoin tarkoitus suoria Ingriaan, 48:n asukkaan vuoristokylään Torinon maakunnassa, Gran Paradison luonnonpuiston laitamilla. Siellä järjestettiin polenta(eli maissipuuro)juhlat ja olisin NIIN mielelläni reissannut sinne päiväksi antamaan vähäisen tukeni katoavalle kylälle (jolla on oma kaupunginjohtaja: ihan pimeetä, tiedän) ja maistelemaan ihan oikeaa polentaa, oikeissa maisemissa. Harmi vain, että ainoa linja-auto lähti matkaan sunnuntaiaamuna kello kuusi, paluu kotona iltakahdeksalta. Rankan arkiviikon päätteeksi - ja seuraavan korvilla - moinen ohjelma lepopäivänä tuntui varsin kohtuuttomalta. Niinpä kutsuimme Ingrian Torinoon ja väkersimme oman pikapolentamme, maustaen sen sinihomejuustolla ja nauttien punaviinissä kokattujen tuoremakkaroiden kera. Kyseiset makkarat elikkä salsicciat ovat eksyneet blogiini jo aiemmassa postauksessa Astin ruokajuhlien tiimoilta. Ingria-illallisen kruunasi piemontelaisherkku "persi pien" eli pesche ripiene eli täytetyt persikat. Resepti löytyy rullaamalla sivua reippahasti alaspäin - sitä ennen kuvia päiväkävelyltä sekä ilman muuta reseptit lautaselliselle Ingriaa.

Sattuipa niin, että tuona päivänä Torinossa oli kirjamarkkinat.

120 torinolaista kirjakauppiasta ja 40 pientä piemontelaista painotaloa levittäytyvät opuksineen pylväskäytävien varrelle.

Ainakin kaksi vuotta takaperin yli 80 000 teosta myytiin kahdessa päivässä - kävijöitä oli 250 000. Me kerran löysimme nipun Corriere della Sera -sanomalehden sunnuntaipainoksia, joissa koko kannen peittävissä maalauksissa kuvattiin Suomen talvisotaa, sotalapsia jotka heiluttivat Ruotsiin suuntaavassa lentokoneessa siniristilippuja, urheita sotilaita taistelutantereella, jne. Taloutemme oli melko tiukilla tuohon aikaan, mutta isänmaallisuus vei voiton ja koska piemontelainen siippanikin vallan herkistyi (meissä kaikissa asuu pieni suomalainen), niin suorimme pankkiautomaatille ja lunastimme lehdet mukaamme! Niissä kaksi kulttuuria kohtaavat aikana, jolloin maantieteellinen välimatka tuntui kymmenkertaiselta tämänpäiväiseen nähden. Olenpa löytänyt myös kyseisen sodan aikana painetun Seitsemän veljestä - eli Sette fratelli -teoksen, jonka ensimmäiselle sivulle on painettu: "Veljillemme, jotka näinä vaikeina aikoina urhoollisesti taistelevat maataan puolustaen, kaukana pohjoisessa...". Tuli jännät vibat tuostakin.

Läpinät sikseen. Suklaamarkkinat sulostuttivat kirjojen keskellä. Olisin voinut koko tiskin ostaa: suklaasta muovattuja "salameja", erilaisia "juustoja", "rypäleitä", "kananmunan puolikkaita", jne.

Vähän fiininpääkin sorttia löytyi.

Suklaapoika vuolee suklaakebapia ja tyrkkää makian lihan sämpylän väliin!

Mies miekkonen päätti panna suun makeaksi. Meikälikkahan ei noista suklaista niin välitä... Nenä: c============================O 

SAN DAMIANON KYLÄN MAKKARASOOSI POLENTAN KERA

Illallinen valmistui kuvan aineksista, määrät kahdelle hengelle: 

150g polenta- eli maissijauhoja, esikypsytettyjä, jos ei huvita tuntitolkulla hämmentää 

köntti voita

köntti sinihomejuustoa (kokeile myös tateilla!)

pätkä selleriä ja toinen porkkanaa

puolikas sipuli

laakerinlehtiä

valkosipulia kynsi tai kaksi

mukavasti tuoremakkaraa (nimeltään salsiccia, ehkä 400g)

puoli pulloa barbera-viiniä

Selleri, porkkana ja sipulit rullataan tehosekoittimessa, käristetään oliiviöljyssä pannulla.

Lisätään muutaman sentin pätkiin pilkottu makkara ja yritetään saada niitä ruskistumaan. Pannuni oli liian pieni ja makkarat jäivät kalseiksi, mutta ei haitta mittä! Viini kaadetaan sekaan ja sekoitellaan. Pannaan kansi kiinni, lisätään laakerinlehdet sekaan ja odotellaan kypsymistä.

Muista vahtia kypsennyksen lomassa, lisää nestettä jos tarvis. Luca Marchiaron säveltämää reseptiä ei ole kokonaisuudessaan julkaistu, mutta ainekset mainitaan San Damianon sivuilla. Itse keitin makkaroita puoli tuntia, mutta luulen, että niitä voisi hauduttaa oikein kunnolla, jotta lopputulos olisi vieläkin mureampi. Jos lukijakunnan eksperteillä on vinkkejä hihassa, niitä otetaan vastaan iloiten.

Valtavan hyvää syntyi kyllä myös puolen tunnin keittämisellä. Valmistetaanpa sitten polenta.

A pioggia, eli sateena ripotellen valutetaan ryynit kiehuvaan, suolattuun veteen. Koko ajan sekoittaen. Vettä taisi olla reilu pari desiä, ehkä kolme. Keitetään pakkauksen kertoman mukaan. 

Lopuksi sekoitetaan yhteen voiköntin ja gorgonzolan kanssa. Annostellaan. Ken tykkää kakkusista, sellainen on vallan helppo muovailla muotin avulla, sillä liisterinen maissipuuro jämähtää muotoonsa minuutissa. 

Käytin ruusumuottia ruoalla leikkimiseen.

Wagnerit syövät tämän näköisiä annoksia.

PERSI PIEN - PESCHE RIPIENE - SUKLAATÄYTTEISET PERSIKAT

Otetaan persikka syöjää kohti, pestään, halkaistaan ja poistetaan kivi. Kaavitaan sisustaa hieman, lusikoidaan liha kulhoon ja sekoitetaan yhteen kera keltuaisen, murskattujen amarettikeksien, hienon sokerin, kaakaojauheen, rommilurauksen ja rouhitun suklaan. Versioita on niin vallattoman monia, etten kirjoita edes määriä: kokki päättäköön itse! Aineksetkaan eivät ole tarkkoja: kylissä aikanaan tarvikkeina oli kaakaojauhe, sokeri ja rommi. Itse korvasin rommin Marsala-viinillä, mutta muukin makea viini kautta likööri ynnämuu sopii mainiosti.

Jos suklaata mielii käyttää, niin on parempi valita sellaista, jolla on ainakin yhtä jalo nimi kuin tällä! Niin, persikanpuolet täytetään seoksella ja ne asetellaan voideltuun uunivuokaan vieri vieren. Vuoan pohjalle voi lurauttaa lasillisen moscato-viiniä, niin halutessaan. Kypsennetään puolisen tuntia kuumassa uunissa, n. 180 asteessa.

Eihän sitä sulattelematta voinut kotona kölliä, moisen aterian jälkeen. Ylitimme kaksi katua ja menimme tallustamaan pitkin hienostokorttelin hiljaisia katuja. 

Vaikka asummekin samassa kaupunginosassa, niin ne kaksi poikkikatua jakavat kaksi maisemaa, jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä!

Dramaattisen oloiset verhot yläkerran ikkunassa. Kuva on hieman tärähtänyt kun miespolo nyki paparazzia hihasta. "Ens kerralla jätät sen kameras kotiin".

Orecchiette-pastaa parsakaalilla

Esittelen toistamiseen pastojen aatelia, eli makunystyröitä hivelevän parsakaalin, valkosipulin, chilipaprikan, kypsytetyn pecorino-juuston ja sardellifileiden yhdistelmän. Tällä erää herkku on yhdistetty puglialaiseen orecchiette-tuorepastaan, mutta mikä tahansa suurikokoinen lyhyt pasta käy mainiosti.

Ainekset kahdelle, alkuruokana neljälle:

-250g pastaa

-suurehko nippu parsakaalia

-50g sardellifileitä (valinnainen)

-50g kypsytettyä pecorino-juustoa (muukin kypsytetty käy, mutta pecorino antaa kivasti potkua)

-muutaman senttimetrin pätkä tulista chilipaprikaa (jauhe ajaa myös asian)

-valkosipulia parin kynnen verran

Parsakaali keitetään yhdessä pastan kanssa, joten ruoanlaitto aloitetaan pienellä laskutoimenpiteellä. Oma parsakaalini kypsyi hieman alle kymmenessä minuutissa, sanoisin kahdeksassa - sen on tarkoitus pehmetä, muttei täysin hajota kuitenkaan. Jos pastan keittoaika on 10 min tai enemmän, kannattaa kiehuvaan veteen heittää ensin jälkimmäinen, ja sitten vasta parsa. Tuorepasta kypsyi viidessä minuutissa, joten etenin näin:

Parsakaali pestään, suurimpia nuppuja lohkotaan varovasti ja halutessaan myös varren pehmeärakenteisen sisuksen voi leikata mukaan. Muuten varsi on todella puumaista, olen myös kokeillut kerran kuoria ihan kevyesti vaan, kun en uskonut hyvää neuvoa. Enpä taida kokeilla koskaan enää. Nuput kipataan suureen kattilaan kiehumaan, suolattuun veteen. Minuuttiviisaria saa vahtia silmä kovana: kun parsan keittoaikaa on pastan kypsymisajan verran jäljellä, lisätään jälkimmäinen mukaan.

Sillä välin kuullotetaan oliiviöljyssä hienonnettua valkosipulia, niinikään pilkottua chiliä, sekä sardellifileitä. Hyvää syntyy myös ilman viimeksimainittua, mutta mikäli moisia sattuu löytämään, niin kannattaa kokeilla!

Kypsennetään miedolla lämmöllä, kunnes sardelli on muuttunut muhjuksi. Yhden minuutin verran ennen pastan kypsymistä kattila otetaan levyltä ja vesi siivilöidään viemäriin. Pasta ja parsa vipataan kuumalle pannulle ja niitä hieman pyöritellään sardellisoosin kanssa.

Otetaan pannu levyltä ja valutetaan nauhallinen neitsytoliiviöljyä sekaan.

Annostellaan...

...ja rapsitaan juustoa hipiälle.

Edelliseen postaukseen viitaten vahvistan, että on se syksy saapunut. Tuli lenkiltä kiirus kotiin!

Marsala-broileria kesäkurpitsakakkusen ja kurpitsa-inkiväärisoseen kera

Kurpitsakausi on lähtenyt iloisesti käyntiin niin myymälöiden vihannestiskeillä kuin appiukon kasvimaallakin. Sadonkorjuu on otettu riemulla vastaan myös muuan kyökkipahassa Piemonten sydämessä, jossa kullankeltainen valtaa aterian toisensa perään, päivästä toiseen. Sitä ei voi vastustaa, nyt kun sitä saa. Kurpitsa, syksyn lempilapsi.

Eilen Valentinon puistossakin oli nähtävissä merkkejä lempivuodenaikani saapumisesta. Tänään tosin lämpömittari osoitti 27 asteen lukemia, mutta viis siitä, sillä täällä ollaan jo ihan kyllästytty helteisiin. Kansa kulkee villapaidoissa ja turkissaappaissa (molemmat on nähty jo), sillä syyskuun 21. päivänä alkaa virallisesti syksy.

Kesäkurpitsakakkuset syntyvät verrattain vähällä vaivalla suhteessa niiden metkaan ulkonäköön. Samalla idealla voisi loihtia niin pinaattitorneja kuin munakoisokaakkujakin, porkkanaa ja kurpitsaa unohtamatta. Valmistin neljä suuren muffinin kokoista kakkusta kahdesta pitkästä kesäkurpitsasta. Suikaloin ne ohuesti ja pehmitin siivuja pannulla. Ladoin ne sitten öljyttyihin muotteihin kuvan osoittamalla tavalla:

Jäljelle jääneen kesäkurpitsanlihan hakkasin pieneksi ja kypsensin yhdessä silputun sipulin kera. Kippasin kypsät kasvikset tehosekoittimeen, jonne lisäsin myös mukavasti parmesaania, suolaa, pippuria, yhden kananmunan ja persiljasilppua. Lopuksi kiinteytin massaa korppujauhoilla, kunnes seos oli lusikoitavaa, eikä siis enää juotavaa.

Lusikoin massan muotteihin ja taitoin kesäkurpitsansiivujen päät hatuksi täytteen ylle:

Kipot asetellaan varovasti jo kuumaan vesihauteeseen, joka on lämmennyt 190-asteisessa uunissa. Oikeastaan asteet liikkuvat 180-200 välimaastossa, uunin äreydestä riippuen. Omassa uunissani kypsyivät 180 asteen lämmössä puolen tunnin ajan. 

Ai mitkä tahrat? Missä? Jaa, miespuolinen niitä vastikään jynssäsi hullun lailla, mutta kiinni ovat ja pysyvät. Niin, itseni ei ole vielä tullut kokeiltua.. ööh, Hasta la tasa-arvo siempre!

Marsala-broileri on hekumallisen hyvää ja yksinkertaista. Samaan tapaan valmistetaan yleensä vasikanleike, joka tunnetaan nimellä "Scaloppine al Marsala". Se on hienostuneempana pidetty variantti samaan tapaan, mutta valkoviinin ja persiljan kera, paistetuille scaloppineille, joka edustaa puolestaan Milanolaista pyhäkeittiötä. Meillä ei hienostella, vaan yksinkertaisesti otetaan ilo irti taannoin hankitusta Marsalasta (litran leka 2 eurolla ei viittaa ylellisyyteen, päinvastoin).

   Se vasikasta, syödään me kanaa! Kyseinen valmistustapa takaa mehevän maun vähällä vaivalla: otetaan broiskufileet, nuijitaan hieman ja hieraistaan vähän suolaa ja pippuria pintaan. Kieritellään ne sitten vehnäjauhoissa ja lätkäistään kuumalle rasvatulle pannulle ruskistumaan. Molemmin puolin nopeasti, jonka jälkeen pullonsuusta (Marsala-viiniä) pannua kohti, kas noin. Kun liemi on kiehunut kasaan, liha todennäköisesti on juuri sopivan kypsää. 

Kurpitsainen kastike tulee valmistaa muita ennen, mutta tehdään nyt italialaisittain kaikki vaikeeks! Kurpitsa-inkiväärisose valmistuu kuullottamalla silputtua sipulia ja kurpitsaa pannulla voissa, yhdessä inkivääriraasteen tai -jauheen kera siten, että pehmenevät täysin. Määrät oman maun mukaan, kimpale kurpitsaa ja puolikas sipuli on ihan hyvä. Punasipuli tuo vähän lisäväriä, jos kurpitsa sattuu olemaan kalpea. Sauvasekoitin on kätevä apu kasvisten soseuttamisessa, mukaan lisätään vain suolaa, pippuria, sekä ripaus raastettua muskottipähkinää. Kermaakin voi halutessaan lurauttaa sekaan, tai raastettua kypsytettyä juustoa.

Otetaan pullat uunista ulos, kumotaan lautasille kera kanan ja kastikkeen. Nautitaan hedelmäisen viinirypälejuoman kera, nam!

Jälkiruoaksi tarjoan koosteen puistonäkymistä: