perjantai 25. syyskuuta 2009

Orecchiette-pastaa parsakaalilla




Esittelen toistamiseen pastojen aatelia, eli makunystyröitä hivelevän parsakaalin, valkosipulin, chilipaprikan, kypsytetyn pecorino-juuston ja sardellifileiden yhdistelmän. Tällä erää herkku on yhdistetty puglialaiseen orecchiette-tuorepastaan, mutta mikä tahansa suurikokoinen lyhyt pasta käy mainiosti.



Ainekset kahdelle, alkuruokana neljälle:

-250g pastaa
-suurehko nippu parsakaalia
-50g sardellifileitä (valinnainen)
-50g kypsytettyä pecorino-juustoa (muukin kypsytetty käy, mutta pecorino antaa kivasti potkua)
-muutaman senttimetrin pätkä tulista chilipaprikaa (jauhe ajaa myös asian)
-valkosipulia parin kynnen verran

Parsakaali keitetään yhdessä pastan kanssa, joten ruoanlaitto aloitetaan pienellä laskutoimenpiteellä. Oma parsakaalini kypsyi hieman alle kymmenessä minuutissa, sanoisin kahdeksassa - sen on tarkoitus pehmetä, muttei täysin hajota kuitenkaan. Jos pastan keittoaika on 10 min tai enemmän, kannattaa kiehuvaan veteen heittää ensin jälkimmäinen, ja sitten vasta parsa. Tuorepasta kypsyi viidessä minuutissa, joten etenin näin:

Parsakaali pestään, suurimpia nuppuja lohkotaan varovasti ja halutessaan myös varren pehmeärakenteisen sisuksen voi leikata mukaan. Muuten varsi on todella puumaista, olen myös kokeillut kerran kuoria ihan kevyesti vaan, kun en uskonut hyvää neuvoa. Enpä taida kokeilla koskaan enää. Nuput kipataan suureen kattilaan kiehumaan, suolattuun veteen. Minuuttiviisaria saa vahtia silmä kovana: kun parsan keittoaikaa on pastan kypsymisajan verran jäljellä, lisätään jälkimmäinen mukaan.



Sillä välin kuullotetaan oliiviöljyssä hienonnettua valkosipulia, niinikään pilkottua chiliä, sekä sardellifileitä. Hyvää syntyy myös ilman viimeksimainittua, mutta mikäli moisia sattuu löytämään, niin kannattaa kokeilla!



Kypsennetään miedolla lämmöllä, kunnes sardelli on muuttunut muhjuksi. Yhden minuutin verran ennen pastan kypsymistä kattila otetaan levyltä ja vesi siivilöidään viemäriin. Pasta ja parsa vipataan kuumalle pannulle ja niitä hieman pyöritellään sardellisoosin kanssa.



Otetaan pannu levyltä ja valutetaan nauhallinen neitsytoliiviöljyä sekaan.



Annostellaan...



...ja rapsitaan juustoa hipiälle.



Edelliseen postaukseen viitaten vahvistan, että on se syksy saapunut. Tuli lenkiltä kiirus kotiin!






5 kommenttia:

  1. Kuulostaa aivan superäärettömän herkulliselta! Rakastan parsakaalia! Mulla on sellainen tuubi italialaista ansovis tai olisko sardellitahnaa,käviskö se tuohon noiden sardellifileiden sijaan?

    VastaaPoista
  2. Just sitä se on! Myydään fileinä ja tahnana, sama juttu, eri koostumus. Sun on ehdottomasti kokeiltava ja kerro sitten, mitä pidit!

    VastaaPoista
  3. Todella mielenkiintoinen yhdistelmä. Kaikki pastareseptit ovat niin tervetulleita, ovat arjessa ihanan helppoja. Kiitos, testiin tulee hetimiten.

    VastaaPoista
  4. Hyvä jos on reseptille käyttöä! Kyseinen pasta on klassikko näillä main, eikä suotta: yhdistelmä on todella hekumallinen! Pasta on nopea juu, etenkin nyt syksyllä (vaikka täällä on taas ihan turkasen kuuma) lämmin ruoka maistuu. Eilen tein porkkanasosekeiton, jonka pinnalle ripottelin marinoituja kikherneitä tarjoiltaessa, se se vasta nopea olikin.. lämmittää siis, eikä tölkin avaaminenkaan kauaa vienyt! :)

    VastaaPoista
  5. Juu aion ehdottomasti kokeilla ja kerron sitten:-)

    VastaaPoista